Takkiraudassa kirjoitettiin erilaisista veneilijöistä. Hän nosti esiin sen, miten erilaista elitismiä on. Veneily on hänen mukaansa elitismiä siinä mielessä että siihen tarvitaan taitoa. Erikseen hän kuitenkin nosti ökyveneilijät. On olemassa huonotapaisia veneilijöitä joita kuvaa nousukkuus "Yleisesti ökyily yhdistetään nousukkuuteen - siis ihmisiin, jotka pitävät itseään eliittinä mutta eivät täytä eliitin tunnusmerkkejä syntyperän, suoritusten, sivistyksen saati käytöskoodinsakaan suhteen." Nähdäkseni tähän tiivistyy jotain hyvin totta. Mutta detaljien tasolla meillä on ilmiöön hyvin erilainen näkemys ilmiöstä ja sen suhteesta kompetenssiin.
Kenties helpointa on lähestyä asiaa rahan kautta. Esimerkiksi lottovoittajista usea hassaa omaisuutensa. Moni voisi ajatella että tämä demonstroisi kompetenssin puutetta. Eli että köyhä köyhtyy takaisin, koska ei osaa käyttää varojaan. Tämä on vain puoliksi oikein. Tämä liittyy siihen psykologiaan josta kirjoitin aikaisemmin. Tosiasia on, että köyhät ovat yleensä tutkitustikin hyvin taitavia rahankäytön kanssa. Heillä on kompetenssi. Suuret numerot vain hämäävät heitä. He eivät ikään kuin viitsi, luulevat että ei ole tarvetta. He eivät pärjää suurien summien kanssa. Nousukkuutta kuvaakin se, miten "Tieteen kuvalehti historia 12/2014" kertoi miten "ahneet natsit haalivat rikkauksia". Artikkeli kuvasi sitä miten monet opportunistit olivat lähtöisin nimenomaan köyhistä oloista. Tämä ei ihmetytä. Syy on psykologisesti sama kuin siinä miksi rap -muusikot kuluttavat bling-blingiin. (Olen itse hyvin tietoinen tästä puolesta. Ja se on yksi syy miksi itse esimerkiksi suostun käyttämään vain käteistä rahaa. En osta mitään pankkikortilla, saati luotolla.) Ökyily onkin sitä että rahaa käytetään erikoisella tavalla. Rahaa kuitenkin on joten pääsy rikkaistoon on saavutettu. Ökyilijä ei teeskentele rikasta. Hän on sellainen. (Tosin usein vain hyvin lyhyen aikaa.)
Kuitenkin tämä ei ole kaikki mikä muuttuu. "Crackedin" artikkeli kuvaa omituisia ongelmallisia asioita joihin ihmiset kasvavat jos he kasvavat köyhyydessä. Esimerkiksi makuaisti tottuu siihen että ruoka on tietynlaista. Ja sen jälkeen ylimysten ruoka ei maistu, koska se ei maistu tarpeeksi roskaruualle. Tämä johtaa tapojen ja tottumusten erilaistumiseen, omanlaiseensa kulttuuriin. Ja ruoka on vain esimerkki siitä miten syvälle yksityiskohtiin asia voi ujuttautua. "Suomen Kuvalehdessä" köyhien kulttuuria katsotaan tavalla joka otsikoituu toteamuksella "Lapseni ovat luoneet arvot, jotka sopivat vähäosaisen lapsille". Koska etiikka on paitsi filosofiaa, myös soveltamista, ei pidä ihmetellä että nimenomaan näin tapahtuu.
Suuri osa nousukkuuteen liittyvistä ongelmista ei olekaan pelkkään tuhlailuun kiinnittämistä. Tuhlailussa häiritsevintä onkin se, että rahaa paitsi tuhlataan niin sitä humputellaan typerästi, öykkäröiden ja kusipäisesti. Eli itsensä pankrottiin ajamisen idiotiapuolen lisäksi asia on nähtävä myös tyylikysymyksenä. Vaikka kompetenssi ja status olisikin kunnossa, eikä tuhlailu oikeasti edes uhkaisi varallisuutta, niin tyyli on väärä ja tätä kautta eliitin ulkoiset merkit puuttuvat. Tämä on erityisen oleellista jos muistetaan että eliittiin kuuluu nykyaikanakin melko paljon erilaisia perijöitä. Paris Hilton on esimerkiksi ansainnut eliittiasemansa syntymällä. Heillä on vallan ulkoiset merkit, mutta ei suurtakaan kompetenssia. Heidän kohdallaan kompetenssia ei pidetä tärkeänä, koska ulkoiset merkit ovat kohdalla. Hänellä on, kaikesta huolimatta, riittävästi tyyliä.
Tässä kohden ilmiö rinnastuu hikipedian "monarkia" -artikkelin kohtaan joka erottaa tyrannin monarkista. "Tyranni on saavuttanut asemansa oveluudella, ihmisluonnon tuntemuksella ja ahkeruudella. Tyranniksi pääsijällä täytyy olla kyky strategisiin lyhytaikaisiin liittoihin että taktiseen väkivaltaan. Tyrannin täytyy tehdä tämä kaikki tietäen että joku muu todennäköisesti tekee tämän hänelle itselleen, joten hänen täytyy olla myös jollain tavalla rohkea. Monarkki sen sijaan on saavuttanut asemansa sillä että hän on syntynyt ja oikeuttanut sen elämällä riittävän pitkään kultalusikka suussaan." Joka muistuttaa siitä mitä isäni joskus kuvasi kun kysyin häneltä mitä hyötyä kuninkaista ylipäätään on. Että miksi heitä ylipäätään jossain on. Kysymys oli toki kenties hieman omituinen ns. "demokratian ystävien kesken", mutta hän kuitenkin vastasi että kuningas voidaan kasvattaa tapoihin ja politiikan käytäntöihin syntymästä asti. Kyllä se jotain painaa. Ja jos Paris Hiltonin elämää katsotaan (kaikenmaailman pornovideovuotojen lisäksi), niin hän käyttäytyy varsin ystävällisesti. Hänet on totutettu "soveliaan eliitin elämäntapaan". Ja näin hän eroaa vittuilutaitojen hionnallaan, ahkeralla työllä ja onnella äkkirikastuneista rap -öykkäreistä.
Periaatteessa tämä sanoo siten että slummeista noustaan ökylijäksi joko olemalla sikaonnekas tai sillä että hänellä nimenomaan on kompetenssia niin paljon että hän heikommista olosuhteistaan huolimatta kipuaa eliittiin. Ja rehellisesti sanoen tämä kertoo että hän on todennäköisesti ikävä opportunisti joka ei kaihda keinoja. Ja hän valitettavasti sekoittaa sen miten hän on saavuttanut vallan siihen miten tuo valta säilytetään. (Ne ovat kuitenkin keskenään eri asioita.) Toisin sanoen nousukkaalla ei välttämättä ole kysymys pelkästään ulkoisiin vallan merkkeihin tottumisesta, vaan siitä että hänen negatiiviset piirteensä ovat juuri niitä jotka ovat hänet hänen nykytilaansa saattaneet. Vasta seuraavassa sukupolvessa tapoihin totutaan. Tehoja haetaan esimerkiksi kun ökyilijä kouluttaa lapset.
Mutta minulla on vielä viimeinen asia. Ja se on jotain jonka voi demonstroida "the Wire" -sarjan erään keskustelun kautta. Siinä aiheena on McNulty, kusipää. He nostavat esiin McNultyn kusipäisyyden perusongelman "No, it's not funny, sir. As a matter of fact, it's a fucking tragedy, is what it is. The guy, he has come to believe that he is always the smartest fuck in the room, and you know what? It's not his fault. Because let's face it, he's not going to Johns Hopkins or joining MENSA, he's taking a fucking job with the Baltimore Police Department. His first two years in Homicide, he's in Omansky's squad partnered with 'tonio Martino. - Christ! It must've been months even, he *was* the smartest fuck in the fucking room!" Ja kun tiedustellaan että mitä väliä tällä on, on vastaus se, että "My point is, he can't help it. It makes him an asshole, I know. But it's also what makes him good police. Last year, he gives me eight clearances. One of them was a decomp floater who was John Doe for three weeks." Kun ihminen elää tilan fiksuimpana, hän oppii luottamaan itseensä eikä muihin. Ihan syystä. Muu toimintatapa olisikin niissä olosuhteissa typeryyttä ja todennäköisesti haitaksi sekä itselle että muille. (Etenkin itselle.)
Moni ajattelee että sama ongelma vaivaisi myös eliitin älykkäitä. Mutta he unohtavat yhden asian. Eliitillä on myös sosiaalista verkostoa, ja tätä kautta helpompi pääsy talenttilaariin, joten siellä on mahdollista luoda erilaisia vertaisverkkoja. Fiksut pääsevät helpommin tekemisiin muiden fiksujen kanssa. Oppivat olemaan tasoistensa seurassa. Köyhälistössä kontaktipiiri on matalampi ja sitä voi helpommin olla tilanteessa jossa on "se luokan fiksuin tyyppi. Aina". Ei siksi että olisi erityisen fiksu, vaan sen takia että konteksti on mitä on ja verkostoitumisen laatu on suppeampi. Köyhissä oloissa muut fiksut ovat helposti omaa menestystä uhkaavia kilpailijoita. Opportunisti jolla on suuria suunnitelmia ei voi luottaa heihin. Rikkaistossa taas riittää paljon enemmän "nykytilan säilyttäminen". Ja kun eliittiin noustaan kaduilla, huomataan että tullaan uudenlaiseen ympäristöön johon ei ole totuttu. Ja käyttäydytään silti kuin olisi se vanha systeemi. Ei ihme jos käy ärsyttämään. Ja tässäkään tapauksessa kysymys ei ole kompetenssista vaan ulkoisten merkkien ja käytöstapojen puutteesta. Kun etiikka ja ruokatottumukset ovat "toisesta maailmasta", on selvä että nousukas pistää silmään. (Toivottavasti kuvainnollisesti.)
Onkin virhe ajatella ökyilyä pseudoelitisminä. Siis jonain jonka attribuutit eivät ikään kuin täyttäisi elitismin kriteereitä. Sen sijaan sitä pitäisi kenties lähestyä tottumattomana elitisminä, jonka ainut ongelma on siinä että se ei täytä mitään muuta kuin elitismin kriteerit. Esimerkiksi sivistys ja kulttuurin pinnallinen pintakuorrutus jää uupumaan. Elitismin pinnallisille mieltymyksille on helppo olla huvittunut, mutta tämä pintarakenne toimii juuri siten että se kätkee konfliktit. Ökylijältä puuttuu ennen kaikkea tämä krumeluuri. He eivät ole riittävän "poliittisesti korrekteja". Ja tätä kautta syntyy epämukavuutta ja ongelmia. (Ennen kaikkea muille.) Ei siihen voi muuta sanoa kuin että tavat usein ainut joka erottavat upseerin barbaarijohtajasta. Ja tätä kautta "Upseereille opetetaan käytöstapoja, koska etikettiin kuului ennenmuinoin "kunnia"-niminen suure. Se lienee eräänlaista fataalia tyyliä tuhon edessä." Nousukkaalle tämänlaisista ei ole väliä, koska siitä ei ole "suoraan hyötyä". Siksi onkin hyvä korostaa että nousukas on usein nimenomaan eliittipiiriin nouseva. Ei pseudoeliittiä vaan joku joka on noussut eliittiin omilla ansioillaan. Kyseessä on eliitin ensimmäinen sukupolvi, joka täyttää eliitin muodon ja sisällön mutta ei sen koristeita.
Kirjoittaja ei persoonaltaan rinnastu McNultyyn, joten voitte unohtaa sen egokulmanne tämän tekstin tulkinnoissanne. Hän rinnastuu enemmän Omariin. Joskin ilman tummaa hipiää, sahattua haulikkoa ja homoseksuaalisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti