perjantai 29. elokuuta 2014

Epämoraalinen kompassi ; Eli "darwinismin" metaetiikkaa

"Epäluonnollinen valitsija" kartoittaa epämoraalisella kompassilla
seuraavaa paikkaa jossa tapahtuu murhaamista.
Toki vain "Red Dead Redemption" -pelissä.
Henry Morris kertoo "Scientific Creationism" -teoksessaan että darwinismin etiikka tiivistyy sosiaalidarwinismiin. Hänen mukaansa evoluutio-oppi johtaa ajatukseen jossa heikkojen tulisi kaatua ja kuolla. Ja näin julmuus olisi suoraan seuraus. Hyvin monen kreationistin ajatus onkin, että luonnonvalinta suorastaan ohjaa "might make it right" -iskulauseeseen. Ja tämän sanotaan suoraan olevan evoluution implikaatio, (tain englannissa "imply"). Eli tilanteessa olisi nimenomaan looginen suhde. Ateistinen evoluutio ja materialismi ja naturalismi sanoisi että tämä olisi eettisyyden ytimessä. Tämä henki kumpusi Pekka-Eric Auvisen Jokelan surmista keskusteltaessa. Apologeetikot usein korostivat sitä että Pekka-Eric Auvinen oli nimenomaan rationaalinen. Että hän "veti evoluutioajatuksen päätelmät luontevaan johtopäätökseensä", kuten minulle asia hienosti muotoiltiin. Samaa asennetta löytyy toki myös ei-kreationististen humanistien puolelta. Esimerkiksi Schalanskyn medianäkyvyyttä saanut "Kirahvin kaula" -kirja yhdisti evoluutioon eksistentiaalisen ytimen jossa tarjottiin samanlaisia lopputulemia kuin kreationisteilla.

Ajatus on luonnollisesti melko höpöä. Syitä on monia. Naturalistinen virhepäätelmä - jota tässä tekevät ne jotka "naturalismia" eniten vihaavat - muistuttaa yhden osan totuudesta. Ja lisäksi on hyvä nmuistaa että sosiaalidarwinismin ytimessä ei ollut Charles Darwin vaan Herbert Spencer. Ja Spencer ei ollut oikeastaan kovin syvässä yhteydessä evoluutioteoriaan. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoot Ernst Mayr, jonka "The Growth of Biological Thought" kuvaa sivulla 386 miten Spenverin panos evoluutioteorialle on käytännössä nolla. Itse asiassa Spencerin ajatus on yhdistettävissä lähinnä protestanttiseen nonkonformistiseen teoriaan joka on sidottavissa sellaisiin filosofeihin kuin Hobbes ja Malthus. Spencerin ajatukset luonnosta taas olivat lamarkistisia. Tai jopa vanhempaa perua. Hänen periytyvyysmallissaan oli hyvin paljon ajatuksia jotka ovat peräisin Hippokrateen ajatuksesta miten ihmiset saavat ominaisuutensa (pangenetic heredity). Filosofisesti suurin analogisuus Charles Darwinin ja sosiaalidarwinismin välillä on nimilapussa. Eugeniikan ja evoluutioteorian vahvin yhteys taitaakin olla se, että eugeniikan parissa puuhanneista löytyy Charles Darwinin serkku Francis Galton. Argumentti sukulaisuuden kautta on tietenkin vähintään heikko, epätoivoisenoloinen mielikuvanrakentelu.

Mutta ajatus on kuitenkin hyvä ottaa hieman vakavasti.

Onhan viime päivinä moni esittänyt että Dawkinsin lausuma aborteista olisi jotain joka on suoraan se mitä evoluutikon voi odottaa sanovan. Dawkins esitti suoraan että "Abort it and try again. It would be immoral to bring it into the world if you have the choice." Dawkins on herättänyt mietteitä monessa paikassa. Toinen näkyvä uusateistinen evoluutioajattelun äänitorvi P. Z. Myers on paheksunut Dawkinsin aborttilausumaa. Olen itsekin kantanut oman paheksuntani kekoon, ja ajattelin jo että asiaan ei edes kannattaisi palata. Mutta sitten lukaisin melko nuoren kristityn, Miika Soinisen, "uskona vain, uskon avain" -blogia. Tässä eipakkomielteisesti päivittyvässä maltillisessa, joskin varsin tavanomaisia kristillisiä argumentteja toistava blogi otti tämän asian esiin. Ja sen ytimessä oli kysymys "Milläköhän tavalla Richard Dawkinsin mielestä mahtaa moraaliton teko olla se, että Down-lapsen jättää tappamatta?" Hyvä filosofi kysyy, ja kenties blogistinkin olisi kannattanut jättää siihen. Sillä yhden tweettaamisen taakse ei kannata ruveta arpomaan argumentteja. Ei ainakaan jos ei ole isoa viittausaineistoa kyseisen miehen kirjoihin ja muuhun tuotantoon.

Arvailemalla saatetaan tuoda esille lähinnä spekulatiivisia tulkintoja ja erilaisia olkiukkokyhäelmiä. Mutta kysymys oli silti hyvä. Ja sen vuoksi googlailin että miten Dawkins on puolustanut minusta läpityhmää ajatustaan. Dawkinsilta löytyykin puolustus jossa hän korostaa että ihmisillä on kenties mennyt pikkaisen kova tulkintavaihde päälle aiheesta. Että sanoma on ehkä enemmän kuvaus siitä mitä ihmiset ajattelevat Dawkinsista kuin mitä hän on oikeasti tarkoittanut tekstillään. Dawkinsin yli 140 merkin vastaus - joka on luettavissa linkin takaa - on jo sitten jotain jonka kuuleminen ei ole nykyaikana mitenkään poikkeuksellista. Keskustelu onkin kieltämättä äärimmäistynyt, ja aika harva näyttää huomioivan edes sitä että Dawkins esittää vastauksen kysymykseen eikä vain läimi statementia suoraan päivitykseen. Sosiaalinen media on vaikeaa ja ylitulkitseminen asennevammaisena on helppoa. Toisaalta  Dawkins on pälli jos ei tiedosta tätä.

Dawkinsin alkuperäisestä twiitistä on kuitenkin otettava esille se, että se on moraalinen lausuma. Itse asiassa se on muotoiltu lausumaksi josta itse Immanuel Kant olisi ylpeä. Se on absoluuttisesti muotoiltu lause jonka henkenä on se, että jos se on oikein tehdä kerran se on lupa tehdä aina. Kantin ajatuksissa on usein nähty äärimmäisyyttä, että jos on väärin valehdella niin ei sitten saisi valehdella edes silloin kun natsi kysyy että mihin juutalainen on piiloutunut. Mutta siitä huolimatta Dawkinsin tweet voidaan nähdä "imperatiiviksi" joka on varsin "kategorinen".

Selvästi ateisti-evoluutikko voi tehdä moraalilauseita, mutta onko se ateismi-evoluutiota?

Ja jos tämä on evoluutioaatteen todellinen sanoma ja evoluutiomaailmankuvan hedelmä, ja luonnonvalinta-ajatuksesta johdettu koherentti implikaatio jonka jokainen järkevä evolutionisti tekee, niin tästä päästään Soinisen blogin toiseen blogaukseen. Siinä Soininen tiivistää ajatuksen joka on tällä hetkellä kristittyjen valtavirtaa. "Ilman Jumalaa ei itse asiassa kenelläkään ole minkäänlaista moraalitajua, koska moraalilakia ei voi olla, jos sillä ei ole Luojaa. Ilman Jumalaa ihmisellä ei voi olla mitään käsitystä hyvästä ja pahasta. Jos olemme kehittyneet evoluution tuloksella, me kyllä toimisimme tiettyjen periaatteiden mukaisesti, mutta meillä ei pitäisi olla mitään älyä siitä, onko toimintamme oikein vai väärin." Jos ateismista ei voi vetää eettisiä johtopäätöksiä, on Soinisen ensimmäinen kysymys yhä järkevä. Miten Dawkins voi vetää tweet -imperatiivinsa jossa leikkii jonkinlaista uusimmanuelia? Jos evoluutioajattelu ei anna pohjaa moraalilakien formulointiin, miten eugeniikka voisi olla evoluution johtopäätös?

Vastaus on luonnollisesti se, että se ei voikaan. Tosiasiassa ihmisen on pakko valita jompi kumpi. Jos eugeniikka on evoluution implikaatio, se kertoo että evoluutiosta voi johtaa moraalilauseita. Jos taas sen pohjalta ei voi vetää mitään ja se on arvotyhjiötä ja nihilismiä niin ei siinä voida olla oikeutetussa vihassa tekemässä yhtään mitään. Jos arvoja ja moraalia ei voida vetää, ei eugeniikka ole moraali-implikaationa mahdiollinen. ~ Tässä monesti sekoitetaankin keskenään moraalilakien miellyttävyys ja se että ovatko ne moraalilakeja. Kristitty ei helposti tiedosta että Dawkinsin tweetti on moraalifilosofian mukaan arvolausuma, koska se on sisällöllisesti niin epämiellyttävä että itsekin leimaan sen melko suoralta kädeltä epäeettiseksi.

Mutta tästä huomiosta on hyvä jatkaa siihen miten moni nykyään vihaa ateisteja.

Vihapuhe muotoutuu ajan mittaan. Ja esimerkiksi Morris on jo niin 80 -lukua, että takatukka vilkkuu discovalojen loisteessa. Nykyajan tapa vastustaa ateismia on se, että ateismi johtaa arvotyhjiöön ja tuhoaa yhteiskunnan. Ateisti siis kykenee etiikkaan mutta ateismi on kauhea ilmiö. Nykyään kristityt kiistävät että ateismi olisi pahuutta, ja korostavat että ateismilta puuttuu moraalifilosofian pohja. Tällöin evoluutiolla ei tietenkään ole implikaatioita eikä Dawkins voi johdonmukaisesti väittää yhtään mitään.

Tämä ajatus on metaetiikkaa, eikä kuvaa ateistien käytöstä. Tätä pidetään nykyään kristittyjen parissa ilmiselvyytenä. Jos otetaan esimerkiksi William Lane Craig, hän on sanonut ateisteista seuraavaa. Mutta tämä ei sovi blogauksen aiheeseen yhtä nasakkaasti kuin hänen ajatuksensa ateistien moraalista. "But wait! It would, indeed, be arrogant and ignorant to claim that people cannot be good without belief in God. But that was not the question. The question was: can we be good without God? When we ask that question, we are posing in a provocative way the meta-ethical question of the objectivity of moral values. Are the values we hold dear and guide our lives by mere social conventions akin to driving on the left versus right side of the road or mere expressions of personal preference akin to having a taste for certain foods or not?"

Tässä näkökulmassa ateismia ei vastusteta vihaamalla ateisteja, vaan vastustamalla ideologiaa. Ideologia on tuhoisaa. Ateismin vastustuksesta tuleekin tätä kautta hakea pohjaa vaikka Tapio Puolimatkalta jonka mainioksi ovenpönkäksi ja portaaksikin kelpaava teos "Usko, tieto ja myytit" tiivistää asian seuraavasti "Jos on olemassa täydellisen hyvä Jumala, silloin on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Jos taas oletetaan pelkän luonnonvalinnan ja sattuman pohjalta etenevä evoluutio, on kyseessä prosessi, joka toteutuu luonnontilassa ilman arvoja, merkitystä tai tarkoitusta. Kyse on vain eloonjäämisestä ja luonnonvalinnasta. Tästä käsin on vaikea perustella objektiivista moraalia ja ihmisen itseisarvoa. Evoluution pohjalta tulee myös vaikeaksi olettaa, että moraaliset intuitiomme antaisivat meille luotettavaa tietoa siitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, hyvää tai pahaa, koska nämä intuitiot ovat oletettavasti kehittyneet vain siksi, että ne ovat auttaneet ihmislajia säilymään hengissä. Hengissä säilymisen kannalta tarkoituksenmukainen toiminta on eri asia kuin moraalinen toiminta." Puolimatka moittii ateistista kulttuuria hyvin väkevästi. Esimerkkinä tästä innosta saa vaikka sen miten hän syyttää Eric Piankaa siitä että tämä yrittäisi tuhota 95% ihmiskunnasta ebolaviruksella. Into sanoa asia, no anteex nyt vaan, on kätevä tapa yhdistää ateismin vaarallisuus arvotyhjiöön.

Mutta hänellä syynä on tietenkin yhteiskunnallisuus. Sillä tässä vihataan ideologiaa eikä ihmistä. Apologetiikkawikin mainion neutraali "koulumassamurhat" opettaa että miksi murhat oikeasti tapahtuivat. Alussa on kuitenkin disclaimer joka ansaitsee huomioita "Tämä artikkeli pyrkii osoittamaan, että äärimmäiset kauheudet voivat olla ateismin puitteissa täysin rationaalisia tekoja, mitä ne eivät olisi esimerkiksi buddhalaisuuden tai kristinuskon puitteissa. Tämä artikkeli sen sijaan ei pyri osoittamaan, että kaikki ateistit olisivat potentiaalisia massamurhaajia, että ateismi itsessään saisi ihmiset tekemään hirveyksiä, tai että ateisti hyväksyisi hirveydet. Ateisti voi hyvinkin pitää arvossa korkeita moraalisia ihanteita myös kristinuskon mittapuulla, ja ateisti voi samoin elää hyvin johdonmukaisesti periaatteidensa mukaan. Kuitenkaan ateismi itsessään ei estä henkilöä pitämästä äärimmäistä julmuutta rationaalisena, kun taas moni muu maailmankatsomus jo itsessään estää tällaisen toiminnan johdonmukaisilta seuraajiltaan."

En toki ymmärrä miten logiikka voi olla johdonmukaista ilman metaeettistä ydintä. Mutta tämä korostus on tarpeen muistaa. Sillä apologetiikkawiki kertoo "Aksiologisen argumentin" kohdalla asian ytimen. "Sosiologi Pitirim A. Sorokinin mukaan materialismin varaan rakentuva kulttuuri lopulta hajoaa, koska siltä puuttuvat älylliset lähteet, joiden pohjalta se pystyisi tarjoamaan perustaa tiedolle arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, se ei tarjoa edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää." ... "Jopa yksinkertaisen kipuaistimuksen selittäminen on ongelmallista naturalistisesta lähtökohdasta, koska naturalismin on vaikea yleensä selittää tietoisuutta, joka on laadullisesti täysin erilainen todellisuuden ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus. Ateistit olettavat, että maailma koostui alun perin pelkistä fysikaalisista hiukkasista ja fysikaalisista voimista, ilman elämää. Ateisteilla ei ole mitään selitystä sille, miten aineelliset kappaleet olisivat itsestään voineet kehittyä tietoiseksi elämäksi. Ateistit eivät edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa näiden ilmiöiden selittämistä."

Argumentti on odotettavissa joltakulta jonka tieteenfilosofia ja luonnontieteiden hallinta on kaiken kaikkiaan varsin heikko. Argumenttihan on sisäisesti hyvin rikki. Se on argumenttina jotain joka romahtaa väistämättä:
1: Jos asiaa lähestytään suoraan, niin tosiasiassa naturalisti nimenomaan olettaa että tietoisuus on redusoituvissa aineeseen. Argumentti on siis kehäpäätelmä jossa ensin oletetaan että mieli ei ole ainetta ja sitten tätä perusoletusta käytetään siihen että eliminoidaan se että mieli olisi ainetta ja päätellään että aineellisuusteoria ei riitä. Valitettavasti jos ei hyväksy tätä ensimmäistä premissiä niin se on siinä. Ja vaikka hyväksyisikin niin kehäpäätelmä ei ole argumentti
2: Muutoin se kaatuu ekvivokaatioon. Selitys -sanaa käytetään tässä monimerkityksellisesti. Ensimmäinen selitys on "make sense" -henkinen. Intuitiivisesti asioiden välille voidaan kietoa jonkinlainen tarina. Tieteelliseltä tasoltaan teologia on yksi tapa "make sense". Sielukonseptia on käytetty tähän varsin suositusti. Mutta se, mitä nyt olen mielenfilosofiasta ja kognitiotieteestä arvosanaani hankkiessani selvittänyt, niin tieteelliseksi selitykseksi tätä ei ole saatu. Ja täsmälleen sama koskee itse asiassa naturalismiakin. Sillä on kyllä "make sense" -selitystarina. Todistaminen tieteellisesti on kuitenkin todellakin "vielä kesken". Kuitenkaan ei ole mitään ristiriitaa naturalismin ja nykytiedon kesken. Aukkojen Jumala ei ole argumentti. Se, että emme tiedä tieteellisillä testeillä miten tietoisuus syntyy fysikaalisesti  ei tarkoita että selitystä ei voitaisi saada. Ja on ristiriitaista ajattelua ajatella että "emme tiedä miten siis se on Jumala". Ja näin ollen argumentin voima on siinä että "tietoisuutta ei ole selitetty fysikalistisesti" muuttuu argumentiksi vain kun "selitys" -sanan määritelmää vaihdellaan lennosta. Tämä on hyvin alkeellista ja syvää virheilyä, ja jos tätä tekee työkseen sen pahempi työpaikalle.

Mutta tämä argumentatiivinen muistutus ei tietenkään poista sitä että tämä argumentti kuvaa varsin hyvin sitä miten uskovaiset nykyään suhtautuvat ateismiin ja ateisteihin. Iskulause "vihataan syntiä ei syntistä" kuvaa asennetta jossain määrin. Ja kuten monet ehkä huomaavatkin, tästä on suora tie erääseen jännittävään dokumenttiin. ID:n parissa surullisenkuuluisa "Wedge -dokumentti" asetti ID -liikkeen tavoitteet. Sen ideana oli se, että kunhan paha tieteeseen soluttautunut darwinismi saadaan tuhottua, isketään syvimpään ytimeen jolla kaadetaan suurempi ongelma. Materialismi on paha. "The cultural consequences of this triumph of materialism were devastating. Materialists denied the existence of objective moral standards, claiming that environment dictates our behavior and beliefs." Ja tätä vastaan tarvitaan ID:tä. "Discovery Institute's Center for the Renewal of Science and Culture seeks nothing less than the overthrow of materialism and its cultural legacies." Tarkalleen ottaen ateismi haluttiin sysätä syrjään tieteestä ja kulttuurista taiteita myöten. On vaikeaa nähdä miten tämä on tieteellinen projekti. Ja tämän valossa on helppoa ymmärtää miksi kotimaiselta ID -tieteen pääsivustoilla löytyy esimerkiksi moraalianalyysiä Pekka-Eric Auvisesta. Se, että tässä teologiassa torjutaan ajatus ateistien vihaamisesta on itse asiassa taustana vahvasti teokratiahenkisessä ajattelussa. Sellaisessa, jossa uskonnonvapaus on olematonta tai näennäistä. Ateismi nähdään riskinä yhteiskunnalle, joten tätä vastaan on sitten aivan soveliasta taistella.

Ja näin voidaan palata aiemmin blogaamaani ajatukseen, nousi esille se miten vastahakoisia kristityt ovat sanomaan että ateistit olisivat ihmisinä pahoja. Annoin asialle kuitenkin teologista tilaa.On hieman ironista nostaa tämä esiin nyt. Sillä esimerkiksi ID-piirien "Expelled" osasi kyllä ottaa oman osansa siitä miten natsiaate oli juuri evolutionistien hommia. Mutta, kuten aiemmin kirjoitin, Hitleriin - ja ennen kaikkea häntä ympäröivään yhteiskuntaansa ja natsimin julkiseen luonteeseen - liittyy jännittävissä määrin teististä toimintaa. (Kun taas evolutionisti Haeckelin kirjoja löytyy natsien kirjaroviolle joutavien teosten listoista.) Ja tämä natsismi on tärkeä taustasyy. Sillä se on ohjannut teologisia tulkintoja hyvinkin vahvasti.

Tomi Karttunen blogasi "kotimaan" blogissaan "luonnollisesta" ja "raamatullisesta" laista. Ja tässä ytimessä on se, että "II MS:n jälkeen, kun "luonnollisen lain" tulkittiin myötäilleen natsi-ideologiaa." Ideologisessa mielessä kysymys oli kristinuskon valkopesusta ; Historiaa haluttiin luonnollisesti tulkita niin että natseja auttaneet kristityt eivät olisi oikeita kristittyjä. Ja tämän kautta on värittymiä esimerkiksi Lutherin lukutapaan "Olennaista on toki se, että Luther ymmärsi luonnollisen moraalilain teologisesti eikä vielä Hugo Gtoriuksen tapaan etsi deus non daretur eli Jumala-uskosta riippumattomaksi." Ateisteja ei haluta tuomita pahoiksi, eikä ajatella että ateismi olisi merkki moraalisokeudesta.

Moraalifundamentti

Olen toki huvittunut aina kun kristitty kertoo että ihmisten murhaaminen ei mitenkään voi olla se johon kristitty suostuu. Onhan William Lane Craig tullut oikein tunnetuksi ajatuksistaan ns. hyvistä kansanmurhista. Selvästi tämä ajatus siitä että kristinusko ei voisi missään olosuhteissa tappaa toista on väärä. Jos ehdot ovat mahdollisia Raamtun skenaariossa, ne ovat mahdollisia myös nykyajassa. Itse asiassa tämä ei ole mitenkään tavatontakaan, esimerkiksi Israelkysymyksessä siviiliuhrien elämän absoluutti ei paina niin paljoa koska edessä on utilitaristiset ajatukset joissa arvoa annetaan esimerkiksi Israelin valtiolle. Tämän tarkoituksena ei ole pilkata kristittyjä. Sillä tosiasiassa elämän arvon suhteellisuus on läsnä jatkuvasti. Esimerkiksi jos mietitään oikeutettua sotaa, ei kristillisyys aina tarkoita samaa kuin totaalinen pasifismi. Sodan oikeutuksia mietitään esimerkiksi siten että puolustussota sallitaan. Lisäksi natseja voi ampua jos nämä yrittävät tuhota useamman elämän. Joka tarkoittaa sitä että elämä ei ole Absoluuttinen Pyhä vaan neuvoteltavissa oleva asia. (Mitä moni ID:läinen harrastaakin kiitettävällä aktiivisuudella. Ja kristityt ovat toki muutoinkin aika innokkaita tällä rintamalla.)

Mutta tämä epävarmuus nostaa esille tärkeän seikan. Sen miten darwinisti voi tuomita hyvän kansanmurhan pahaksi. Tämä iskee suoraan asian ytimeen Soinisen jo aiemmin viittaamani blogaus kuvaakin tätä kysymystä siten, että hän esittää lausuman:

"Tarkoituksenmukainen toiminta on täysin eri asia kuin moraalinen toiminta. On eri asia toimia evoluution asettamien vaistojen ja opittujen tapojen varassa kuin toimia oikeasti moraalisesti.
Moraalisen ulottuvuuden olemassaolon pystyy jokainen testaamaan vaikka heti:
Onko mielestäsi varastaminen väärin?
Entäpä murhaaminen?
Onko raiskaaminen väärin?
Onko pedofilia tuomittavaa?
Jos vastasit jokaiseen kysymykseen kyllä, olet samanlainen kuin valtaosa ihmisistä. Joku ihminen saattaisi vastat kysymyksiin myös kieltävästi. Kuitenkin se, että jonkun omatunto on vaurioitunut, ei pidä estää meitä muita kokemasta jotain, minkä koemme niin selkeästi. Samalla tavalla kuin joku voi olla fyysisesti sokea, mutta se ei tee meistä kaikista muista sokeita."

Jos tuomitsee Craigin teologisesti perustellun hyvän kansanmurhan, tekee arvolauselman. Sellaiselle olisi hyvä saada perustelu. Ja kun edessä on vakuuttava lista vastenmielisiä asioita, on selvä että jopa minulla on "moraalinen kompassi". Tämä ei toki todellakaan todista että olisi olemassa objektiivinen moraali. Se kertoo että meillä on moraalisia tunteita. Tosiasiassa objektiivinen moraali tuntuu ainakin minun silmiini joltain jolla yritetään laajentaa omasta subjektiosta ikuisuuteen. En pidä tämänlaisesta hybriksestä.

Tosiasiassa nämä moraalitunteet tulee kuitenkin selittää. Niiden selittämiseen ei vain tarvita ikuista objektiivista moraalia. Ihmisen moraaliset tunteet taas ovat jotain jota evoluutikot ovat tutkineet huru mycket. Yhteistyö ja altruismi ovat jotain johon esimerkiksi Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" ottaa kantaa. Tässä kohden on itse asiassa monia eri tahoja ja syitä.
1: Sukulaisvalinta selittää miksi yhteisö ja lähisukulaiset ovat suosittavia. Jopa Dawkinsin "itsekäs geeni" selittää miten yksilötason egoismista pitä luopua ja huomata että geenit jotka monistuvat ovat yleisempiä riippumatta siitä mikä kopio yleistyy. (Tämä ymmärretään usein idioottimaisesti väärin jonain joka sanoo että evoluution mukaan kannattavin strategia olisi olla itsekäs. Konseptien sisältö kannattaisi opetella ennen suun avaamista, kritiikin minimivaatimus on kritiikin kohteen tunteminen.)
2: Peliteorian kautta taas löytyy paljonkin muita avuliaisuuden muotoja, joissa mahdollistuu esimerkiksi lajien välinen symbioosi ja laajojen ei keskenään lähisukuisten yhteistyö.

Olenkin tämänlaisessa tilaisuudessa korostanut sitä miten jos yhteistyö, avuliaisuus ja se että vastustamme murhaamista on se mitä pitää selittää niin mitään ongelmaa ei ole. Evoluutionäkökulma pureutuu näihin ilmiöihin, eikä sellaisten pienten tutkimusten kuin "Replicator Dynamics for Optional Public Good Games" ole vaikeaa löytää. Evoluution ja altruististen strategioiden kautta voimme tietää miksi teemme yhteistyötä.

Ja tässä kohden on hyvä muistuttaa että evoluutio ei välitä siitä miten koemme asian. Soinisen ajatus näyttää mukailevan sitä henkeä että evoluutio voisi selittää toiminnan mutta ei tunteita. Mutta tosiasiassa evoluutio ei välitä suuntaan tai toiseen siitä että millä tavalla asia tapahtuu kunhan se tapahtuu. Joten tunteiden olemassaolo tai niiden puute ei ole mikään ongelma kyseiselle teorialle. Mekaaninen refleksi ja tunnereaktio ovatkin itse asiassa molemmat koeteltuja ratkaisuja. Ihan sen takia että evoluutio ei välitä mekanismin rakenteesta vaan toiminnasta. ; Tämä on toki hyvä myös jos ajatellaan Soinisen vaikuttajana olevaa Puolimatkaa. Puolimatkahan nojaa warrant -ideaan, jossa evolutionisti on todennäköisesti aistiensa huijaama. Argumentin ydinhän on juuri siinä että jos tämänlainen illuusio astuu päälle, ei ole mitään keinoa tunnistaa tätä harhautumista. Koska jos siitä saataisiin tieto, meillä olisi taas warrant.
1: Toki ongelmat ovat tässä kohden teismin suunnassa. Warrantin taustamatematiikka pakottaa valikoimaan Jumalan mahdollisten Jumalien joukosta niin tarkasti että teismin valikoima on suurempi haaste kuin ateismin. Ja warrant -argumentissa ei tosiasiassa käsitellä ateismia vaan ateismin yhteensopivuutta teistisen maailmankuvan aksioomiin, joten argumentti ei sano naturalisteista mitään. Naturalisteista kysymys taas on enemmän kuin värin, se on irrelevantti. Mutta tämä ei ole tärkeää sillä tämä blogaus käsittelee sitä teistien argumenttimaailmaa. He uskovat siihen vaikka se olisi miten aukkoista ja virheellistä.

Itse asiassa jos katsotaan Sam Harrisin "moraalinen maisema" -teosta, siinä moraali oletetaan ihmisten lajityypilliseksi käytökseksi. Tämä on mitattavissa ja konkreettista. Ja itse asiassa, kuten listauksen ilmiselvyys osoitti, jotain joka on kaikkea muuta kuin kulttuurisidonnaista. Sillä on myös evolutiivinen tausta. Joten se tarjoaa ihan relevantin tavan. Toki ihmislaji muuttuu evoluution myötä ja näin moraali ei ole "ikuista ikuista". Mutta jos elää 10 vuoden perspektiivissä niin ei tarvitse oikeastaan muistaa muuta kuin se, että lajit kehittyvät, mutta yksilön genomi hänellä on elämänsä alusta sen loppuun asti. (Yksilöt eivät kehity evolutiivisesti, niillä on elämänvaiheita ja muutoksia kehossa mutta tämä ei ole evoluutiota. Paitsi lamarkisteilla. Niillä joita kristityt kehuvat kiehtoviksi ajatuksiksi heti kun epigenetiikka "haastaa adaptationismin" ja joka oli kytköksissä siihen eugeniikkaan Spencerin kautta. Ups.)

Tässä toki kierretään is-ought -ongelma koska moraali määritellään tietyllä tavalla. Ja jos tämä oletus on tosi, niin ajatukset ovat koherentteja. Ja samaa kiertotapaa joutuu käyttämään jokainen teisti joka selittää että Jumalan olemassaolosta voitaisiin päätellä moraalin olemassaolo. Moraali voidaan tällöin määrittää vaikka William Lane Craigin "God Command Theoryn" kautta ja saada näin oikeutuksia kansanmurhalle, jos ihmisellä on sen tyylinen mieli. Harrisilla on metaeettinen ydin. Se ei toki nojaa tiukalle ikuisuutta vaativalle teistien vaatimalle objektiiviselle moraalille. Mutta se on "varsin pysyvää" ja kaikkea muuta kuin kulttuurirelativistista. Naturalismin koherenttiutta katsotaan sen omista aksioomista, eikä esimerkiksi siten että vaaditaan sen olevan ristiriidaton jonkun muun maailmankuvan metaetiikkaa koskevien aksioomien kanssa. (Sama virhe joka on warrantissa. Miksi välittää jonkun toisen maailmankuvan premissejen kanssa yhteensopivuudesta kun ajatusjärjestelmien koherenssi katsotaan siitä miten sisäisesti koherentteja ne ovat!)

Näin ollen voidaan sanoa että väite siitä että ateisteilla ei voisi olla kestävää ja eikulttuurirelativistista etiikkaa on väärä. Tai jos se on väärä, niin teistit eivät millään kykene hoitamaan asiaa filosofisesti laadukkaammin. Eli naturalisteille asetettujen vaatimusten valossa omakin maailmankuva moraaliytimineen murskautuisi. Ateistit eivät toki ole hyvässä suhteessa teistisiin konsepteihin ja ateisteilla tuskin on esimerkiksi syntisyyttä tai ajatusta että jokin teko olisi syntiä. Mutta tämänlaisella ei ole väliä, koska synty nyt ei ole ateistisen etiikan aksioomia. Näin ollen Morris oli itse asiassa lähempänä totuutta kuin monet nykyajan hienoa metaeettistä teologiaa suoltavat ihmiset joista tämänlaiselle mahdollisuudelle ei olisi lainkaan tilaa. Morris teki vain sen virheen että hän ei ymmärtänyt evoluutioteoriaa vaan väänsi tämän epätoteen julmuutta korostavaan muottiin jossa olemassaolon taistelu ja itsekäs geeni on muutakin kuin metafora tai käsitteen nimi. Jotain joka kuvaa koko ilmiötä arkikielisesti. Morris oli siis etiikassa oikeassa mutta evoluutiossa väärässä. Tietyin ehdoin.

Ja jos nämä ehdot sitten eivät viehätä, on tietyt premissit hylättävä ja niiden valossa niin on pakko ajautua vähintään teistiseen skeptismiin, jossa jos objektiivinen moraali on olemassa, niin ihminen ei sitä voi mitenkään tietää. Ja näin darwinisteilla ei ole moraalista kompassia mutta ei kristityilläkään.

Oma kanta loppuun.

Koska olen soudannut ja huovannut muiden maailmankuvia. (En ole ateisti enkä teisti) on kenties reilua formuloida oma kiveenhakatty fundamentalistiagnostinen näkemykseni. Kuten joku kenties muistaa, olen irtautunut Sam Harrisista ja Lutherista. Tunnustan että moraalin perimmäinen luonne on minulle mysteeri. Eikä metaetiikka siksi herätä minussa hirveitä kiukunpuuskia tai muutakaan tunteita.

Minä tiedän että minulla on tiettyjä moraalisia tunteita samaan tapaan kuin tiedän cogito ergo sum, että ajattelen siis olen olemassa. Mutta kuten olen esittänyt kantani teismin ja ateismin välissä - warrant -argumentin ja malliriippuvaisen realismin ristitulessa - siten että en minä tiedä ovatko ateistit sokeita vai hallusinoivatko teistit. Minulla on immersiivinen suhde todellisuuteen. Elän kuin se olisi tosi, mukavuudenhalusta.

Sanon siis nöyrästi että moraalisen tunteen alkuperä on uskottavasti evoluutio, toki lähinnä jos moraali määritetään yhteistyöksi ja vastaavaksi. Itselleni moraalisuuden tunnuspiirre sopisi juuri siihen ; Jos asiaan liittyy yhteistyötä ja pitkän tähtäimen suunnittelua lyhytjänteisyyden yli, se tuntuu minusta eettiseltä. Mutta mitä etiikka sitten pohjimmiltaan on, on minulle hyvin suuri mysteeri. Se on kenties liian suuri kysymys ja se sopisi naulata WC:n seinälle ja kuluttaa aikaa ja blogiruudulla vilisevään tekstiin kulutettuja (sentti)metrejä johonkin rakentavampaan. Kuten masturbointiin. Ja tämä mysteerisyys tarkoittaa kuitenkin sitä että ei sen tietämättömyyden vuoksi kannata ryhtyä satuja kehittelemään peittämään tätä epätietoisuutta. Epätietoisuudesta ei voi päätellä että asia olisikin pakosti jokin tiedetty. Jos tämänlaista päättelee ajautuu ristiriitaan. Joten vaikka se olisi tosi, se rikkoisi sekä rationaalisuutta (logiikka) että empiiristä (tiede) ajattelua vastaan. Enkä pidä tätä hyveenä. Siksi mysteeri ei tarkoita samaa kuin tila sepusteluille.

Siksi en tiedä, eikä kukaan muukaan tiedä. Ja jokainen joka on kanssani erimielinen on likainen kerettiläinen. Olen pahoillani tuosta viimeisestä kohdasta. Mutta. Nämä. Ovat. Säännöt.

2 kommenttia:

Tom Kärnä kirjoitti...

Oliko se juuri Sfnetin evoluutio-ryhmä, jossa aikoinaan mainittiin sellainen asia, että gravitaatioteoriaan perustuva moraali aiheuttaisi murhia?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kyllä.