"Eikö ole vaarana tutkimuksen etääntyessä tavallisesta puheesta ja sanontatermeistä, että itse tutkimuskin etääntyy niistä tosiasiallisista aiheista, jotka maailmassamme ongelmia aiheuttavat?"
Näin esitteli ihminen kysymyksen. Siihen voisi vastata lyhyesti että "ei". Pidempi vastauskaan ei ole tässä kohden kovin pitkä. Sillä ongelman konkreettisuus ei tarkoita että ratkaisun tulisi olla helppo.
1: Ensinnäkin tiedetään että arkinen, tavallinen ja sitä kautta ei arkijärjelle mitenkään vieras tai outo asia - kuten turbulenssi - voivat olla tieteellisesti vaikeita ja mutkikkaita, ymmärtää, mallintaa ja hallita.
2: Samoin on aivan turhaa esittää että jos teoria on mutkikas niin että sillä ei olisi arkipäivän sovelluksia. Nykyajan GPS elää suhteellisuusteorian kautta siinä mielessä että esimerkiksi aikadilataatio tulee ottaa huomioon. Tämänlaatuisia sovellusasioita oppii itse asiassa Hawkingin "Ajan lyhyestä historiasta". Eikä tämä ole mikään poikkeus. Moni tietotekninen innovaatio vaatii taustalleen vaikeaa fysiikkaa. Kuten Hesarin kolumni muistutti, valtaosa nykyelämää helpottavista kapineista nojaa siihen että on ymmärretty soveltaa esimerkiksi atomitason ja kvanttitason teorioita. Ja etenkin jälkimmäiset ovat tunnetusti arkijärjelle vieraita ja outoja juttuja.
Väitänkin että tuossa argumentissa paistaa lähinnä
omituinen jako jossa pragmaattinen on arkijärjen aluetta kun taas teoreettinen on jotain norsunluutornihäröilyä. Sen vakavastiotettavuus taas kaatuu jo sellaiseen huomioon, että se että minä en tiedä miten televisio toimii, enkä osaa korjata sellaista, että televisio ei olisi jokin joka on varsin arkinen insinöörisovellus. Vain jotkut Dunning-Kruger -ääliöt ajattelevat että käytännöllisyys tarkoittaa samaa kuin teorian poissaolo. Päin vastoin ; Toimiva sovellus vaatii usein ymmärrystä asian takana olevista ilmiöistä.
1: Maataloudessa tämä on valitettavan tavallista. Alan neuvojien sisäpiirivitsinä on viljelijä joka on koko elämänsä viljellut ja omaa tätä kautta vankan elämänkokemuksen viljelijänä elämisestä. Mutta jotka silti viljelevät ohraa samalla pellolla viljelyskierrosta välittämättä koska tuolla läntillä on vuosisadat viljelty ohraa. "Aina on viljelty ohraa". Tuonlaatuinen viljelijä osaa toki viljellä ohraansa, ja kuluttaa hirveästi rahaa esimerkiksi tuholaistorjuntaan. Mutta kenties hänen kannattaisi olla hieman teoreettisempi. Siitä jäisi nimittäin enemmän ihan konkreettista rahaa viivan alle.
Yleensä ottaen arkijärjen korostamisen takana onkin:
1: Ylpeys. Tällöin ajatellaan arki-ihmisen tieto on se joka ratkaisee kaikki ongelmat. Jossa kaduntallaaja on viisas ja ymmärtää todellisuuden perimmäisen luonteen ja sen miten maailma toimii. Ja joka luottaa tähän tasoon ihan sikana.
Tiedemiehillä ei sen sijaan ole uskottavuutta koska he ovat istuneet nenä kirjassa. Ei heillä ole elämänkokemusta. Abstraktioita on kaikki teoriat. Ja näin järkevä tolkun ihminen näkee että herra on narri vaikka professoriksi kutsuttaisiin.
2: Tai sitten vaihtoehtoisesti anti-intellektuellismi tai muu vastaava tiedevastaisuus. Että konkreettinen ja arkinen on viisasta ja kaikki muu abstraktia teoreettista hömppää. Joka on tiedevastaisuutta vaikka moni tämänlainen ihminen kertoo kyllä "kunnioittavansa kyllä tiedettä". Mutta eivät he kunnioita tiedettä vaan mielikuvaa tieteestä. Ja pahinta on että jos he uskovat että tuo tieteen kunnioittaminen on oikean tiedemaailman saavutusten kunnioittamista, niin hän itse asiassa paljastaa lähinnä sen, että ei edes tiedä mitä tieteessä noin ylipäätään tehdään ja mitä tiede on. (Tarkkaa kuvaa tästä ei toki ole kellään. Kysymys on siitä likiarvon tarkkuudesta, tai siitä mitä heillä ei tässä kohden ole.)
Tässä kohden hyvänä esimerkkinä on varmasti ilmastonmuutos. Itse näin minkälaiseen kaavastoon ja ilmiöjoukkoon pitäisi ottaa kantaa jotta voisi rakentaa oman perustellun mielipiteen aiheesta. En jaksanut. En siksi sano että tiedän että ilmastonmuutos on totta. Sen sijaan vinkkaan että ilmastonmuutoksen seurauksien arviointi on silti jotain joka ulottuu hyvin arkisiin asioihin. Se, mitä syö, miten ajaa autolla ja kaikki muut vastaavat vaikuttavat hiilidioksidiin. Joka taas vaikuttaa niihin kaavahirvityksiin jotenkin. Joten vaikka teoria on vaikea, niin itse ilmiötä voidaan kuitenkin ohjailla ja hallita varsin arkisin ja helpoin tempuin. Takana ei siis ole se, että mutkikas ilmiö vaatisi mutkikkaat hallintalaitteet. (Turbulenssiakin huomioidaan esimerkiksi laivojen uppoamisasioita mietittäessä kaiken kaikkiaan varsin simppelein mekaanisin rakentein.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti