Tom Kärnä kirjoitti muutamia lyhyitä irrallisia ajatuksia. Muun muassa sielupoloisten repimisestä. "Ajatelkaa sellaista skenaariota, että joku ihminen kuolee. Hänen ruumiistaan luikertelee pian ulos sielupahanen, mutta sitä joku nainen rupeaa sitten nuijimaan kengällä." Hän kirjoitti myös multiversumista "Jos ajatellaan multiversumihypoteesia eli sitä, että maailmankaikkeuksia saattaa olla iso määrä, ja näillä maailmankaikkeuksilla olisi kaikilla eri ominaisuudet. Eli erilaiset luonnonlaitkin vallitsisivat niissä. Monessa niistä ei elämän syntyminen olisi edes mahdollista. Toivon itse henkilökohtaisesti, että jostain toisesta maailmankaikkeudesta löytyisi pitkänomaisia planeettoja. Näillä planeetoilla, jos niillä olisi elämää, olisi vähemmässä määrin erilaisia kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeitä, ja minä olisin tästä niin kovin onnellinen."
Muutakin hän kirjoitti. Mutta jos nämä kaksi asiaa laittaa yhteen voi syntyä jotain jota voi olla hupaisakin laittaa yhteen. Se on hieman kuin seksin kanssa ; Moni arvostaa määrää mutta huolelliselle riittää kaksi, riittää vaikka yhtään tätä pienempi ihmismäärä onkin masturbaatiota.
En tartu multiversumiin antrooppisen periaatteen kautta. Sen sijaan mietin että jos modaalisen realismin mukainen maailma, jossa on erityisen runsaasti mahdollisia maailmoita, saadaan aikaan erikoinen tilanne. Jumalan on helppo olla kaikkivoipa koska hän voi eri maailmoissa toteuttaa erilaisia tiloja. Keskenään ristiriitaisia asioita voi tapahtua eri paikoissa kunhan ne eivät tapahdu samassa maailmassa.
Ja tästä seuraa aikamoista sielujen revintää. Sillä jos minä elän tässä nyt, niin jossain on toinen mahdollinen maailma jossa elän minä, joskin hieman erilaisella tavalla. Kuolemani jälkeen hyvät minät pääsevät Taivaaseen ja pahat minät pääsevät Helvettiin. Siinä saavat yksilö-yksilöiden sielut raastua hyvinkin pieniksi siilteiksi. Sitä on tavallaan joka tapauksessa jo päätynyt Taivaaseen ja Helvettiin samanaikaisesti. Ja mitä enemmän laatikkoa avaa ja katsoo, sitä selvempää on että Schrödingerin kissakin on sekä taivaassa että Helvetissä sen seitsemän sielunsa kertaa.
Tässä on tietenkin inhottavaa tiedostaa olevansa se itse joka päätyy Helvettiin. Tätä lähemmäs henkilökohtaista epäonnistumista ei modaalisessa realismissa pääse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti