sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Erikoisen tavallinen

Kristinuskon teologian kannalta Jeesus on mielenkiintoinen hahmo. Hän on karkean epätäsmällisellä arkikielellä sekoitelma ihmistä ja Jumalaa. Jeesuksen jumalisuus sekä ihmisyys ovat tärkeitä. Tällä epämääräisyydellä on perusteensa. ; Tämän lisäksi klassista kristinuskon teologiaa vaivaa Jumala joka ei ole konsistentti. Sitäkin käsitellään sekä "immanenttina että transsendenttina". Ja tässä ei ole kysymys teologisesta hienoudesta tai perusluonteen kuvauksesta. Sen sijaan kysymys on virheestä. Se ei nojaa vaikeille konsepteille vaan se nousee siitä että uskotaan samanaikaisesti persoonalliseen Jumalaan joka on myös universumin alkuperä.

Otetaan perustalle klassinen alkusyyargumentti Jumalasta. Se nojaa filosofien jumalaan joka on klassista klassisinta kristillistä teismiä. Siinä on ytimessä seuraavat kohdat:
1: Jumala on alkuperäinen syy universumille (ja kenties sitä ylläpitäväkin voima).
2: Universumi ei ole identtinen Jumalan kanssa. Eli Jumalalla on oleellisia epäanalogisuuksia universumin kanssa ; Universumi on materiaalinen, siinä on aikaa ja vastaavia.
3: Jumala loi universumin ex nihilo eli ilman että oli tätä edeltävää materiaalia.

Ylläolevat osaseteivät ole kovin kontroversiaaleja. Kristityt hyväksyvät tälläisiä ihan mukisematta. Voidaan sanoa että tämä on kenties tunnetuin filosofinen tapa ajatella luomista. Tämä on varsin helppo ajaa sellaiseen kritiikkiin että sen kanssa on aivan rationaalista olla erimielinen. Sillä alkusyyargumentin perustalla on analogia -argumentti. Olipa kysymys mistä tahansa alkuysyyversiosta, vaikkapa William Craigin suosimasta Kalam -argumentista, niissä kaikissa nojataan yhteen varsin helposti ymmärrettävään alkutilaan. Siinä:
1: Katsotaan universumissa olevia pienempiä alakokonaisuuksia ja osasia. Niistä huomataan että niillä on aina jonkinlainen syy.
2: Tätä suhteutetaan sitten universumiin itseensä ajatuksena että kun materiaaliset kappaleet toimivat niin kuin toimivat, niin universumin täytyy olla tässä suhteessa samanlainen.

Analogisuuden ja epäanalogisuuden huomaaminen on oleellista. Sillä Kalam -tyylinen kosmologinen argumentti ja Platonin ensimmäinen syy, Leibniziläinen alkusyy jne. toimivat koska on analogisuuta universumissa olevien objektejen ja universumin itsensä kanssa. Perusongelmana on kuitenkin se, että Jumala määritetään epäanalogiseksi kaiken maallisen kanssa. Ja tästä syntyy vakava epäanalogia jota voidaan aivan varsin hyvin pitää oleellisena ; Saadaan kysymys siitä että jos universumin syy on määritelty niin erilaiseksi kuin universumin sisällä olevilla objekteilla, kuinka ihmeessä me voimme hyväksyä universumin ja sen osasten välisen analogisuuden in first place?

Jos asian hyväksyy, argumentti kumoutuu. Mutta jos haluaa pitää kiinni analogioista, voi olla syytä vahvistaa argumenttia. Tällöin päädytään kysymään ja uudelleenmuotoilemaan kysymyksiä. Ongelmaa voidaan paikata uudelleenmäärittelemällä se mikä on syy. Valitettavasti tämän muutoksena on lähes väistämättä nimenomaan antiteistinen argumentti joka näyttää seuraavalta;
1: Jos klassinen teismi on tosi, niin universumi alkoi ilman materiaalista syytä.
2: Kaikki  konkreettiset materiaaliset objektit joita havaitsemme maailmassa ovat sellaisia että niillä on materiaalinen syy.
3: Universumi on materiaalinen objekti.
4: Klassinen teismi on väärin.

Premissit ovat tosia - ne ovat itse asiassa hyvin samanlaisia kuin mitä vaikkapa em. Craig käyttää mielellään jumalatodistuksissaan. Lopputuloksen pätevyys perustuu yhä analogisuuteen ja epäanalogisuuteen joka on juuri sellainen mitä Craig ja vastaavat itse käyttävät.

Tämä epäanalogia on melko suuri. Ja itse asiassa moni jumalatodistus onkin yleissivistystä lähinnä siksi että ne ovat historiallisia perinteisiä argumentteja. Ne ovat olleet hienoja joskus keskiajalla, ja nykyiset apologeetat vain hiovat niiden yksityiskohtia kykenemättöminä hioa uusia argumentteja. Lopputulos on kornia, sillä niitä tehdessään apologeetat toistuvasti ajautuvat pilkunviilaamiseen yksityiskohdista, jotka voisivat olla argumenteille ongelmallisia jos se ei olisi jo irrelevantisoinut itseään jollain suuremman linjan epätarkkuudella.

Näkisin että ylläoleva alkusyyargumentin kritiikki tuottaa ongelman joka johtuu yhdestä syystä ; Sen Jumala on hyvin kliininen ja epäanaloginen universumin sisäisen maailman kanssa. Kuitenkin monesti Jumala määritellään hyvin tietyksi joukoksi ominaisuuksia. Jumalaa kuvataan vaikkapa vapaan tahdon edustajana; Esimerkiksi Craig on kuvannut Jumalaa Kalam -argumenttinsa yhteydessäkin seuravalla tavalla : "I think that it can be plausibly argued that the cause of the universe must be a personal Creator. For how else could a temporal effect arise from an eternal cause? If the cause were simply a mechanically operating set of necessary and sufficient conditions existing from eternity, then why would not the effect also exist from eternity? For example, if the cause of water's being frozen is the temperature's being below zero degrees, then if the temperature were below zero degrees from eternity, then any water present would be frozen from eternity. The only way to have an eternal cause but a temporal effect would seem to be if the cause is a personal agent who freely chooses to create an effect in time. For example, a man sitting from eternity may will to stand up; hence, a temporal effect may arise from an eternally existing agent." Eli vapaalla tahdolla on oleellinen sija. Tämä tarkoittaa sitä että Jumala ei olekaan niin erikoinen kuin mitä yllä totesin. Epäanalogisuus on irrelevanttia koska tapa jolla Jumala vaikuttaa on oleellisesti analoginen esimerkiksi ihmisten toiminnan kanssa.

Tästä vain päädytään hyvin erikoiseen ongelmaan. "Ensimmäinen syy" joka on kliininen syyseurausketjun alku on voitava jotenkin liittää siihen Jumalaan joka on tiettyjen ominaisuuksien summa. Esimerkiksi vapaa tahto on ominaisuus, joka täytyy voida liittää Jumalaan. Klassinen alkusyy argumenttihan on kliinisesti vain sitä että kun fysikaalinen syyseurausketju ei voi olla äärettömän pitkä on jossain oltava ensimmäinen syy. Ja tämä on vain nimetty Jumalaksi. Tässä ei ole mukana mitään attributisoivia voimia joka määrittäisi tai pakottaisi siihen että Jumala olisi juuri tietynlainen ; Voidaan aivan suoraan sanoa että kristillisen teologian - ja oikestaan kaiken klassisen teisminkin - perusongelmana on se, että valtaosa jumala-argumenteista ovat itse asiassa jotain jotka kieltävät antropomorfismin käyttämisen barbaarisena. Niissä oleva "filosofien jumala" on perusteltu siten että ensin perustellaan jokin ultimaattinen entiteetti ja sitten otetaan vain "ilmiselvänä" että tämän on oltava juuri Jumala josta uskonto kertoo. Ja koska kulttuurimme nyt on kristillinen, se esiintyy peräti siten että tästäkin hypätään eteenpäin ja ajatellaan että se ei ole mikä tahansa Jumala vaan juuri kristinuskon Jumala - olisihan ihan naurettavaa uskoa Brahmaan jos kristityltä apologeetalta kysytään koska onhan tämä kristillistä teismiä historialliselta taustaltaan. Argumentin vakuuttavuus nojaakin enemmän kristillisen kulttuurin dominanssiin ja argumentin lukijan omaan uskonnolliseen vakaumukseen, eikä siis kummuta voimaansa mistään logiikan hienoudesta. Ensin on oltava kristillisen ideologian dominanssin alla, ja sitä on perusteltava taikamerkeillä jotka maagisesti muuttavat sen uskottavaksi ja rationaalisen ihmisen vakaumukseksi. Ei siten että logiikka oikeasti johtaisi siihen mihin sen väitetään johtavan.

Karkeasti aina kun joku puhuu voimakkaasta käsitteestä kuten alkuperästä, ihmiset miettivät persoonallista mahtivoimaa ja Jumalaa automaattisena vaihtoehtona vain koska siitä puhutaan niin helvetisti. Kouluopetus, pyhäkoulut, rukouskiertueet ja viihde iskostavat ajatusta mieleen.

Ongelma on itse asiassa nykyään varsin hyvin tiedetty. Tämä näkyy etenkin Craigin tyylisten apologeetikkojen toiminnassa. Sillä Craigin idean ytimessä on ns. julistusstrategioiden miettiminen. Ongelmapaikat lakaistaan mutkan taakse piiloon, ja ongelmat otetaan relevantteina esiin jos ja vain jos niihin on keksitty toinen vastaus. Alvin Plantingakin on toiminnassaan monesti pitänyt ongelmia irrelevantteina ja on ollut kuin ei ymmärtäisi niitä ja on ottanut kritiikin ymmärrettynä ja tärkeänä esiin vasta kun hän on keksinyt keinon ratkaista niiden tuomat ongelmat. Tämä asenne paistaa läpi siinä että klassisesti teologit kuluttivat historiallisina aikoina aikaa siihen että he rakensivat argumentteja joissa käsiteltiin Jumalan tiettyjä ominaisuuksia. Nykyään Craigin kaltaiset ihmiset välttävät tätä aihetta ja käyttävät siihen tilaa niin vähän kuin mahdollista. Pakotettuina he sanovat jotain epämääräistä, joka ei kuitenkaan paikkaa ongelmia heidän argumentissaan.

Itse asiassa voidaan sanoa että;
1: Väite siitä että temporaalinen vaatisi aina erillisen syyn ei ole mikään muu kuin premissi. Ja siitä ovela premissi että siinä oletetaan että "ateismi on mahdotonta" ja sitten tätä lähtökohtaa käytetään usein keskustelussa jossa aiheena on se, että onko tämä asia mahdollista vai ei. Jos premissoit sen, niin keskustelu loppuu.
2: Kenties erikoisin ongelma on siinä että ensimmäinen syy oletetaan ajattomaksi. Esimerkiksi jos seuraamme Kalam -argumenttia loppuun asti voimme huomata että se määrittää entiteetin joka ei ole alkanut. "Ikuinen" on aivan eri asia kuin "ajaton". Craig siis pistää tähän erikoisen oletuksen jonka kanssa erimielisyys on itse asiassa varsin helppoa.
3: Toisalta voidaan miettiä epäanalogisuutta luomistilanteessa. Vaikka kuinka olettaisimme persoonallisen ja vapaan tahdon avulla ajattelevan Jumalan, se olisi silti hyvin oleellisesti epäanaloginen tietämiemme materiaalisten syiden kanssa (Siihen epäanalogisuusmyllyyn joka palauttaa sen siihen aikaisempien argumenttien luonteeseen jotka joko poistavat koko argumentin perusteluvoiman ja latistavat sen pelkäksi tyhjäksi käsiäheiluttavaksi vakaumusasiaksi, tai peräti mutiloi sen Jumalakumoukseksi.) Ajaton vapaalla tahdolla toimija on omituinen koska vapata tahtoa käyttävät toimijat tekevät päätöksiä aina tavalla joka riippuu edeltävistä syistä. On jonkinlainen olosuhde josa päätöksiä tehdään. ja jos ei ole aikaa, ei ole mitään edeltäviä päätösolosuhteitakaan.
4: Luominen sisältää silti muutoshetken. Ja tämä on erikoista koska Ajatonta Jumalaa tai Ikuista Jumalaa kuvaa muuttumattomuus. Klassisessa teismissä on jopa perusteltu että ajallisuus tarkoittaa potentiaalisuutta ja Jumala on pelkkää puhdasta aktuaalisuutta. Tämä on varsin erikoista koska tämän ajattoman tilan täytyy olla jokin jossa ensin on Jumala ja sitten minkään muuttumatta täytyisi olla sekä Jumala että "nollahetken universumi", jossa ajallisuus alkaa. Tämä on muutos, joka vaatisi potentiaalisuutta jota Jumalassa ei ollut ja Jumala ennen universumia on kaikki mitä on. Ajatonkin vaatisi siksi jonkinlaisen "piiloajan".

Ja itse asiassa voidaan mennä jopa niin pitkälle että teologit kämmäilevät koko syyn ja seurauksen konseptien kanssa. Sillä he unohtavat että syy-seuraus on fysikaalinen konsepti. Sen luonne ei välttämättä määräydy ikuisin logiikan laein. Craig (ja vastaavat) ymmärtävät tämän hyvin jakaessaan Jumalaa fysikaalisesta maailmasta epäanalogiseksi, ennen kaikkea ajattomaksi. Jotenkin heidän on vain vaikeaa tajuta tätä siinä vaiheessa kun he seuraavat Newtonilaisen fysiikan syy-seurauslakeja ja soveltavat niitä universumin alun kvanttimekaniikkaan. Apologeetat jopa närkästyvät kun joku kieltää heidän logiikkansa joka on yleensä niin pätevää ja pitävät tätä osoituksena siitä että vastustajapuoli on idioottijoukko joka ei osaa filosofiaa. Tämä valitettavasti kuvaa enemmän heitä itseään.

Jos me teemme filosofisen argumentin syy-seuraussuhteesta voimme miettiä mitä syy-seuraus tarkoittaa. Meillä on tähän itse asiassa ratkaisu joka saadaan fysiikasta. Jokainen tapahtuma syntyy tiedetyllä tavalla. Jokainen tapahtuma syntyy kaikkien niiden interaktioiden summana joita on sen menneisyyden valokartiossa. Ilman universumia täällä ei ole valokartioita. Tämän jälkeen voidaan huomata että kaiken takana on monta syytä. Tämä redusoituu siihen että kaikki tapahtumat ovat fysiikan lakien interaktiota jotka ovat pakosti ajallisia. Syy-seuraussuhde on fysikaalinen interaktio menneisyydestä tulevaisuuteen. Syy muuttuu tässä malliksi abstraktiksi prinsiipiksi, joka on enemmänkin sivutuote siitä että on ollut edeltävää aikaa. Tähän ei perinteisellä teismillä fysiikan kanssa edes yhdeltä ominaisuudeltaan epäanalogisesta Jumalsta ole tilaa ollenkaan.

Joku voi tietysti kritisoida tätä kaikkea siitä että käytän monia eri Jumalatodistuksia rinnan;
1: Tämä artikkeli käyttää niitä siksi että niillä toisaalta on yhteisiä peruspohjia joita ne kaikki soveltavat. Näin ollen kumoan ne kaikki niitä yhdistävien piirteiden kautta. Kun sama kritiikki tappaa monta teististä argumenttia on tietysti aivan filosofisesti pätevää tappaa ne kaikki sen sijaan että tekisi jokaiselle erikseen identtisen käsittelyn.
2: Toisaalta käytän niitä rinnan myös siksi että niissä on näiden kaikille letaalejen pääsääntöjen lisäksi osia jotka eivät ole yhteensovitettavissa toisten jumalatodistusten kanssa. Toisin sanoen valtaosa jumalatodistuksista on sellaisia että jos käytät yhtä et voi käyttää muita. Kuitenkin moni yrittää olla "kumulatiivinen". Esimerkiksi Craig mielellään listaa useita Jumalatodistuksia ja luottaa että kun argumentteja on monta niin kokonaisuus olisi jotenkin rationaalisempi kuin osiensa summa. Kokonaisuus on kuitenkin käytännössä pakosti ristiriitainen ja huonompi kuin osasensa. En ole kuullut että apologeetat olisivat kuluttaneet aikaa sille että olisivat kertoneet että "kun kannatat tätä jumaltodistusta sinun on heitettävä tuo toinen roskakoriin syystä että ne eivät sovi yhteen." Niin kauan kuin tätä roskienkorjausta ei koskaan tehdä, näiden inkonsistenssien listausta on syytä ottaa esiin jonain jota apologeetat eivät tajua ja ymmärrä. Ne ovat huomioita joita ei yleensä tuoda esiin. Eli ne ovat filosofiaa rakentavia ja uskontokeskustelua parantavia seikkoja ; Onhan selvää että ihmiset osaavat tehdä paremmin päätelmiä kun heille kerrotaan puoltavien argumenttien lisäksi vastapuolen argumentit ja molempien argumenttien heikkoudet. Se, että kehuu Jumalaa on propagandaa jos siihen ei liitä tunnustusta siitä että niissä argumentteina myydyissä kehuissa onkin vakavia puutteita jotka tekevät niistä kaikkea muuta kuin argumentteja jotka pakottavat hylkäämään ateismia tai valitsemaan (kristillistä)teismiä.

Nähdäkseni toin varsin kärsivällisesti esiin sen, että apologeetat käyttävät Jumalaa joka on erikoisen tavallinen. Se on samanaikaisesti epäanaloginen ja analoginen maallisen kanssa. Ja se on kylmä eiantropomoristinen filosofinen jumala ja antropomorfistettu hahmo samanaikaisesti. Ja näitä keskenään ristiriitaisia osasia ei vain ole liimattu yhteen niin että niitä voisi kannattaa samanaikaisesti ilman täysin absurdeja piilo-oletusryppäitä. Ja koska näin ei tehdä eikä ristiriitoja tuoda esiin ei voida päätellä muuta kuin että tämän hetken apologetiikka on täynnä ristiriitaisuuksia joita apologeetat joko eivät huomaa tai joita he piilottelevat ja salailevat siksi että heille ideologia ja käännyttäminen on tärkeämpää kuin hyvä ja laadukas ja älykäs ja rationaalinen filosofia. Ja olipa kummin tahansa, usko siihen että olisi mahdollista olla älykäs ja rationaalinen kristitty muuttuvat paljon vaikeammaksi uskoa.

Ei kommentteja: