keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kissojen Schrödingeröitymisestä


Internet on pullollaan videoita kissojen sovittautumisesta laatikoihin. Se, miksi kissat tekevät näin on eräänlainen mysteeri. Virallisia teorioita asialle on monta. Laatikko tarjoaa omaa rauhaa, lämpöä ja viiksien stimulointia. Joku runollisempi voisi vedota kissojen haluun venytellä itsensä ahtaisiin paikkoihin venyttelyn vuoksi. Tai puhua kaivatuista kohtukokemuksista.

Mutta todellinen syy on paljon pelottavampi. Kissat yksinkertaisesti menevät laatikkoon intentionaalisesti. Ne tietävät luontonsa vuoksi ajatuskokeen Schrödingerin kissasta joka on laatikossa ja samanaikaisesti elossa ja kuollut. Kissat Schrödingerioivät itseään. Tai oikeastaan Schrödinger on ollut jäljessä. Sillä Schrödingerin kissan ajatuskokeessa käsillä on laatikko. Ja tärkeä kysymys ei ole se, onko laatikossa kissaa vai ei. Tärkeä kysymys koskee kissan elossaoloa. Tämä onkin järkeenkäypää. Kun Schrödinger on nähnyt laatikon, hän on tiennyt että siinä on kissa. Koska tottakai siellä on kissa!

Kissojen laatikkoontunkemisessa onkin kyseessä on eräänlainen kvanttimekaaninen vitsi, luonnon julma sellainen. Ja pahantahtoisuus on ilmiselviö! Jokainen kissan omistaja - ja moni muukin - tietää että kissat ovat aina jossain määrin pahantahtoisia ja pahaenteisiä. Silloinkin kun eivät ole mustia kissoja paksuine poskineen. Kissat sitten tavoitteellisesti tunkeutuvat ja hakeutuvat tilaan jossa ovat samanaikaisesti elossa ja kuolleita. Tekeillä on zombie-kissa -armeija, aivan silmiemme alla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!