keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Nössöjen yhteiskunta ~ eli äärivasemmiston kaksoisstandardeista

"Kotimaan" blogeissa nostettiin esiin se, miten itsenäisyyspäivän mellakointi oli äärivasemmistolaista ja että tästä ei puhuta. Äärioikeistoa syytetään liian heppoisesti - kirjastopuukotukset, kaasuiskut gay prideen jne kun ovat ilmeisesti irrelevanttia roskaa. Ja että vasemmisto suhtautuu ymmärtäväisyydellä tämänlaiseen mellakointiin.

Näen, että on aivan tavallista että ihmiset toimivat siten että yleistävät pahan vihollisiinsa stereotyypiksi, mutta pitävät aivan samanlaista määrittelyä omalle kohdalleen liioittelevana. Siksi oman puolen mokailut ovat aina "sitä yksittäistapausta jolla ei ole väliä" ja vastapuolella pitäisi ottaa hyvinkin tiukasti kantaa kun oleellinen lieveilmiö on suoraan alisteinen koko isommalle kokonaisuudelle.

Siksi kun vasemmistolainen anarkismi johtaa keskusjohdottomaan mellakointiin, vasemmistolainen helposti sanoo että "Ymmärrän myös sitä, että oli ylilyöntejä, koska yhteiskunnassa on tapahtunut polarisoitumista ja on ahdistuksen muotoja, joille ei oikein saada paikkaa. Taustalla on asioita, joihin pitää puuttua ja jotka pitää ottaa huomioon." Samoin Päivi Räsänenkin ymmärsi homoporukkaan kaasuttaneita koska homokulkue oli provokaatio. Ja perussuomalaisten islamiin suhtautuminen on tietysti sekin vain "ymmärrettävä vastareaktio" siihen että rikolliste mokkakikkelit vaeltavat maahamme raiskaamaan ja rötöstelemään. Kaikki ryhmittymät joilla on valtaa tekevät tätä.

On turha väittää että puolustuspuheita, tekosyitä ja ikävien tekojen irrottamista omasta ideologiasta ei tulisi. Sillä niitä tulee. Jos haluaa kuulla miten leijonakaulakoruista mekkalointia suvaitaan, tarvitsee vain lukea perussuomalaisten blogeja. Tämän huomaamatta ja tunnustamatta jättäminen - suunnasta tai toisesta - on ilmiselvää idiotiaa joka kertoo tietyistä poliittisista intresseistä ja siihen liittyvä maailmankuvallisuus ja siihen liittyvä epä-älyllinen puolueellisuus.

Maailma yksinkertaisesti toimii näin.
(Syy ; Ihmiskunta koostuu pääosin moraalisesti närkästyneistä idiooteista
.)

Ja tässä takana on koko yhteiskunta. Olen kirjoittanut aikaisemmin uhriutumisesta. Siitä, miten se on valtapelin ytimessä. Tässä mielessä on hyvä muistaa, että käytännössä liberaalius ja vasemmistolaisuus ovat liitoksissa siihen että näiden ryhmien jäsenet samastuvat uhreihin. Ja konservatiivit, etenkin uuskonservatiivit, ovat sitten kaapanneet keskustelukentän.

Siksi esimerkiksi Laasasmaiset "betamiehet" ovat saaneet kuuluvuutta. Tämän varassa feminismi etenee tai kaatuu. Perussuomalaiset ovat koko ajan uhattuina koska maahanmuuttokritiikkiin kohdistetaan sensuristista poliittista korrektiutta.

"Syvemmällä" -blogissa otettiin esiin mainio otsikko "nyhvöjen viha". Otsikon alla on tekstiä, jossa on huomioita. Uhristatukesta ymmärretään jotain oleellista. "Nykyään yhä laajemmalle levinnyt näkökulma on se, että mulkku saa olla mutta turpaan ei saa antaa. Lopputuloksena on yhteiskunnallinen maksimi oman elämänsä lakimiehiä, jotka jaksavat moralisoida, vääntää, aukoa ja lässyttää typeryyksiä loputtomiin ja tekevät siten kaikkien ympäristössään olevien ihmisten elämästä sietämätöntä. Koska ihmisistä massiivinen enemmistö tykkää olla kilttejä ja sisäistää heille opetetun moraalin, tarkoittaa tämä sitä, että ainoa sopivaksi katsottava keino puuttua näihin tosielämän trolleihin on puhua näitä vastaan eli toisin ilmaisten lisätä bensaa näiden liekkeihin." Hän ei toki tässä puhu siitä miten kohteliaisuusnormistolla on yritetty esimerkiksi rajoittaa maahanmuuttokritiikkiä. Siihen "Syvemmältä" -blogi olisikin liiaksi poliittisesi sitoutunut.

Huomio on kuitenkin tosi. Sananvapautta kannatetaan kaikkialla. Sensuuria pidetään yleensä melko ikävänä asiana. Kuitenkin aina jotain toimintaa vastustetaan ja tämän kohdalla kohteliaisuus ja etiikka ovat niitä joihin vedotaan. Ja kun vastapuoli käyttää samoja, kyseessä ei nähdä olevan eettinen kannanotto vaan sensurismi.

Tosiasiassa liberaalien harjoittama "hyysääminen" on eettisesti motivoitua, siinä ajatellaan että ylläpidetään heikkoja ilman että ansaitsemista tarvitsisi miettiä. (Joka on toki ihan kätevä vaikka vammaispolitiikassa myös hyvin monista oikeistolaisista konservatiiveista.) Samoin suvaitsevaisuus joka ilmenee poliittisena korrektiutena on itse asiassa kohteliaisuusnormisto. Perussuomalainen ei hyväksy etiikkaa joten ajattelee että toinenkaan ei sitä näin koe. Tai kiistää toisen etiikan arvon syvästi ja nimeää sen vaikka nihilismiksi koska heille moniarvoisuus on vain moniarvoisuutta eikä suvaitsevaisuusmalliston kaikkia sisältöjä hyväksytä. (Ja tämän vuoksi suvaitsevaiston toiminta näyttääkin heistä kaksoisstandardeilta. Suvaitsevaisto itse ei näe tätä koska heillä on kaikki "muutkin norminsa" nipussa.)

Samoin kaksinkamppailuhenkinen persoonani voi jossain määrin ymmärtää ja jopa yhtyä blogistin näkemykseen miehekkäästä väkivallasta ja eläimellisestä väkivallasta. "Olen varma, että nyky-yhteiskunnassa aniharva on todella kohdannut todellista suuttumusta kenenkään muun kuin lapsen taholta. Tämä on luultavasti seuraus siitä, että väkivalta ja aggressiivinen käyttäytyminen on leimattu yhteiskunnallisesti kategoriseksi pahaksi parikymmentä vuotta sen jälkeen kun sillä tuli pelastettua maamme itsenäisyys. Miehekkään, voimallisen suuttumuksen on korvannut yhtäältä pidäkkeetön "lets hakataan porukalla joku randomi jauhelihaks" -sekoilu ja yleisemmin passiivis-aggressiivinen, suoraa kohtaamista ja konfliktia viimeiseen asti välttelevä väninä." ... "Miehekkyys kun ei ole luonteeltaan destruktiivista, vaan rakentavaa. Happyslapperit ja jengiapinat eivät onnistu tavoittamaan miehisyyttä, vaan korkeintaan eläimellisyyden."

Kuitenkin näen, että blogisti ei ole ymmärtänyt kovin syvästi ihmisten väkivaltaisuutta. Hän tuntee vain yhden luokitelmatyypin. "Selkärangattomana nykyaggression sanansaattaja perääntyy, todennäköisemmin antautuu, välittömästi kun tämä kokee konkreettisten seurauksien mahdollistuvan." Tämä viittaa nähdäkseni oikeasti olemassaolevaan ryhmään. Hän liittää tämän hieman turhan yksioikoistesti nihilismiin. "Suomalaisille miehille tekisi hyvää kasvattaa selkäranka ja asettua puolustamaan sitä, minkä hyväksi ja oikeaksi tietävät, vaikka se onkin kyseisellä hetkellä aina vaativampi ratkaisu kuin alistuminen kaiken maailman roskasakin antisosiaalisen käytöksen edessä."

Tämä ihmistyyppi rakentuu karkeasti ottaen stereotypiaan jota edustavat ääripäät jotka lienevät tiukkaa vähemmistöä ihmiskunnasta:
1: Väkivaltaa osaamattomat pelkurit jotka tietävät olevansa huonoja ja heikkoja ja vihaavat tätä. He haukkuvat mutta eivät pure.
2: Kylmät tyypit jotka eivät hauku, mutta kun ylität rajan he purevat. (Itä-Helsingissä minua varoitettiin muutamasta ihmisestä jotka ovat sellaisia että ovat viileitä kunnes ylität rajan, jonka jälkeen saatat saada puukosta.)

Rikkoja - anarkistit eivät yleensä ole pelkureita tai nihilistejä vaan kusipäitä.

Nähdäkseni nyky-yhteiskunnan yleinen väkivallattomuus ei ole johtanut siihen että ihmiset olisivat kovin usein kunnolla pelkureita. Tämä on oleellista. Sillä pelkuri on yleensä kokenut jonkin verran väkivaltaa. Hän tietää mitä pelätä. Tässä uhittelu vertautuu koiran rähinään joka yrittää olla ennaltaehkäisevää. Että haukutaan jotta ei tulisi hakatuksi.

Suuri osa sen sijaan aggressiivisuudesta on jonkinlaista kusipäisyyttä. Ja Aaron Jamesin malliin tämä ei tarkoita itsekkyyttä, vaan sitä että ihmisellä nimenomaan on moraalimalli jolla hän ajattelee oikeuttavansa toimintansa. (Näitä oikeutuksia löytyy vaikka niistä tekosyistä joilla erilaisia väkivallantekoja "ymmärretään".) Kusipäisyys on epäsosiaalista käyttäytymistä joka oikeutetaan moraalisen närkästymisen nimissä.

Vartijana toimiessa olikin selvää, että käytännössä ihmiset hakkaavat tuttujaan. Tai hakkaavat jonkun siksi että he kokevat että siihen on jonkinlainen oikeutus. Suuttumuksen syyt nähdään oikeutuksena ja niitä voidaan jopa käyttää perusteluna. Täsmälleen sama malli näkyi myös itsenäisyyspäivän mellastelussa.

Ja suurin osa kusipäisyydestä johtuu siitä että ihmisillä on hyvin pieni kokemus hakattuna olemisesta. Psykologinen lake wobegon efekti vaikuttaa. Karkeasti sanoen 80% ihmisistä kokee olevansa keskivertoa parempia. Ja siksi lähes jokainen vastaan tuleva parikymppinen testosteroneissaan kierivä raggari kokee olevansa hyväkin tappelija ja humalapäissään vaikkapa eettisesti oikeutettu lyömään vartijaa joka edustaa kapitalistista järjestelmää ja tekee sen vielä köyhänä ihmisenä, joka kertoo että tämä on kammottava jenginpetturi.

Näiden ihmisten kohdalla todellisuus valkenee yleensä hyvin pian. Nämä ihmiet uhittelevat koska luulevat olevansa kovia. Ensimmäinen kunnollinen tappelu ja siinä tullut tappio sitten muuttaa tilanteen. ; Ärhentelijä, joka on saattanut aloittaa tappelun aktiivisesti muuttuu hyvinkin hämmästyneeksi tyypiksi joka jostain syystä vetoaa niihin ruumiillisen koskemattomuuden lakeihin joita hän itse muutama sekunti aikaisemmin ei selvästi kunnioittanut.

Tämä ihmistyyppi kenties oppii väkivallasta. Mutta he eivät kohtaa sitä nyky-yhteiskunnassa. Ja siksi heitä onkin paljon. Iso osa heistä valitettavasti oppii hakkaamalla lähinnä pelkureiksi. (Sen sijaan pelkurin traumoja lähinnä pahennetaan. Heidän hakkaamisensa on vähän sama kuin kaataisi bensaa liekkeihin.)

Eikä aggressiiviset tyypit jää tähän.

Osa väkivallalla uhittelijoista taas ei ole kusipäitä tai pelkureita. Heidän kulttuurinsa pitää sisällään väkivallan. Ja heille kielellinen uhittelu ja verbaalinen vittuilu on lähinnä jatke sille että katuoloissakin tulee silloin tällöin lyötyä ihmistä. Nämä ihmiset elävät väkivaltaa käyttäen ja heihin käytetään väkivaltaa. Heille uhittelussa saa muistaa sen, että heillä ei kenties ole teknisiä itsepuolustustaitoja, mutta heillä on aina "ihme kykyjä". On selvää että tottumus ja harjoittelu tuo kykyjä tällä rintamalla.

Toki tämä lisäluokkakaan ei vielä riitä. Itselläni on huolestuttava vihaprofiili, joka on lähinnä itsehillinnän ja jatkuvan itsetarkkailun ja ihmisenä kasvun projekti.
1: On hyvin paha sanoa onko tämä perinnöllistä vai opittua. Kotiimme kuului perheväkivaltaa ja olen kodin ulkopuolella saanut oman osani turpaansaanneista. Ja luultavasti aika monen muunkin. Pahimpana vuotena sain turpaan 4 kertaa yhden vuoden aikana. Pääsyy oli että minulla ei ollut tupakkaa.
2: Olen normaalioloissa hyvinkin estoinen väkivaltaan. Suuni tosin sitten pieksee sitäkin kovemmin ja spontaanimmin. Estoisuutta kenties tarvitaan koska sitten on se vaihtoehto joka alkaa kun haukkuminen loppuu. Se on sitä puremista. Puremista josta pidän.

Loppukaneetti:


Itse asiassa ihmisten suhde väkivaltaan on sen verran monisyistä, että nämä ovat "karkeistuksia". Niitä on hyvä muistuttaa esimerkiksi sen vuoksi että "Syvemmältä" -blogisti ei itse ole saanut kovinkaan usein turpaansa. Tai sitten hän on vaihtoehtoisesti ihan päinvastoin jo niin tottunut tappelija, kenties hän kokee että tämä on selkärankaisen aikuisen miehen toimintaa peräti, ja hän on siksi etääntynyt siitä miten asian voi kokea.

Tai todennäköisesti jotain muuta. ; "Syvemmällä" -blogin kirjoittaja on sen verran vahvasti poliittinen ja ideologisti, ja hän liittää "nihilismi" -termiä sen arvotyhjiöisimmissä merkityksissä vastapooliin. Tällä halutaan korostaa sitä että konservatiivinen maailma on eettinen ja että yhteiskunnan ongelmat ovat eettisiä. Valitettavasti moraalia vastassa ei ole moraalittomuus vaan moraalinen närkästys. Ja poliittisen linjaman kaikki puolet käyttävät tätä ja kaikki yrittävät erilaisin retosisin tempuin liittää sitä vain vastapuoleen. (Koska oman puolen rellestelijät ovat aina irrelevanttia porukkaa josta ei saisi muka yleistää yhtään.)

Siksi on hyvä mainita assburgerit. "Kummasti se assburgerin hinku aukoa päätään vain pysyy hallinnassa aina niiden tahojen ympärillä, joiden kohdalla nämä kokevat seurausten olevan mahdollisia - vaikkapa mustalaisten tai maahanmuuttajien läsnäollessa." Aspergerin syndroomainen voisi kenties olla arvotyhjiössä ja antisosiaalinen. Mutta hän ei tosiasiassa ymmärtäisi tilannekohtaisuutta joten hän ei kykenisi tämänlaiseen laskelmointiin. (Tämä on suora seuraus diagnoosista.) Mutta moni ihmisistä onkin assburgereita, jotka oikeuttavat kusipäisyyttään moraalisella närkästyksellään.

Koska perussuomalainen, oikeistolainen ja konservatiivi tuppaavat näkemään maahanmuuttokritiikin ja muut vastaavat moraalisesti oikeutettuna, ei pidä ihmetellä jos huolestuttavan möykän nähdään kohdistuvan vain tiettyihin tahoihin. ; "Syvemmällä" -blogistikin varmasti taipuisi siihen että jos joku vittuilisi maahanmuuttajille mutta ei kristityille, niin tämä ei olisikaan mikään assburgeri vaan suoraselkäinen mies.
1: Vihje. Hänen oma historiansa kertoo että jos näin ei olisi, hän itsekin olisi assburgeri. Sanon tämän näin koirana joka tuntee toisen koiran. Ja tietää sen miten tappeluun tarvitaan kaksi. Ja miten "Syvemmältä" -blogistin kanssa pitkä vääntö tuppaa onnistumaan helposti.

Tämä käytösero kuitenkin liittyy tiettyyn viiteryhmään. Ja "Syvemmältä" -blogin kirjoittajan kategorisointi kuvaa tiettyä poliittista ryhmää ja tämän mieltymyksiä. Tämän mainitun mallin takana ei kuitenkaan ole mikään fatwaenvy.

Tämänlaisessa mallissa oletetaan vähän kuin se mitä monet fundamentalistit näkevät, eli että ateistit oikeasti olisivat teistejä jotka vihaavat Jumalaa. Tosiasiassa vihaiset ateistit eivät usko jumalaan ja sen sijaan vihaavat teistejä ja kirkkoinstituutiota joiden olemassaoloon he uskovat valitettavan vahvasti. ; Ihmiset eivät ole yksimielisiä islamin vaarallisuudesta ja raivoamisen suunta ei siksi motivoidu perussuomalaistyylisen maahanmuuttokriitikon ideologian kannalta tavalla joka voisi olla koherentti perussuomalaiselle maahanmuuttokriitikolle..

Nämä tietyt ärisijät liittävät moraalisen vihansa tiettyihin kohteisiin ja eivät kohdista sitä toisiin. Ja syynä on provokatiivisesti muotoillen juuri se, että heille islamilainen tai mustalainen ei ole mikään ongelma kun taas perussuomalainen maahanmuuttajakriitikko on natsifasistisika ja riski ja vaarallinen. (Kirjastoon tullut puukko ja luotiliivi on relevantti osa tätä riskiä eikä marginaalinen yksittäistapaus heidän mielessään.) Eli jokin jota vastaan on syytä räkyttää. (Jos ei muuten niin sen vuoksi että vasemmistolaistytöt harrastavat seksiä vallankumoussankarin kanssa.)

Ja kuten tunnettua monelle vasemmistolaiselle on kova paikka tiedostaa vaikkapa se, että maailmassa on islaminuskoisia homofobeja tai islaminuskoisia sovinisteja. Kognitiivisen dissonanssin käynnistämän assimilaatiomyllyn voi tällöin usein oikein kuulla. (Ajatuksena voi olla vaikka se, että sovinistimiehet ovat jotenkin huijanneet tätä, mikä on ajatuksena hieman erikoinen ja kyseenalaistaa kyllä islaminuskoisten älykkyyden.) - Tästä seuraava koomisista ad hoc -argumenteista koostuva mylly itsessään kertoo että ei tässä mitään fatwaenvyä harrasteta tai olla tietoisia siitä että islamissa voisi olla tämänlaista lieveilmiötä jota muiden ideologioiden yhteydessä kammotaan.

"Syvemmällä" -blogisti ei näytä tiedostavan, että mustalainen ja maahanmuuttaja koetaan kanssauhriksi. Hän tietysti itse ajattelee että mustalainen ja maahanmuuttaja ei ole uhri ja pitää tätä faktana, joten voi olla vaikeaa ymmärtää että vastapuolelle tämä ei ole mikään fakta jota yritetään peitellä. Tämä kanssauhrius on kenties väärä käsitys, mutta se käsitys kuitenkin ohjaa sitä moraalista närkästystä, joka on "Syvemmällä" -blogin valitteleman kusipäisen ärhentelyn mallin ytimessä. Tämän jälkeen ihminen voi jopa ajatella olevansa suoraselkäinen ja rohkea kun uskaltaa kritisoida pahaa (perussuomalainen, islam, maahanmuuttaja, kristitty) vastaan. Ja voi jopa todeta että suomalaiselle miehelle, naiselle ja feministille voisi olla hyvää, emansipationaarista, solidaarista ja vapauttavaa puolustaa omia tärkeitä asioitaan eri foorumeilla.

Pahimmillaan mukaan haetaan jääkiekkomailat. Tai luotiliivit, puukot ja pippurikaasut. ; Liian harvassa ovat mielestäni ne ihmiset joiden mielestä väkivalta on aina tekosyy. Etenkin silloin kun se tuntuu hyvältä. Moni vastustaa väkivaltaa siksi että se on ihmiselle "karkeasti sanoen lajityypillisesti" hyvin vaikeaa ja vastenmielistä. Mutta jos se on vaikeaa, se ei ole riski tai uhka koska ihmisiä olisi silloin hyvin vaikeaa motivoida sen harjoittamiseen. Itse taas en pelkää väkivallassa mitään niin paljon kuin sitä moraalista närkästystä, sen tuomaa oikeutuksentuntua. Ja sitä miten mukavaa sen lietsoman raivon vallassa on hakata ihmisiä. Sehän on suoraselkäistä, rohkeaa ja oikeudenmukaista pahan vastaan hyökkäämistä sen sijaan että antaisi jollekin suusanalliselle räkytykselle tilaa vaikka se onkin poliittisesti epäkorrektia, ja omasta mielestä täysin epäoleellisen moraalijärjestelmän varaan rakennettu.

Ei kommentteja: