perjantai 17. kesäkuuta 2016

Feministipuolueen ongelma

Suomeen on perustettu uusi feministinen puolue. "Mukana on vaikuttajia muun muassa Naisasialiitto Unionista – esimerkiksi puheenjohtaja Katju Aro ja varapuheenjohtaja Maryan Abdulkarim. Koska syrjimättömyys on puolueen aatteen keskiössä, mukaan on pyydetty ihmisiä mahdollisimman laajalla diversiteetillä. Taustaryhmässä on ihmisoikeus-, antirasismi-, LHBTIQ- ja vammaisaktivisteja: esimerkiksi kulttuurituottaja ja transaktivisti Annu Kemppainen, kansalaisaktivisti Senni Moilanen ja kuvataiteilija ja ihmisoikeusaktivisti Katriina Rosavaara. Perustajat alkavat nyt kerätä vaadittuja 5 000 kannattajakorttia, jotta puolue saadaan merkityksi puoluerekisteriin ja se voi asettaa ehdokkaita ensi vuoden kuntavaaleihin."

Itse puolueen linjaus korostaa koko LHBTIQ -linjaa. Kuitenkin tässä yhteydessä on hyvin haasteellista mainita mitään Naisasialiitto Unioniin vivahtavaakaan. Naisasialiitto Unioni on nimittäin kirosana aika monille tuolla sukupuolenkorjauspuolella. Järjestö on käytännössä yksinään ja aktiivisella panostuksellaan synnyttänyt transsukupuolisien piirit jotka vihaavat feminismiä.

Naisasialiitto Unioni on hankala. Sillä tuo feminismipuolueen sisältö on läpileimallisesti kolmannen aallon transystävällistä ja intersektionaalista feminismiä. Unioni taas on korkeintaan toisen aallon feminismin "pesäke". Ja Unionin sisällä on ollut paljon ns. TERF -feministejä, (Trans-Exclusionary Radical Feminist). TERF on liike joka jaotellaan joskus jopa niin että E tarkoittaa joko "eliminationist" tai "exterminationistia". Koska TERF:it vastustavat transsukupuolisia eri asteilla. Erityisesti ne transsukupuoliset jotka kokevat olevansa syntymässää miehiä ovat kohdanneet kovaa kritisointia. (Feministeissä on muuten sukupuolenvaihdoskriittisyyttä sitäkin kautta että sukupuolen binaarisyyttä ja illusionaarisuutta halutaan korostaa liikaa.)

Unioni on klassisesti myös SWERF (Sex Worker Exclusionary Radical Feminist), jonka mukaan seksityöläisyydessä ei ole mitään vapaaehtoisuutta koskaan missään. Tuo puolue ei tosin puhu seksityolaisten oikeuksista ja niiden suojelusta mitään, joten tämän kohdalla ei ole samanlaista ristiriitaa.

Naisasialiitto Unionin liittäminen oikein millään tavalla transmyönteiseen kontekstiin on sama kuin ottaisi natsipuolueen jäsenen juutalaisten oikeuksien liittoon. (Rinnastus ei ole liioiteltu ; Jos vertaisin tilannetta siihen että Päivi Räsänen otettaisiin sekulaarihumanistiseen ateistipuolueeseen ehdokkaaksi, niin Räsäsellä on kuitenkin joitain yhdistäviä humaaneja arvoja ateistien kanssa.) ; Naisasialiitto Unionilla onkin kannanotoissaan ja asenteissaan sen verran omituista historiaa, että tuntuu että transsukupuolisia kosiskellaan heti kun siihen liittyy poliittista valtaa. Tässä tilanteessa ei ole uskottavaa että "virheistä on opittu" ja "ollaan kasvettu ihmisinä". Ei. Kysymys on vallasta ja sen kosiskelusta. Naisasialiitto Unionin banni on vähintä mitä ihminen tekee jos haluaa puolustaa transsukupuolisia.

Itse näen että transsukupuolisten oikeuksissa on paljon oleellista pohjaa. Sellaista jonka rinnalla monet feministien taistot ja asenteet ovat mitättömyyttä. Ja joiden olemassaolo ja jopa uusien ongelmien luominen ovat olleet Naisasialiitto Unionille jo kauan varsin rakas asia ja aihe.

Siksi toivonkin, että puolueen kannattajakorttien keruulle käy kuten Jouko Pihon vastaavalle. Valitettavasti uskon että näin ei käy. Feminismin, tasa-arvon ja intersektionaalisen retoriikan perusteella saadaan livautettua pahasti asennevammaisia, sellaisia joita ei saisi ollakaan, valta-asemiin, eli paikkaan jossa heidän pitäisi olla vielä vähemmän kuin heidän pitäisi olla olemassa.

Ei kommentteja: