Pieni ajatus humanoideista : Biologia on sattuman ja poikkeuksien tiede

"It’s all about our perception of the rules. Astronomers see a universe with uniform laws that set up similar patterns everywhere: stars, rocks, gas. Life is lumped in with rocks as a phenomenon that just pops up everywhere, and with their limited idea of biology, just see all life as life like ours. Biologists also see universal laws, but we know from our experience that those laws generate endless diversity - there are millions of species on this planet, and each one is unique."
(P. Z. Myers, "The difference between astronomers and biologists")

Kirjoitin vähän aikaa sitten ulkoavaruuden vieraita koskevasta teologiasta. Silloin kysymyksessä oli se, ovatko avaruusolennot "ateistisia" ja "evolutiivisia". Reagoin tällöin kommenttiin jonka mukaan juuri näin olisi. Viestini oli, että sekä teologiassa että fysikalismissa on molempia lähestymistapoja humanoideihin.

Ja tämä on tietysti ymmärrettävää. Sillä teologian kohdalla argumentti nojaa pääasiassa kahteen asiaan:
1: Ensinnäkin teologialla on ollut usein tapana reagioda asioihin ihmiskeskeisesti. Maa oletettiin universumin keskipisteeksi. Sillä se teki ihmisistä keskeisen. Tiede on pakkolaajentanut universumin kokoa. Sillä ihmiskunta on keskeistä. Tällöin ajatus avaruusolennoista voi tuntua jopa heresialta.
2: Toisaalta teologit ovat yllättävän kauan aikaa harjoittaneet eräänlaista "tyhjäkäynnin vähentämistä". Universumin nähdään tällöin heijastavan Jumalan mahtia. Ja tällöin syntyy sen tyylisiä ajatuksia että jos avaruudessa on Jupiter ja muita planeettoja, niin jos ne kaikki olisivat tyhjiä, niin se olisi melkoista tyhjäkäyntiä. Ihmisen mitätön koko ja elämän harvinaisuus kertoisi siitä että universumi ei olekaan elämää ja ihmistä varten Suunniteltu. Tämän vuoksi on luontevaa että oma uskonto ei kumoudu avaruusolennoista.

Mutta sitten on se naturalistinen puoli. Tässä kohden Nathan Taylor on kirjoittanut ns. Sagan -syndroomasta. Tässä ideana on se, että naturalistisessa puolessa kilpakentät jakautuisivat "karkeasti" siihen, että astrologit olisivat yhtä mieltä ja evoluutiobiologit toista.
1: Hän katsoo että tässä on syytä nimetä astrologien puoli Saganin mukaan. Sillä Sagan piti avaruusolentojen olemassaoloa todennäköisenä ja korosti että maapallo ei olisi mitenkään erityislaatuinen. "Sagan is of course citing the Copernican Principle, which roughly states the Earth is NOT the center of the heavens. The Copernican Principle is the modern foundation for Astronomy, Cosmology and Relativistic Physics. Sagan thought anyone claiming the Earth to be special must be doing bad science."
2: Tämän vastapoolina sitten olisivat evoluutiota korostavat. Jotka ovat useammin nuivia avaruusolentoteorioille. Sillä biologia on tunnetusti poikkeuksien tiede ja evoluutiokin on prosessi jota on dynaaminen ja tapahtumaketjut itseään ruokkivia tavalla jossa tulevaisuutta on vaikea ennustaa etukäteen. "Now unlike Astronomy, the discipline of Biology takes a highly favorable view of uniqueness. Evolution constantly discovers quirky and highly contingent historical paths. Biology takes it for granted that everybody is a special snowflake."

Ajatus palauttaa kysymyksen erikoiseen muotoon. Ateistinen humanoidi on mahdollinen, mutta vierailevissa humanoideissa olisi jotain antievolutiivista. Se ei falsifioisi teoriaa, mutta se ei selvästi kuitenkaan olisi evoluutioteorian kannattajien syvimmin kannattavien tiedekonseptien mukaisia. Erikoista onkin, että tämä näkökulma korostaa että humanoideissa ei ole nimenomaan mitään evolutiivista. Sen sijaan aihe rinnastuisi elämän syntyyn ja Pasteuriin.
1: Evoluutikot ovat itse asiassa yleensä ottaen paljon velkaa Pasteurille. Sillä jos rottia todella sikiäisi lumpuista ja roskista, niin ne eivät olisi evolutiivisesti kehittyneet bakteereista. Evoluutiota tietyssä määrin tarvitaan selittämään eliökunnan moninaisuutta juuri siksi että elämän syntyminen on harvinaista. Jos se olisi yleistä, kokoaikaista ja helppoa, ei yhteiselle kantamuodolle olisi juurikaan perusteita. Sillä uutta elämää ja tätä kautta toisilleen täysin eisukua olevia eliöitä ja vastaavia olisi paljon. Tämä erikoista kyllä nojaa siihen että maa, ihminen ja eliökunta on myös jotenkin poikkeuksellista. Sillä se on elämän synnyn vaikeuden vastapuoli.
2: Kuitenkin kreationistit näkevät että evoluutio nojaa jonkinlaiseen kopernikaaniseen kuhinaan ja katsovat että Pasteur olisi nimenomaan jonkinlainen ongelma evoluutiolle. Että Pasteur todistaa että elämää syntyy vain elämästä ja näin evoluutio ei voisi toimia. Evoluution nähdään myös loukkaavan ihmisen erikoislaatuisuutta. Siksi on tarpeen sanoa että "me ei olla apinoita".

Näin ollen ei ole tavallaan yllättävää että samanaikaisesti evoluutikot eivät usein pidä humanoiditeorioista, mutta samalla kreationistit kokevat että humanoideissa olisi jotain äärimmäisen evolutiivista. Evoluutiota ja kreationismia tämän mukaan yhdistäisi taipumus antroposentrismiin kun taas humanoideja pohtivat teologit ja astronomit katsoisivat universumia kopernikaanisin silmin. Kenties siksi Esko Valtaoja tekno-optimismeilee avaruusmatkoista. Kenties sen vuoksi SETI on erityisesti tähtitieteilijöiden suosiossa. Samanaikaisesti kun kaltaiseni "paatunut evonkelista" joutuu sitten suhteuttamaan omaa pientä kokoaan ja lyhytaikaisuuttaan ties mihin merkityksellisyyden kokemuksiin.