sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Roolipelisynti ; eli sotanuijan ja miekan vertailua

Aseisiin liittyy paljon mieltymyksiä. Tämän voi nähdä elokuvissa ja roolipeleissä, joissa molemmissa hahmot preferoivat tiettyä asetta. Ja näitä sitten tavallaan pidetään samanarvoisina miltei kaikissa konteksteissa. Näin asevalinta korostaa lähinnä hahmon tyyliä. Se on vähän kuin pukeutuminen. (Paitsi että roolipeleissä panssarin luonne oikeasti vaikuttaa.)

Kuitenkin aseissa on eroja. Otan tästä törkeästi esimerkiksi vertailun jossa vertaillaan yhden käden miekkaa (arming sword) ja sotanuijaa (mace). Otin tämän esille lähinnä ärsyynnyttyäni pelattuani Dungeons & Dragonsin uudehkoa versiota jossa miekka ja sotanuija tekevät suunnilleen samanlaista vahinkoa. Mutta sitten epäkuolleilla ja muilla yleisillä hirviöillä on syvää kestoa pisto- ja viiltoaseita vastaan. Ja sitten teräaseet eivät saa hirveitä bonuksia muualla. Joten käytännössä sotanuija ja miekka olisivat yhtä tehokkaita aseita, mutta sotanuija olisi kaiken kaikkiaan kätevämpi koska se toimii useammassa eri tilanteessa. (This is outrage! Koskaan ei ole Pyhiä Arvojani näin loukattu!)

Jos näiden aseiden käytettävyyttä verrataan, voidaan huomata että niissä on paljon samaa. Molempia käytetään yhdellä kädellä. Ja ne ovat aseita joita voi kantaa mukana aina. Kuitenkin miekka on tässäkohden ylivertainen. Se on suhteellisen litteä ja sen  paino on lähellä kädensijaa joten sitä voi kantaa vyöllä mukavasti. Se ei heilu ja pyöri ikävästi. Ja sen saa vedettyä esille kätevästi. Sotanuija on sen sijaan viheliäinen. Jos sen sitaisee kahvapäästä vyölle - joka ei edes ole yhtä helppoa kuin miekassa jossa väisti tekee siitä vyölle ripustettavan - se roikkuu ja pyörii ja hakkaa mennessään ikävästi jalkoihin. Toisinpäin laitettuna vyössä taas on epämääräinen pallo ja tässä asennossa asetta on hyvin hankala ottaa käyttöön. (Vaikka sotanuija on aseena lyhyt, se on minusta vain juuri ja juuri sidearm, se on "mukanakannettavuuden rajoilla".)

Miekalla on valtavan paljon etuja jos sitä verrataan nuijaan. Ja ne kaikki korostuvat jos vastassa on panssaroimaton vihollinen.
1: Miekka on selkeästi pidempi. Koska nuijassa painoa on keskitetty pallon muotoon, siitä tulee yllättävän painava yllättävän nopeasti. Näin aseesta ei voi tehdä kovin suurta jotta siitä ei tulisi liian painava käytettäväksi. Tämä näkyy helposti aseen pituudessa.
2: Miekan tasapainopiste on lähellä kahvaa joten sen liikuttelu on ripeää. Nuijalla taas painopiste on päässä ja se tekee siitä hitaamman.
3: Nuijalla tappaminen on itse asiassa hyvin vaikeaa. Sillä pitää lyödä päähän tai niskan puolella selkärankaan. Muutoin se lähinnä murskaa raajoja tai selkärankaa. Miekalla tappamisessa on enemmän variaatiota. Hyvin moneen paikkaan tehdyt iskut voivat vahingoittaa sisäelimiä tai avata suuria verisuonia. (Näihin ei toki kuolla välittömästi, mutta kuollaan. Ja toisaalta kyllähän sitä voi aina hakata vihollisen liikuntakyvyttömäksi ja tappaa tämän sen jälkeen. Tähän vain menee enemmän aikaa.)

Systeeminvartija on
sheriffin työ.
sheriffi hippiä
piikkipampulla lyö.
Panssarointi sitten muuttaa asiaa huomattavasti. Viilto-ominaisuudet saa estettyä kaikista tehokkaimmin. Ja mace onkin sota-ase. Toinen mikä on huomattava, on se että erilaiset poliisiviranomaiset ovat kaikkialla käyttäneet jotain pampun, metallipampun tai sotanuijan kaltaisia välineitä. Lainvalvontaan tämänlaatuinen ratkaisu onkin ollut perusteltu ja mainio ; Ja syy on juuri se, että heidän tehtävänään on ollut rikollisten kiinniottaminen. Ei tappaminen. (Hirttopuuhun on pitänyt jäädä edes jotain.) Miekka on letaali ase verrattuna pamppuihin ja nuijiin.

Tämänlaisia yksityiskohtia voisi toivoa roolipeleihin asti. Siitä huolimatta, että ne ovat "vain pelejä" eivätkä oikeasti mitään realismisimulaatioita.

Ei kommentteja: