sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Mikä on merkittävin syy-seuraussuhde seurausetiikoissa?

Seurausetiikassa keskitytään yleensä siihen minkälaisia lopputuloksia tekemisillä on. Tässä yhteydessä näkemystä on vastustettu usein siitä että seurausetiikassa hyveellisyys, hyvät tavoitteet ja vastaavat jäävät usein syrjään.

Tässä yhteydessä Suomen kulttuurissa on ehkä hyvä mainita Topelius. Topeliuksen "Välskärin kertomuksissa" on kuvattu paha jesuiitta joka viitta ja tikari -hengessä tekee häijyjä asioita. Topeliuksen näkökanta on tietenkin luterilaista propagandaa siinä mielessä että jesuiittojen näkemyksiä tavattiin tuomita ihan sen vuoksi mikä heidän asemansa oli vastareformaatiossa. Mutta mustamaalaus tuo kuitenkin esiin ongelman filosofiassa. Moni näkee että "tarkoitus ei pyhitä keinoja". Että päämäärä, seuraus, olisi se joka painaisi hyveellisyyden yli. (Itse asiassa jesuiitat itsekään eivät uskoneet aivan noin. Pikemminkin heidän ajatuksenaan on se, että kun päämäärät ovat hyviä niin myös keinot määrittyvät hyviksi. Joka muotoutuu miltei muotoon jossa hyvällä toiminnalla eli hyvillä keinoilla ei voida toteuttaa pahoja päämääriä.)

Onkin varsin yleistä että seurausetiikkaa koristellaan jollain. Eli sitä ei sovelleta puhtaasti. Sen sijaan siihen otetaan mukaan jotain jotka tekevät siitä ikään kuin inhimillisempää.

Yksi suhteellisen yleinen tapa on maustaa seurausetiikkaa jollain Gibbardin ja Harperin päätösteorian (decision theory) tyylisellä. Tässä toimijaentiteettimme joutuu valitsemaan mitä hän tekee. Objektiivisesti B johtaisi haluttavampaan lopputulokseen mutta toimijalla on kuitenkin hyviä syitä uskoa että A olisi todennäköisesti se joka johtaa parempaan tulokseen. Tässä tilanteessa hänen ei tulisi olla huolissaan erehtymisestä. Jos perustelut toiminnalle ovat hyviä, on sen mukaan toimittava vaikka todellisuus myöhemmin paljastaisi toiminnan erehdykseksi. Jos asiaan on panostanut ja on vilpittömästi sitä mieltä että jokin on todennäköisempi seuraus, on mentävä tämän vakaumuksen mukaan; Tässä syy-seurausyhteys onkin jossain muualla kuin siinä missä asiat tapahtuvat. Sen sijaan katsotaan vilpittömyyttä keskellä toimijan uskomuksia. Operaattorina onkin syy-seurausyhteys agentin uskomusjärjestelmän ja todellisuuden, ei tapahtumien syyn ja seurauksen välillä.

Tämä muistuttaa siitä että hyve-etiikan ja seurausetiikan väli ei ole aina aivan selkeä. Niiden välille rakentuu "harmaata aluetta". Ja käytännössä hyveellisyys ja seurausetiikka voivat mennä keskenään ties minkälaisiin sotkuihin.

Käytännössä asia on vielä sumeampaa koska maailmankuva luo priorisointeja arviointeihin. Näin ollen koko arvion todennäköisyys saattaa riippua isosta kasasta muita uskomuksia. Ja niiden kohdalla voi erehtyä koska tähän on ikään kuin "annettu lupa".

Näin ollen onkin kenties erikoista huomata että monesti liberaalit ihmiset puhuvat hyvän ja pahan kielellä esimerkiksi vilpittömistä hommafoorumilaisista jotka pelkäävät terrorismiuhkaa. Toisaalta hommafoorumilaiset muistuttavat että liberaalit ovat typeryksiä ja väärässä ja järkeä vailla ja toimivat tavalla joka on epäeettistä, kestämätöntä ja jotain jota pitää pitää kansanvihollisuutena. Puheet ovat pinnallisella tasolla seurausetiikassa. Puhutaan ihmisten pelastamisesta tai maan turvallisuudelta suojelusta. Kalkyyli taustalla on kuitenkin ennen kaikkea jossain ihan muussa. ; Ei ihme että vastapuolen hyveellisyys kyseenalaistetaankin näissä keskusteluissa. Koska monille ei perimmiltään kyse ei ole niistä seurauksista joista puhutaan vaan hyveellisyydestä joilla muita ihmisiä halutaan moralisoida.

Ei kommentteja: