sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Mitä älykkyys tarkoittaa?

Usein älykkyyden kohdalla kysymyksenasettelu koskee sitä mitä älykkyys merkitsee. Ja esille nousee se, miten se on ihmiselle irrelevantti piirre. Stephen Hawking edustaa tästä ajattelusta luultavasti ääripäätä. Hän esittää että älykkyysosamääräkysymys on niin turha, että hän on valmis vetämään aseensa aina kun kuulee siitä. Tässä blogauksessa on kuitenkin enemmän kysymys älykkyyden määritelmästä. Jos oletat että puolustan tai kumoan älykkyyden merkitystä, joudut pettumään odotuksissai. Voit mennä pois itkemään itsesi uneen tahi valveille, mien sitten haluatkin.

Varmasti mieleenpainuvin teema älykkyydestä on älykkyystestien kautta tuleva älykkyyden hakeminen. Olen itse käynyt Mensan älykkyysosamäärätestissä ja saanut siinä tulokseksi 120. Kysymys onkin, mitä tämä tarkoittaa? Teknisesti se tarkoittaa sitä että osaan vastata kohtuullisen nopeasti tietynlaisiin tehtäviin joita älykkyysosamäärätestissä tarjotaan. Kysymyksessä on siis älykkyyden määritelmä joka perustuu tehtävien suorittamiseen. Moni pitää tätä huonona tapana määritellä älykkyys. Ymmärrän heitä.

Yllättävän usein tässä vaiheessa kuitenkin aletaan korostamaan esimerkiksi musiikillista älykkyyttä. Sekin nimittäin on suoritusälykkyyttä - joka peräti sitoutuu varsin vaikesti tartuttavaan taiteellisuuteen. Sosiaalisen älykkyydenkin kohdalla mitataan usein kykyä suosia tietynlaista makua joka voi olla hyvinkin kulttuurisidonnainen. (Ja voi olla vaikeaa erottaa onko kyse perimmiltään hyvistä tavoista, manipuloinnista vai ystävällisyydestä vai enemmän kameleonttimaisesta kyvystä mukautua erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin.) Nämä piirteet ovat jotain jota moni kannattaa vaikka pitää älykkyysosamäärätestejä huonona. Tämä on omituista, sillä taustalogiikka on sama. Ne vain laajentavat älykkyysosamäärän kaltaista ajattelua moniin muihin suuntiin.

Tässä vaiheesa on hyvä mennä "Skeptical Zone" -blogin älykkyyttä koskevaan kirjoitukseen. Sen primaariaiheena on Intelligent Design. Mutta en tällä kertaa ota aiheekseni ID:tä, vaan älykkyyden kohtelun arkijärjen avulla. Tulen toki lainaamaan ID -kritiikkiä, mutta se on varsinaisesti demonstroimassa sitä miten arkijärkeä käytetään samalla tavalla kuin ID -läiset sitä soveltavat. Nostan asian esille koska blogissa nimittäin tuodaan esille tekoälyalgoritmeihin ja älykkyyden määrittelyyn koskeva ongelma. Blogisti avaa sitä vitsillä joka lienee vitsi vaan tosinörteille.

"AIGUY: Here is our newest AI system. It learned to play grandmaster-level chess by reading books. It has written award-winning novels, proven the Goldbach Conjecture, written a beautiful symphony, designed a working fusion reactor, and talked a suicidal jumper down from the Golden Gate Bridge.
CUSTOMER: That’s very nice. But is this system actually intelligent?"

Tehtäväni ei tietysti ole brassailla sisäpiirivitsien hallinnasta. Siksi tapankin vitsin eli selitän mikä siinä on hauskaa (joistakuista, harvoista, kenestäkään). Suuri osa ihmisistä ei koe vitsiä hauskana koska suuresta osasta ihmisistä tietokone ei voi olla älykäs. Period. Sen kysymisessä ei ole järkeä. Kuitenkin kysymys ja siihen vastaus on itse asiassa jotain muuta. Se iskee älykkyyden määrittelemisen suurimpaan vaikeuteen. Nimittäin tietokoneiden tekoälyt ovat ikäviä. Ne pilaavat aina ihmisten fiksuuden itsekorostuksen. Menneinä aikoina matemattisten tehtävien suorittamista pidettiin jonain joka erottaa ihmsiet eläimistä ja luo ylitsepääsemättömän kuilun kivikunnasta. Sitten tuli piisiru, joka osasi laskea paremmin kuin vanhan ajan käteiskassalla toimivaa kauppaa pyörittänyt kauppias, tai paremmin kuin kymmenen vanhan ajan pankkineitiä. Tietokone tuottaa hyvinkin mielenkiintoisesti juuri suoritusälykkyyttä. Tämä on äärimmäisen lähellä sitä missä minä päden Mensan testeissä (ja siinäkin vain kohtuullisesti). Josta voi vetää sen johtopäätöksen että tämän vahvuuteni voi kenties todellakin korvata tekoälyllä.

Erikoista kyllä sittemmin älykkyyden lähestymistapaa onkin yritetty maanläheistää. Abstraktiot ja matematiikka menettivät merkityksensä. Ja eräässä mielessä on epäselvää onko tämä muutos tehty oikeista syistä. Eräässä mielessä voidaan kysyä onko matemaattisesta ongelmanratkaisusta luovuttu after the fact, kun tulokset eivät ole miellyttäneet ihmisen egoa.

Vitsin kysymys onkin siitä että "älykkyys" voidaan määritellä yhdellä tavalla. IT -tyyppi yksinkertaisesti kertoo miten hänen koneellaan on suoritusälykkyyttä ja toinen kysyy että onko se älykäs. Tämä tulkintakulma halveksuu kysyjää. - Tämä on täysin antiteesi sille monille mieleen tulevalle joka korostaa muunlaista älykkyyttä kun suoritusälykkyyttä. Heitä kiinnostaa esimerkiksi sellainen kysymys että onko tietokoneella emootioita, intentioita, vapaa tahto tai tietoisuus. Silloin ominaisuus kertoo mitä ohjelmalla voi tehdä mutta se ei nouse älykkyydessä hyvää linkkaria kummemmaksi. Se on vain hieman teknisempi vemmel.

Kysymys siitä onko ohjelma älykäs riippuukin eri älykkyyden määritelmistä. Ja valitettavasti älykkyys on sellainen konsepti, että meillä on siitä arkikäsitys. Koemme että tiedämme mitä se tarkoittaa. Mutta kognitiotieteen ensimmäisellä kurssilla ensimmäinen opittava asia on se, että sille on olemassa lukuisia määritelmiä. ; Osassa korostetaan mekaniikkaa eli mietitään MITEN jokin asia toimii. Toimintaperiaatteen lisäksi on useita ongelmanratkaisuun liittyviä jolloin ei ole väliä miten asian tekee vaan se että SUORIUTUU niistä. Sitten älykkyys voi olla jopa Turingin testissä korostuva näkökulma jossa älykkyys on sitä, että tavallinen ihminen ei osaa erottaa sitä älykkäästä. (Mikä on todella erikoista koska rehellisesti sanoen on kyseenalaista onko tavallinen ihminen älykäs. Onko yksikään ihminen todella älykäs. Jopa tämä on mysteeri, joka riippunee siitä mitä älykkyydellä milloinkin tarkoitetaan.)

Tämä tuo esille mielenkiintoisen puolen tieteestä. Monesti ihmiset siirtyvät miettimään sitä, että mitä jokin määritelmä tarkoittaa. Määritelmällä ei kuitenkaan uisenkaan ole itsessään mitään lukkoonlyötyä luonnetta. Älykkyys merkitsee tietysti erilaisia asioita riippuen siitä mitä määritelmää käytetään. Esimerkiksi tietokonealgoritmi voi hyvinkin olla älykäs siten että se pelaa perkeleen hyvin shakkia. Se ei kuitenkaan tarkoita että sen kanssa voisi käydä henkevän keskustelun, koska tämä käytetty älykkyyden määritelmä ei johda siihen. On aina mietittävä miten asia on määritelty ja mikä on tämän suhde todellisuuteen. Tämä varovaisuus tietysti unohtuu etenkin kun puhutaan älykkyyden kaltaisesta piirteestä jonka moni kokee ymmärtävänsä ilman mitään määritelmiäkin. Tämä on kuitenkin nähtävissä normaaliksi arkijärjen ylikorostukseksi ja se muistuttaa sitä psykologian valitettavasti havaitsemaa piirrettä, että asioista vähiten tietävillä tuppaa olemaan asiasta vahvat mielipiteet koska he eivät tiedä/tiedosta oman inkompetenssinsa syvyyttä ja laajuutta. (Ihmisellä voi tietysti olla vahvat mielipiteet muutenkin, alan eksperteissäkin on usein egoilun merkkejä. Mutta jos olet ikompetentti olet hyvin varmasti tässä mielessä varma kyvyistäsi.)

Usein arkijärjen älykkyyden ongemana onkin se, että sekä älykkyys että sen syntytapa nähdään kehäisessä suhteessa toisiinsa.  "Skeptical Zonen"  ID -kritiikki nostaa tämän esiin ID -kontekstissa "The problem with using a behavioral definition of intelligence like this is that it renders ID theory a vacuous tautology: ID claims the best explanation for CSI in biology is that which produces CSI. Simply labelling a hypothetical cause does not add anything to our understanding; the theorist must actually characterize the explanatory construct in a way that enables us to decide if it exists or not. Otherwise, for example, we could explain the existence of crop circles by invoking the “cerealogical force”, which is characterized by the ability to produce crop circles. How do we know that the cerealogical force exists? By the appearance of crop circles of course!"

Oma kantani on että ID:n tunnettu epäselvyys johtuukin siitä että se mukailee arkijärkeä ja hakee täältä uskottavuutta. Samalla se sitoutuu määritelmäänsä ja väittää niitä samaksi asiaksi, vaikka määritelmä itsessään on ontto eikä sitä voida sitoa niihin asioihin joihin arkijärki sen liittää (nimen kirjainten ja kirjainjärjestyksen vuoksi eikä siksi että määritelmä todella tutkitusti tarkoittaisi sitä). Blogin kuvaus tässä kontekstiss merkitseekin lähinnä demonstraatiota siitä miten älykkyysaihe muuttuu varsin epätieteelliseksi arkijärkeä käyttäen. Ja tämä ei ole loukkaus. Jos olen huolimaton, itsekin ajattelen helposti juuri tämänlaisia polkuja. Kehäpäättely koherentisoi ajattelun mutta tekee siitä testaamattoman ja typerän. Se ei ole hyvin perusteltu uskomus. Se on kehäinen uskomus jossa itse asiassa halveksutaan sekä sitä ilmiötä mitä selitetään että sitä millä sitä selitetään.

Arkijärjenmukaisuus ei tietysti yllätä. ID:n tehokkuus onkin siinä että se lypsää mielikuvia siitä mitä älykkyys on, ja korvaa sen omilla konsepteillaan väittäen että ne ovat yksi ja sama asia. Näin ihmiset kokevat että puheet älykkyydestä ovat tieteellisiä - hiveleehän se niitä ajatusratoja joita he muutenkin harrastavat. Tämä on itse asiassa paljastaa koko kyseisen opin elinehdot ; Sillä kun kyseisen kehäisyyden huomaa, joutuu miettimään sitä että miksi ihmeessä kukaan fiksuhko rationaalinen asioita miettivä ihminen uskoisi niitä. Moni kristitty kuitenkin on älykäs. Luulisi olevan ilmiselvää että ontot väitteet huomattaisiin. Tämä on vaikeaa kun konseptit kiedotaan arkijärjen asiaan liittämien konnotaatioiden salakuljettamiseen. Syntyy ns. piilo-oletuksia joita ei tuoda esiin osaksi argumentaatiota. Niiden uskominen on kannattajalle oleellista, hän ei vain osaa välttämättä tuoda sitä minkään analyysin alle. Koska mielikuvat ohjaavat ajattelua itse kullakin

Ihmiset ihan oikeasti tekevät tälläisiä implisiittisiä oletuksia koko ajan. Ihmiset nimittäin käyttävät luonnostaan paljon analogioita. Sekä hyviä että huonoja analogioita. ID:n CSI:n voima on siinä että ihmiset tekevät oletuksen että kun sitä kutsutaan älykkyydeksi se on sitä mitä älykkäiksi kutsutut toimijat tekevät. Ja koska ihmisiä kutsutaan älykkäiksi - tai ainakin älyllisiksi - olennoiksi syntyy helposti mielikuva siitä että ne olisivat sama asia. Kuitenkin kyseessä voi olla sama ongelma mikä on IT -nörtin ja taviksen välisessä keskustelussa. IT -nörtin määritelmä on homonyymi asiakkaan määritelmälle. Sisällöllistä yhteyttä ei ole. Mielikuva yhteydestä kuitenkin syntyy helposti ja tällöin puhutaan ekvivokaatio -päättelyvirheiden tekemisestä. Syntyy verranto jossa verrataan ei asian kannalta olennaisesti toisiinsa verrannollisia asioita. Tämä yhteys olisi kuitenkin todistettava. Ja tavallaan sen yhteyden olemassaolo ja kyky tutkia tätä yhteyttä olisi oleelista aiheen kannalta.

Siksi ID:n kannattajakin miettii että puhutun kielen tuottaminen, koneiden rakentaminen ja muut vastaavat liittyvät Intelligent Designin CSI -konseptiin. Näin voi näyttää siltä että ID tekee merkityksellisiä väitteitä. Ongelmana on kuitenkin se, että yhteyttä ei tutkita - se vain oletetaan. Ongelmana on se että CSI on määritelty suhteessa luonnolliseen todellisuuteen. Se ei ole ongelmakeskeistä. Se ei määritelmältään käsittele kielen ja logiikan syntyä. Tämä yhteys onkin vahva ja se löytyy helposti Dembskin määritelmistä. "Skeptical Zone" tuokin tämän hyvin esiin. "Dembski’s most usual definitions for “intelligence” are functional, including “the complement of fixed law and chance” and “the power and facility to choose between options”.  So intelligent entities, in Dembski’s view, are defined by their power to make choices that are not determined by antecedent events." ... "What Dembski does not mention (although he is surely aware of it) is that what he is defining as “intelligence” is another way of describing libertarian free will, and in my experience discussing ID with its proponents on the internet, this is indeed an important part of what most people mean when they talk about intelligence."

Tästä kahden määritelmän välillä pomppimisestai on edellämainittu erikoinen seuraus. Se voidaan nähdä ID:n epäkoherenttiutena, sillä sen parissa älykkyyden määritelmä ei ole pysyvä vaan sitä vaihdetaan tilanteen mukaan. ID peittää tämän ongelman olettamalla että ne ovat sama asia, mutta tekemättä tutkimusohjelmaa jolla tämä yhteys varmistetaan. ID jää siis ilmaan edellämainituksi kehäiseksi järjestelmäksi jossa älykkyys ja sen tuotokset määritellään toisillaan tavalla joka olisi ristiriitainen ellei siihen ujutetut piilo-oletukset tekisi siitä kehäpäätelmää. Yhteys jää ilmaan heitetyksi. ID puolustaa omaa agendaansa Paleyn tavoin analogialla. Analogisuus perustellaan sillä että ihmisillä on tietoa älykkyydestä koska älykkyys vaikuttaa asioihin. He kuitenkin määrittelevät piilo-oletuksineen ennalta että älykkyys ei voi olla naturalistista - mikä on varsin huono lähstymistapa kun tämä on niitä asioita joita ID:n pitäisi todistaa. Ja päädytäänkin siihen että seisotaan kahdella eri määritelmällä jotka usein kulkevat eri suuntiin. "Dembski and Meyer argue that the "intelligent causation" posited by ID as the cause of biological CSI is something that is known to us by our familiarity with intelligent agents. This is specious. What we know is that human beings design and build complex machinery. We do not know how we do it." Aivojen toimitaperiaate on hieman auki. Sen väitäminen jonkinlaiseksi on aika voimakas sitoumus.

Määritelmien kanssa jonglööraus johtaakin siihen että ID:läisillä on argumentteja joilla he voivat pärjätäkun kysymys pysyy domeenispesifinä. Kyseinen vastaus ei ole mitään millä on laajempaa kulmaa. Kysymys ei siis ole argumentaatiosta koska määritelmiä ei vaihdeta lennosta ja saman perustelun pitäisi toimia vastaavissa tilanteissa. Kokonaisuutta katsoen voidaan huomata että oikeasti ID ei pärjää hyvin vaan on "suo siellä- vetelä täällä" tilanteessa. Ainostaan määritelmäkikkailu ja arkijärjen konnotaatioihin piilo-oletuksiin vedoten syntyy käsienheiluttelu joka vaikeuttaa tämän huomaamista. Eri määritelmät kaikki ajavat umpikujaan jossain  ja näissä umpikujissa vaihdetaan määritelmää ja annetaan eri domeenispesifi vastaus. Tälläiset kokonaisuudet päätyvät aina vaikeuksiin, jossa ihminen lähinnä päättää miten hän on huono perustelu. Rakentuu tilanteita mallia "If ID chooses to define “intelligence” behaviorally, then, the result will either be that (1) ID is vacuous, or (2) ID makes claims that are not supported by any evidence."
1: Ongelmalliseksi asian tekee jo se, että ID -näkökulmastakin on hyvinkin rationaalista uskoa että aivot ovat fysikaalinen laite, jonka rikkominen johtaa laitteen tuhoutumiseen. Aivot ovat eräistä uskovaisista jopa itsessään RC -laite joka ei ole sen metafyysisempi kuin bakteerin siimamoottori tai veneen perämoottorikaan. Kysymys ihmisen älykkyydestä voidaan johtaa samoihin ongelmiin joita tietokonealgoritmien kohdalla tulee vastaan. Niiden ei kerrota tuottavan älykkyyttä koska älykäs taho on tehnyt ne ja ne eivät siksi tuota mitään älyä. Samalla salakuljetusperusteella voidaan aivan vakavasti esittää, että ihminen ei ole älykäs koska Jumala on hänet luonut.
___1.1: Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen - mutta niin moni tekoälytutkija yrittää tehdä algoritmia omaksi kuvakseen. Intentio ja älykkyys yhdistävät mielikuvissa molempia. Tästä voidaan vetää erilaisia juttuja. Vaikka eihän ID käsittele Jumalaa. Paitsi että linkkaamani blogin kommentteihinkin huomautetaan että ID -kritiikki ei osu koska se unohtaa "Raamatun""The bible says God is intelligent and man was made in Gods image. Thats the only reason we are intelligent."

Ja yllättäen kyllä, tämän tehtävänä ei ole moittia erityisen vahvasti ID:tä. Kyseessä on vaikea ongelma. Sillä nähdäkseni esimerkiksi datanörtin suorittavan älyn kohdalla syntyy triviaalilla tavalla tosi ja tieteellinen tutkimus jolla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tyydyttävää aiheen haltuunottoa. Ja triviaalius ei tarkoita sitä että se ei liittyisi ihmiseen tai tyydytä omaa älykkyyttään reflektoivaa ihmistä. Triviaalius ei ole mielipide, se on vain huomio siitä että että algoritmiteoria älystä on siitä hyvä että se on hyvin tarkasti määritetty. Se selittää asioita. Mutta se kuitenkin ratkaisee melko tarkasti rajatun ongelman ja muut älykkyyteen liittyvät piirteet jäävät selittämättä. Triviaalius johtuu siitä että algoritmilähestymistapa ei itse asiassa ratkaise kovin montaa ongelmaa. Se ei toki sentään päädy ID:n tapaan määrittämään itseään ja tutkimusaihettaan kehäisesti, vaan voi luoda teorian algoritmeista ja tämän jälkeen tutkia mihin algoritmit kykenevät. Mutta lopputulos ei silti ole kovin tyydyttävä. Ja näin arkijärkensä kautta nörtin algoritmia ostava asiakas on kenties oikeammassa kuin moni snobi älykkö voisi haluta myöntää.

Sillä tavallaan kun otetaan jokin aihe tutkimuskohteeksi, ei riitä se että määrittelee jotain tai että kutsuu jotakin havaittua joksikin tai väittää että jollain on jokin havaittu kantaa jotain piirrettä. Esimerkiksi tekoälyn kohdalla on todella oleellista miettiä että vastaako tämä annettu määritelmä todella miten vahvasti niitä asioita joita yleensä pidetään älykkäinä. Tutkimuskysymyksen rajaamiseen onkin hyviä ohjeita muualla "Skeptical Zonessa". Siellä kysymys on astetta tieteenfilosofisempi eikä pelkästään filosofinen argumentaatiota koskeva, jossa keskitytään määritelmien seurauksiin ja siihen ovatko ne keskenään yhteensopivia vai yhteensopimattomia. Tieteenfilosofiassa myös määritelmän rajaaminen on osa prosessia. Siellä korostetaan selitysvoimaa "I like David Deutsch’s description of explanations (I think it comes from him): a good explanation is hard to vary." Hyvä selitys luo mallin joka ennustaa tapahtumia mutta jota on hyvin vaikea muuttaa. "To make it concrete, a particular setting of gravity (acceleration of 32 feet/sec/sec) at the surface of the Earth explains the pattern we see when apples fall off trees. Any other setting of gravity would not yield the pattern we actually observe. The explanation is hard to vary and still explain the observed results. An explanation is likely to be bad if a wide range of settings of the cause(s) can be chosen and the resulting pattern remains the same." Intelligent Designiä ja arkijärjen tapaa mallintaa älykkyyttä yhdistää se, että ne eivät selitä juuri mitään. "It doesn’t matter what attributes you ascribe to the designer (its settings of what, when, where, how and why): whatever combination of causal settings you choose can always be claimed to explain the way reality is. Intelligent design deliberately refuses to specify the what, when, where, how and why of its cause." Tekoälytutkijoiden tietokoneanalogisuus on ID:n kanssa analogista lähinnä sitä kautta että ne ovat analogioita ihmisen ja koneen välillä. Algoritmipohjainen ajattelutapa liittää selitysmallin. Mutta se ei selitä kovin laajaa määrää ongelmia, joten siihen kohdistuva kritiikkikin helposti vain ajaa sitä johonkin nurkkaan.

Tällä hetkellä älykkyys on isoilla linjoillaan mysteeri. Tässä mielessä on ymmärrettävää että siihen yritetään tunkea Aukkojen Jumala -päättelyvirheilytapaa kuten kaikkeen muuhunkin. Triviaalilla tasolla älykkyydestä tiedetään jotain, ja tämä tutkimus kuitenkin etenee. Vastaukset eivät siis ole kovin tyydyttäviä, mutta pienessä linjoissa meillä on kuitenkin erilaisia enemmän tai vähemmän (ehdottomasti vähemmän) toimivia näkökulmia. Näin en näe että olisi syytä heittää kaikkea romukoppaan ja palata arkijärjen (Tai ID -logiikan) jyräämään esitieteelliseen vaiheeseen. On vain hyväksyttävä se, että olemme kaupassa jossa fiksu IT -mies myy tehtävälähtöistä älykkyyttä ja fiksu asiakas kysyy että onko se algoritmi tietoinen. Sen parempaan emme vielä kykene.

Ei kommentteja: