maanantai 5. elokuuta 2013

(epä)kohteliaisuusosto- ja myyntiyritys

"Napoleonin komplekseissa" käytiin läpi omituista asiakaspalautetta. Tai oikeastaan se oli enemmänkin palautetta asiakkaista. Saaristolaiset eivät pidä turisteista. Turistit tuovat ääntä ja melua käyttämällä mekaanisia laitteita. He kiertelevät kauppoja eivätkä osta. Asiakkaidenhaukkumisstrategiaan ei tietysti voi sanoa paljoa muuta kuin että "On vaikea odottaa ansaitsevansa kirpputoribisneksessä, jos ei halua asiakkaita puotiinsa kiertelemään, jos pitää moista epäkohteliaana." ... "On täysin hullu ajatus, että asiakkaalla oli velvoite ostaa jotakin paikasta, jonka valikoimaa hän ei etukäteen voi tuntea. Vielä naurettavampaa on kuvitella, että tämä velvoite vahvistuu siinä, että välttämätön valikoimaan tutustuminen jotenkin loukkaa myyjää."

Ajatus asiakkaan julkisesta haukkumisesta on itsessään hyvin vieras kulttuurillemme. (Vaikka sitä luultavasti harrastetaan kauppojen takahuoneissa paljonkin.) Ajattelemme että kaupassa olevat ihmiset ovat asiakaspalvelijoita, ja että he ovat töissä. Ja siksi asiakas olisi aina oikeassa. Näin ollen kulttuuriimme on vakiintunut ajatus siitä, että asiakas saa - ja kenties hänen jopa pitää - moittia saamaansa palvelua, mutta jos sanoo moitteen sanan. Asiakassuhde ja kritiikkioikeus ovat epäsymmetrisiä. (Rahalla on yllättävää valtaa!)

Esimerkiksi vaikka jos sanoisi että ; "Analysoidaampa hommaa ihan vakavasti ja kylmän rauhallisesti. - Te olette paska asiakas. En ole koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä, yhtä näköalatonta pihtailijaa. Tulette tänne maalle kokemaan autenttista maalaisuutta, mutta oikeasti te vaan valitatte hyttysistä ja raavitte munianne julkisilla paikoilla leikkien että tämä törkyily on maalaisuutta ja aitoa itsen kohtaamista! Olen iloinen että teillä menee niin huonosti, että joudutte laskemaan penniä ja venyttämään senttiä niin että teillä ei ole varaa ostaa edes halpahintaisinta alle euron hintaista roskaa, edes symbolisesti. Te rahaa alueelle tuomaton metelintuojapaska! Helsinginpelle! Ostakaa tai menkää pois! Hyvää päivänjatkoa, ja tervetuloa uudestaan OSTOKSILLE!" Niin kyllä asiakas puodinhiekoittaja ajautuu jonkinlaiseen yllätyssolmuun. Vaikka tosiasiassa asiakassuhde on rahansiirtosuhde, niin jotenkin se puodissa asioiminen on monista riittävän potentiaalinen rahansiirto jotta se olisi syy asiakassuhteen rakentumiseen. Kauppiaalle se on tietysti vastikkeetonta työtä. Mutta toisaalta jos tälläiseen ei pysty ja kauppa ei muuten tuota olisi syytä kyllä vakavasti miettiä että olisiko syytä ajaa firma bankrottiin ja ruveta tekemään jotain sellaista työtä jota vaikka osaa tehdä ja jolla vaikka tienaisi jotain.

Tylyssä asiakaspalvelutilanteessa ongelmana on aian se, että osasta pitäisi kunnioittaa työntekijää ihmisenä, eli suvaita jonkinlaista huonoa käytöstä. Ja toiset korostavat että työ on tehtävä. Molemmat ovat oikeassa, mutta molempia ei voi saada samanaikaisesti.

Tosiasiassa mainittu ajatus siitä että pitäisi ostaa kaupasta on jotenkin melko suomalainen ilmiö. Ja siihen törmää jossain määrin jopa helsingissä. Oma tapani on se, että en yleensä kuljeta hirveitä määriä rahaa mukanani. Teen enemmänkin niin, että kiertelen kauppoja ja sitten nostan rahaa tarpeen mukaan. Tämä aikaansaa joskus hitusen omituisia tilanteita.

Ymmärrettävistä syistä puotipuksulta
meni tovi sen tiedostamiseen, että
Isä-Nietzschellä ei ole AIDSia...
Esimerkiksi kun viimeksi asioin eräässä pienessä divarissa pääkaupunkiseudulla, kiertelin hyllyjä. Kaupan omistaja näki minussa tietysti "narkkarin näköisen miehen" ja hän kävi kohteliaasti kysymässä että voiko hän auttaa minua jotenkin. Kerroin että en etsi mitään tiettyä, että kiertelen ja katselen ja että osaan toivon mukaan lukea niin hyvin että selviän urakasta omin avuin. Myyjä vaikutti pahastuneelta ja seurasi muka kauppaa huoltaen vieressäni, ilmiselvästi vahtien sitä että en ole varastelemassa. Kun sitten kysyin lähimmän pankkiautomaatin paikkaa ja poistuin päättelin ilmeistä että hän piti pankkiautomaattia tekosyynä poistua ostamatta. Ja että kyseessä olisi jonkinlainen epäkohteliaisuus. Luultavasti kaupansisäinen turvaluokitukseni tässä kohdassa heikolla tolalla. Olin kauppiaan mielessö lähinnä joku joka yritti varastaa kauasta, mutta jonka pitkäkyntisyystoimet estettiin kauppiaan tarkkaavaisuuden ansiosta. ~ Kun sitten tulin takaisin ja kiersin pikatahtia kauppaa ympäri kooten isohkon nipun kirjoja ympäri hyllystöä - ja kokonaissumma oli lähemmäs sata euroa - divarinpitäjä vaikutti yllättyneeltä. (Divarit ovat hyviä koska niissä on oleellisesti eri valikoima kuin muissa kirjakaupoissa.) Koska mukana oli pari hengellistä kirjaa, hän huomautti niistä. Sanoin että kokoelmia pitää täydentää - korostamatta että en ole mitenkään hengellinen persoona. Ja hän kohteli minua aivan eri tavalla. Todennäköisesti tämän jälkeen hän olisi ollut niin varomaton että olisin pahuuspäissäni kössiä puoli kauppaa tyhjäksi. (Jos tämä siis kuuluisi tapoihini.)

Olen toki aika useinkin itse asiassa päätynyt ostamaan jotain pientä krääsää, ikään kuin kohteliaisuudesta. Ymmärrän sen verran sivussa sijaitsevien pienten liikkeiden ansaintajärjestelmistä, että ostelen pienimuotoisesti ihan kannatuksesta pienyrittämisen ideaalia kohtaan. Mutta että tästä pitäisi tehdä jonkinlainen velvollisuus, ikään kuin ravintolojen tippikulttuurin vastine. Siinä en näe kovin mitään järkeä. (Kuten en tippisysteemissäkään. Painakaa jumalauta tuotteisiinne hinnat joilla katatte työntekijöidenne palkat!)

Itse asiassa tässä käytänteessä on olemassa isompikin tausta. Usein asiakas ja myyjä nähdään symbioottiseen suhteeseen. Mutta tosiasiassa näin ei yllättävän usein ole. Ja asia pahentuu silloin kun puhutaan turismista. Sillä turismia vaivaa se, että se on "kertaluontoista". Mitään pysyvää ja pitkäaikaista asiakassuhdetta ei synny. Itse toki pidän siitä että voin ostaa tuotteita ilman kaveeraamista, mutta ymmärrän että sosiaalisuus vaikuttaa monien ihmisten käyttäytymiseen, toimintaan ja interaktioon vain aivan pirusti.

Tämä puoli on hieman yllättäen katettu "Crackedin" artikkelissa joka käsittelee turismiin liittyviä myyttejä. Kauppa -asioinnin kannalta sen 5 kohtaa sisältää vain 2 kotimaan matkailuun liittyvää kohtaa. Mutta ne ovat hyvin oleellisia. Ja niissä ongelmana on se, että ne eivät ehkä ole intuitionvastaisia, mutta ne ovat kaikkea sitä vastaan mitä kerromme toisillemme matkustuksesta ja ihmisten kohtaamisista.

Ostaisitko sinä, paikallisena,
karkeasti veistetämäni puunuken?
Ai et - Se on syy miksi turistinkaan
ei välttämättä kannattaisi.
Eihän se kerro paikalliskulttuurista.
(Tosin kuvan puunukke on hieno,
ja lisäksi se on keskiaikainen ja melko
arvokas kulttuurin ja historian kautta.
Mutta ymmärrät varmaan pointin.)
Ensimmäinen oleellinen kohta on "Buy Local Handcrafts" . Se on jotain johon yleensä kannustetaan, vaikka se ei oikeasti kannata. Monesti tässä korostetaan että aito paikallinen pikkutoimija on ns. "autenttinen". Kuitenkin tosiasiassa asia on juuri kuten crackedin artikkeli kertoo ; "local handmade products are often massive sucking piles of crap." ... "the best souvenirs are rarely bought; they're found. Objects that come with stories attached to them" Itse voisin muotoilla asian vielä häijymmin. Paikallinen käsityö ei yleensä ole laadukasta ja se on se syy miksi se on jäänyt paikalliseksi. Se on vähän sama kuin miksi itse en tilaa ns päivän erikoisia ravintoloissa ; Jos ne olisivat testatusti tosi hyviä, ne olisivat jo varsinaisessa menussa! Toisaalta se, että kauppa myy krääsää ei tarkoita autenttisuutta, eikä niihin tartu mitään tarinaa pelkästään siitä että ne ovat sitä krääsää mitä ne ovat.

Toki monesti paikalliset tekijät ovat taitavia. Eikä pienuus todellakaan tarkoita huonoutta. Mutta autenttisuuskulttuurissa pienuus ja paikallisuus muuttuvat laadun synonyymeiksi. Ja tässä on oikeasti jotain pahemman kerran outoa. ; Krääsän kutsuminen autenttiseksi on itse asiassa klassinen yritys tehdä tarjonnasta kysyntää. Klassinen symbioositeoria taas nojaa siihen että kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Tästä poikkeaminen on loiseutta, suuntaan tai toiseen. Säälistä ostaminen on siis maksimaalista kaupallisuutta kenties sen likaisimmassa ja opportunistisemmassa muodossa. Ja ainut syy millä tämä voidaan oikeuttaa pienyrittäjille on epätoivo. Sääliin vetoava myyminen ei siis tavalaan eroa kerjäläisyydestä. (Kaupustelijan ja kerjäläisen ero on toki monesti muutoinkin aika pieni.) Tosiasiassa paikallinen turistikrääsä on krääsää, jota ei osta mikään muu ihmisryhmä kuin turistit. Tähän on syy. Ja tämänlaisen tuottaminen ja kutsiminen "autenttiseksi paikallissävyksi" on pohimmiltaan turistien halveksuntaa. (Tältä pohjalta on inaisen vaikeaa pyytää kunnioitusta kauppiaalle. Yleensä tälläiset kun tuppaavat toimimaan ns. vastavuoroisuusperiaatteen kautta.)

Toinen oleellinen kohta on "Make an Effort to Meet Locals". Tässäkin on toki hyvä tausta -ajatus. Että matka ei ole pelkkää rannoilla makoilua ja sitä että syödään turistirysästä ruokaa jota söisi omassa kotimaassakin. Kuitenkin tässä on aivan oleellista tajuta se, että tosiasiassa paikallisilla ei ole mitään hyviä syitä olla kiinnostunut turistista. Turisti on loinen. Turisteja on yli oman tarpeen, ja turisti vierailee vain lyhyen aikaa joten mitään pitkäaikaista ystävyyttä ei voi rakentaa "And you're sure as fuck not bringing valuable news from the north. You are one of thousands of people visiting their city that day, getting in their goddamned way. And you'll be gone in three days! There is no reason any local would ever want to spend any time around you at all." Turisti on siis vähän kuin se yksinäinen kylähullu siellä teidän paikalliskylillä, joka yrittää jutella jokaisen tyypin kanssa joka tulee paikalliselle shellille. Jos et nauti hänen kanssaan juttelusta, kuten enemmistö ei, ei turistillekaan juttelussa ole sen enempää järkeä. Paitsi että voit tavata sen paikallisen kylähullun myös ensi viikolla useiden vuosien ajan, joten itse asiassa sinulla on tuhatkertaisesti syitä jutella hänelle! Hänkin tarjoaisi eksoottista paikallisväriä, joka on vierasta jopa sinulle, paikalliselle!

On siis aivan hiton selvää että jos pidät turistikrääsäpaikkaa, turisti on kiinnostava jos ja vain jos tuot rahaa taloon. Jos et tuo, se on myyjälle aivan yksi sama. Aivan oikesti : Jos joku tyyppi käy kaupassa, tuo hiekkaa lattialle, näpelöi tuotteita, kiertelee tavalla jossa joudut tarkistamaan onko hän näpistelijä vai asiakas ja lopulta poistuu ostamatta, voidaan kysyä kannattiko sinun aidosti keskeyttää facebookpelisi prosessissa. Tälläisen paskan asiakkaan haukkuminenkaan ei tietysti merkitse mitään, koska rahaa ei kuitenkaan ollut tulossa. Ainut, mikä estää avautumisen on terve järki. Terve järki siitä, että yksi moite voi estää jotakuta muuta ostamasta krääsää. Tälläinen aikaa haaskaava pseudoasiakas on vain joku joka tuo mukanaan riskin siitä että joku aito asiakas jää tulematta.

Ei kommentteja: