perjantai 26. huhtikuuta 2013

Selviäminen - eli miten uskonnoton voi kohdata uskovaisen

Hengellisestä väkivallasta kirjoitetuissa kirjoissa on yleensä tietty teema. Se koostuu siitä että uskovaiset mokuttavat omia jäseniään. Ateistien kirjoituksissa taas aiheena on se, miten ateistia kohdellaan joko oppilaana koulussa tahi työpaikalla alaisena. Tämä korostaa Pascal Boyerin näkemystä jonka mukaan uskonnollinen kuri on fundamentalismin tunnuspiirre ja tämä kuri on yleensä sosiaalista. Hengelliselle väkivallalle ei siis yleensä ottaen ole tyypillistä mikään "terrorismimeininki" jossa soditaan väärää ideologiaa vastaan. Siinä kovimmassa kurmotuksessa on apostasia, eli uskonnosta luopuminen tai muu harhaoppisuus.

Tämä on syy siihen miksi ateistit kohtaavat tätä vain koulussa tai työssä. Kulttuuri on kristillinen ja oppilaat ovat "sisäpiiriä". Uskovaisten maailmassa rankaisu ja kuri on jotain joka kohdistetaan kaikille. Ateistien kohdalla ongelmana onkin se, että jos sattuu huono mäihä, heitä kohdellaan täsmälleen samalla tavalla kuin mitä kerettiläisiä uskovaisia käsitellään. Hengellisessä väkivallassa taas on yleensä "sitovia ja ohjaavia" voimia jotka kannustavat tottelevaisuuteen ja estävät asioiden esilletuomista - kuten esimerkiksi se Jehovan Todistajien järjestelmä jossa sukulaiset ja ystävät välttävät jopa juttelemasta "luopioille", vaikka tämä olisi oma lapsi. Ateisteilla tälläisiä ei ole ja siksi nämä "systeemin normikäytänteet" tulevat esiin.

Käytännössä se tarkoittaa sitä että valtaosa henkisestä väkivallasta ei ole esimerkiksi ateisteille kovinkaan relevanttia. Jos ryhmäpaineeseen perustuva henkinen väkivalta tulee kohdalle, on itse asiassa perin helppoa ottaa asia esille. Riittää että dokumentoi ja raportoi. Laki huolehtii lopuista nähdäkseni varsin näppärästi. Mutta jos satut olemaan uskonnon sisällä tämä on jotain josta ei käytännössä voi pelastua kovinkaan helposti. (On miltei helpompaa jäädä väkivallan kohteeksi kuin kerätä lisää ongelmia.)

Uskonyhteisö tuo tässä suhteessa mieleeni assosiaatioita "kliseisestä narsistista" johon törmää ties missä kirjoissa nykyään. Tätä kiinnostaa "hovi" ja sen kyykyttäminen. Tämä kieroilee keinot niin että puolustautuminen on mahdollisimman vaikeaa ja pelaa tätä kautta. Ohjeistus on oikea mutta huono. Se on poistuminen. Narsistin kanssa ei pitäisi olla. Tämä on siitä hyvä neuvo että jos on vaikka henkistä väkivaltaa käyttävässä lahkossa, sen valta loppuu jos on muualla. Mutta aivan kuten narsistineuvoissakin ytimessä on oletus siitä että olet parisuhteessa narsistin kanssa, ja unohdetaan että usein narsistiperheisiin myös esimerkiksi synnytään, unohtuu tässäkin se että lahkoon voi esimerkiksi kuulua oman perheen jäseniä. Heidän hylkäämisensä on helposti suoraan sanoen mahdotonta. On vain dokumentoitava, yritettävä jotain jotta näkyy että keinot eivät toimi. Ja sitten julkaista asia kirjana aikuisempana. Ja juosta. Juosta. Sillä vaikka todisteita onkin helppo kerätä, niiden julkituomiseen on laitettu isoja esteitä. Ja kun kirja tulee painosta, ne helposti laukeavat päälle.

Tämä tarkoittaa myös toista asiaa. Nimittäin sitä että jos ateisti kohtaa uskonnollista väkivaltaa, se ei ole "klassista hengellistä väkivaltaa". Näissä tapauksissa uskovaisella on henkilökohtainen uskonnollisesti perusteltu motiivi, mutta ei järjestönsä tukea taustallaan. Heidän kohdallaan tilanne on toinen. Oikeaoppisuudella itsensä oikeuttanut renegade on renegade. Ja he käyttävät systeemiä jossa dokumentointi ja raportointi on vaikeampaa. Uhkaileva läsnäolo on siksi odotettavampaa kuin suora väkivalta.
1: Suora väkivalta on toki mahdollista. Sitä varten kannattaa kenties opetella jotain. Kuten voiman, nopeuden ja etäisyyden hallintaa. Sitä mihin lyöminen tuottaa kipua ja tahi vahingoittaa. Sitä että osaa tarttua toisen raajoihin ja tätä kautta joko lukottaa, vääntää sijoiltaan ja murtaa raajoja - tai heittää toinen maahan. Ja muistaa että ensin kontrolloi aseen ja sitten rikkoo miehen. Ja tehdä tämä laillisuuden rajoissa ja kenties tilanteen tullen hieman ... nautiskellen.

Tässä kohden on joitain varsin yksinkertaisia keinoja puolustautua. Enkä tarkoita tässä suoraa tappelemista. Jo kamera on tehokas. Jos joku kyylää sinua vihaisesti, on muistettava vain että kameralla saa julkisissa paikoissa ottaa kuvia. Ota kuva tyypistä niin että tämä huomaa sen. Ota varmuudeksi useampia. Heiluta tyypille. Toista sama vähän ajan päästä, jos tarpeen. Tämänlaiset keinot estävät paljon.

Toinen asia onkin se, että joku hoopo voisi ajatella että poliisi on tehokkain keino. He ovat väärässä. Tehokkain keino on hengellinen väkivalta. Ja ei. Et saa renegadesta käännynnäistä jota kyykyttää oman ryhmäsi ryhmäpaineella. Mutta tällä ei ole väliä. Sillä delegoit hengellisen väkivallan itsesi ulkopuolelle. Tarkalleen ottaen renegaden omaan uskontokuntaan. On jopa enemmän kuin todennäköistä että heillä on tähän väkivaltakoneistokin valmiina rakennettuna. Suoraan sanoen tämä ei ole vaikeaa, sillä vaikka renegadella onkin uskonnollinen oikeutus itselleen, yhteisö ei jaa tätä oikeutusta. Riittää että keräät jotain dokumentaatiota ja uhkaat vuotaa tämän ja sen liitoksen uskontokuntaan. Ja ei. Et uhkaa vuotaa asiaa poliisille. Uhkaat vuotaa asian nimenomaan lehdistölle. Ja vaadit että asialle tehdään jotain niin että se ei taatusti toistu. Voit vieläpä säännöllisesti tarkistaa että em. tyyppi on valvonnassa.

Strategia on siitä kätevä että se vaatii lievemmän dokumentaation kuin poliisi - tai jopa lievemmän kuin lehdistö. Uskonyhteisö ei yksinkertaisesti ota riskiä. Se huolehtii asian ennemminkin "varmuuden vuoksi". Moni voi kokea tälläisen kontaktin vaikeaksi ja jopa pelottavaksi. Itse olen kuitenkin joutunut pari kertaa tekemisiin ongelmatilanteiden vatvomisen kanssa. Ja niissä kun olet esittänyt asiasi ja asemasi ja suunnitelmasi reunaehdot, se mitä kohtaat on käytännössä paras ystäväsi. Ei toki siinä mielessä että kannattaisi tämän jälkeen olla missään tekemisissä kyseisen uskonjärjestön kanssa, päinvastoin. He todennäköisesti vihaavat sinua yksilönä verisesti tämän jälkeen. Mutta he ovat parhaita ystäviäsi siinä mielessä että he saavat tarvitsemasi asian tehtyä. Ja he tekevät sen tehokkaasti ja ripeästi.

Tämä toimintastrategia perustuu siihen että osa uskonnollisten yhteisöjen johtajista on terveitä. He ottavat tämänlaiset vakavasti koska he ovat humaaneja ja hyvää tarkoittavia ihmisiä. Hurskaita jopa. He ottavat tämänlaisilta pikkufundiksilta ja wannabetalebantekniikkaa soveltavilta krisseleiltä luulot pois tämän vuoksi. Asia tulee hoidetuksi. Ja tämä perustuu ennen kaikkea siihen että vaikka uskonnollisten yhteisöjen johtaja olisi minkälainen psykopaattinarsisti tahansa - tai etenkin jos hän on juuri sellainen - se mitä hän nimenomaan ei halua, on se että hän saisi negatiivista julkisuutta tai että hänen ryhmänsä sisäinen kuri vuotaa niin että sieltä lähtee kukaan renegadeksi in first place. Jos tilanne on tämä, on todennäköistä että pikku kapinallinen oman tiensä kulkija kohtaa sen tasoista hengellistä väkivaltaa sen verran mielenkiintoisilla tavoilla toteutettuna -psykopaattinarsistit ovat eläneet elämäänsä kauan, he osaavat olla kekseliäämpiä ja julmempia kuin sinä ikinä - että he toivoisivat ilmoittautuneensa itse tekoineen suoraan poliisille ja menneet vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Ja suoraan sanoen. Tämä on se tavoite joka tässä on otettava. Se, että jos joku hyökkää niin järjestää tilanteet niin että tämä toivoo että olisi ilmoittautunut teostaan poliisille. Se opettaa tavoille ja ratkaisee ongelmia kestävällä tavalla. Tai ratkaisee ongelman siten että saat iloa ja nautintoa henkilökohtaisesti. Win-win.

Ei kommentteja: