perjantai 9. toukokuuta 2014

Pistomiekkailijat, nuo homot sukkahousuissaan

Erilaisilla aseilla on selvästi erilainen karisma. Tämän voi huomata melko helposti vaikkapa elokuvia katsellessa. Mielikuvissa näyttää olevan niin että miekka on miehisen machomiehen, joko väkivahvan barbaarin tai ritarin ase. Tikaria käyttävät ovat ketteriä ja väisteleviä selkäänpuukottajia. Ja rapiiri on ylhäisen naisellisen miehen ase, sellainen joka pukee homoseksuellia yhtä hyvin kuin sukkahousut. ; Mielikuvat eivät tietysti aivan täysin pidä paikkaansa. Esimerkiksi nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä että jos aseen mitta lyhenee, sitä lyhyempi etäisyys kamppailussa on. Ja sitä enemmän erilaiset heitot ja lukko-otteet ja paini ovat relevantteja. Jolloin väistelyn sijasta on usein nimenomaan tervettä vääntää..

Rapiirin kohdallakin mielikuvat harhaanjohtavat. Mielikuvaa tukevat elokuvien lisäksi historialliset romaanit. Siinä missä miekkamies on yleensä sankarillinen ja miehekäs, on rapiirin käyttäjä enemmänkin ovela ja muotitietoinen herrasmies jolla on feminiinisiä piirteitä jopa homoseksuaalisuuteen asti. Rapiirimiehelle annetaan ikään kuin vähemmän kunniallisuutta, ja sitä korvataan röyhkeällä karismalla.

Se on toki kevyt ja melko pitkä ase. Näin se on selkeästi väistelevämpi kuin vaikkapa tikari. Lisäksi rapiiri oli optimoitu "siviilikäyttöön", siinä mielessä että se ei ole sota-ase. Rapiiri on tarkoitettu haarniskoimatonta kaksintaistelua varten. Ja sota on jotain johon helposti liitetään machoilua ja kunniaa, kun taas kaksintaistelu on enemmän "omien asioiden ratkomista". Sitä ei ilmeisesti myöskään juurikaan käytetty taistelukentillä.

Mutta silti jo aivan perusasioista löytyy muutama yllättävä seikka. Sellainen joka pakottanee jokaisen "sukkahousuhomokorttia" heiluttelevan miettimään.
1: Pitkä miekka ei vaadi erityistä atleettisuutta. Rapier vaatii. Toki pitkä miekka painaa enemmän kuin rapiiri. Mutta se painaa kuitenkin yllättävän vähän. Jos sinulla on voimaa nostaa maitopurkkia ilman ponnistelua, pitkä miekka ei vaadi sinulta mitään mahdotonta. Painoero on itse asiassa mitätön jo yhdellä kädellä pidettäessä. Ja pahempaa on luvassa
     1.1: Pitkää miekkaa käytetään useimmiten kahdella kädellä. Yhdelle kädelle kannettavaa jää vähemmän kuin rapiirin kanssa. Ja itse asiassa mikä tahansa miekkatyylinen yhden käden ase vaatii enemmän atleettisuutta kuin kahdella kädellä käytettävä pitkä miekka.
     1.2: Kun heikkokuntoiset aloittelijat tulevat alkeiskurssille, heillä ei ole ongelmia pitkän miekan käsittelyn kanssa. Asetta heilutellaan. Se on melko kevyttä. Koulullamme on myös rapiertunteja, mutta koska niissä joudutaan usein pitämään asetta ojennetulla kädellä pitkiäkin aikoja. Tämä on helvetin paljon raskaampaa. Jokainen pystyy heiluttamaan miekkaa kohtuullisella voimalla 60 kertaa. Mutta jos sinun pitää pitää miekkaa yhdellä kädellä käsi ojossa vain 60 sekuntia, hyvin moni alkaa tuntemaan hyvin ikävää särkyä jänteissä.
     1.3: Rapiirissa askellus vaatii enemmän ponnistelua. Pistoissa ulottuvuus on tärkein elementti ja nopeat ojentuneet liikkeet vaativat parempaa lihaskuntoa. Ja tästä huolimatta ne raastavat jalkoväliä niiltä jotka eivät laillani taivu spagaatteihin. Pitkän miekan kohdalla taas jos kykenet kävelemään harppomalla, se riittää aivan täysin. ; Pitkässä miekassa on paljon painiotteita ja vastaavia jotka vaativat samanaikaisesti voimaa, vääntöä että hyvää kehonhallintaa. Mutta jos katsotaan sitä "miekkailumiekkailuosaa" se ei vaadi yhtä monimutkaista ja haastavaa kehonkontrollia. (Tarkkaa se silti on.) Rapier on tässä mielessä atleettisuutta vaativampi.
2: Miekkailussa on toki erilaisia tyylejä. Mutta esimerkiksi Fioren mekaniikka ei nojaudu ylenmääräiseen uhkarohkeuteen. Niissä päin vastoin ollaan defensiivisiä. Koko ideana on torjua toisen hyökkäys ja toimia vasta sitten kun itse ei tulla lyödyksi. (Ja jos haarniskoidutaan, niin tämä iskuilta suojautuminen vieläpä lisääntyy.) Rapiirissa lungeihin heittäytyminen uhkarohkeammin on ikään kuin koko pelin henki.

Tämä tietysti pistää miettimään. Näkisin silti että kahdenkäden miekka on hyvin maskuliininen ase. Nimittäin muotokieleltään. Miekkoihin voi tätä kautta sopia jopa jonkinlainen ajatus siitä että niissä olisi jopa potentiaalia tarjota maskuliinisuuslisää niille jotka tarvitsevat jotain ihmistekoisia artefakteja paikkaamaan housuissa liian niukasti pullottavaa miehistä substanssia. Mutta tämä vain korostaa sitä että jotain erityisen miehekääksi koettua muotokielessä täytyy olla. Pitkä miekka onkin kookas ja painavan näköinen. Maskuliinisuuteen liitetään myöskin suurikokoisuuden ideoita.

Ja tässä mielessä rapiirissa onkin jotain äärimmäisen homoa. Ja tämä kenties jopa tukee sitä että rapier sopii rohkealle atleetille ; Olisihan melko leimaavaa, jopa häijyä, rakentaa "epähomousargumentti" sen varaan että asiassa on positiivisiksi nähtäviä attribuutteja. Kenties tämä minun koko argumenttini kohdistuikin nimenomaan siihen että jos katsotaan pelkästään aseiden käytöstä syntyviä mielikuvia (eikä pysytä vaikkapa sen sijaan ns. "todellisuudessa") niin rapiiri on ase joka sopii  (karismaltaan ja asenteeltaan) nimenomaan kaapista ulos tulevalle homoseksuaalille. Me vähemmän rohkeutta tarvitsevat heterot (tai ainakin "machoheterokarismaiset") sitten huidomme menemään ergonomisemmin ja turvallisemmin.

Ei kommentteja: