Olen ollut hieman huvittunut siitä että William Lane Craig suhtautuu holokaustiin hyvin omituisesti. Se, miten holokaustikortti ilmestyy hänen puheisiinsa nimittäin kertoo aina melko tarkasti siitä, mitä hän on puolustamassa ; Karkeasti ottaen jos hän puolustaa objektiivisen moraalin tärkeyttä hän perustelee että Jumalaa tarvitaan koska ilman häntä holokausti olisi moraalisesti oikein jos natsit olisivat voittaneet sodan ja aivopesseet kaikki. Jos hän puolustaa pahan ongelman merkityksettömyyttä, hän taas vetoaa Jumalalliseen komentoon ja tällöin holokausti voi ajaa suurempaa hyvää. Holokausti ei siis olekaan tässä kohden ehdoton paha, vaikka objektiivisen moraalin puolustamisen kohdalla näin voisi luulla.
Olen naureskellut sitä että Craigin Jumala näyttää sallivan "hyvät kansanmurhat" mutta kuitenkin Jumalaa tarvitaan koska muuten joku voitaisiin aivopestä uskomaan "hyviin kansanmurhiin". Olen kuitenkin ollut tässä kohden varsin pinnallinen. Huomioni on jäänyt tähän yhteen kohtaan. Olen nähnyt pelkän kaksoisstandardin yhdessä asiassa. Ja koska kyseessä on enemmänkin esimerkki, olen itse asiassa antanut asian mennä ohitse merkityksettömänä. Huono esimerkin valinta kun on jotain jolle voi vähän huvittuneesti hihkua, mutta jonka nyylääminen sen enemmän olisi nillittävää ja erittäin epäfilosofista.
Eric Wielenberg on kirjoittanut siitä miten Craigin argumentaatiossa on syvä sisäinen ristiriita. Sen logiikka on sama kuin holokaustin takana olevissa reaktioeroissa. Tämä perustuu siihen että tämä ei itse asiassa ole "vain esimerkki", vaan se heijastelee Craigin käyttämää päälogiikkaa. Holokausti on tämän jälkeen vain yksittäistapaus joka kuvaa hyvin pääsääntöä. Ja tämä on aivan eri asia kuin se, että holokausti olisi vain epäonnistunut esimerkinvalinta joka otetaan esille koska Godwinin laki.
1: Yksi pääsyy lienee siinä että Wielenberg on minua fiksumpi. Itse haluaisin kuitenkin lieventää kokemaani tuskaa ja selitellä asiaa sillä että Wielenberg tarkastelee moraalista realismia ja vertailee Craigin tapaa käsitellä eijumalallista moraalista realismia ja teististä moraalista realismia. Itse en ole pitänyt moraalista realismia oikein missään muodossa relevanttina. ~ Toisin kuin vaikka uusateistien nokkamies Sam Harris joka perustaa "Moraalisen maiseman" sellaisen pohjalle.
Wielenbergin huomio perustuu siihen että Craig perustelee objektiivisen moraalin ihmiselämään soveltamisen "God Command Theorylla", eli näkemyksellä Jumalisesta käskystä. Craig puolustautuu argumenteissaan usein nimenomaan Euthyfronin dilemmaa vastaan ; Jos Jumala on hyvä määritelmällisesti hyvä niin mikä tahansa voi olla pahaa tai hyvää, vaikka holokausti. Jos taas hyvyys on Jumalaa korkeampi voima, niin sitten Jumalalla on hyvät perusteet etiikalle, mutta toisaalta voisimme viitata tähän korkeampaan periaatteeseen ja ohittaa Jumalan.
1: Euthyfronin dilemma on maineeltaan hyvin ateistinen, mutta tosiasiassa se on oleellinen myös kristillisessä perinteessä. Vanha Testamentti nimittäin tuntee tarinan jossa Jumala käskee Moriaan (ei Keski-Maassa) ja surmaamaan poikansa Iisakin, jota Aabraham rakastaa. Aabraham tottelee, ja vain se että Jumala viime hetkellä pysäyttää hänen kätensä estää uhritoimenpiteen. Usea kristitty ohittaa tilanteen selittämällä että Jumala pysäytti eikä ketään tapettu. Mutta kuten holokaustiesimerkki näyttää, kysymys ei ole todellakaan niin yksinkertainen. Toisaalta selvää on että vaikka euthyfronin dilemman alkuperä on antiikin kreikassa ja ateistit lainaavat sitä, sen kysymys ei ole peruasetelmaltaan kristinuskolle vieras. Itse asiassa kristityt tekevät tämän kysymyksen esittämisen - ja tietenkin etenkin siihen vastaamisen - puolella ahkerasti töitä.
Craigin tapa on ollut jakaa Jumalan käskyt aitoihin käskyihin ja eiaitoihin käskyihin. Jumalan käskyt eivät siis välttämättä heijastele Jumalan ominaisuuksia. Tietyt käskyt ovat Jumalan oman luonnon vuoksi selviä, loogisesti väistämättömiä. Mutta jos Jumala käskee raiskaamaan, se olisi "N-Command". Filosofisesti ja teologisesti tällä jaottelulla on merkitystä vaikka käytännössä tämä johtaa ihmisen tiedon tasolla hyvin syvään epätietoisuuteen, koska holokaustia voi nyt perustella väittämällä että se on suoraan sidottu Jumalan luonteeseen. Riittää että uskovat aivopestään uskomaan tähän ja siitä tulee heidän silmissään Oikeus, peräti Jumalan Määräämä Oikeus.
Tämä selitys on kuitenkin hankala muuta kautta Craigin pääargumentti eiteististä moraalista realismia kohtaan on se, että hän pitää sitä presuppositionistisena. Craig halveksuu sitä koska se on hänestä ostoslistametodin käyttöä ("shopping list approach"), jossa ensin oletetaan moraaliset totuudet tietyiksi, oletetaan että ne vain ovat kyseenalaistamattomasti moraalisesti perusteltuja ja sitten perustellaan että miksi. Wielenbergin peruslähtökohta onkin huomata, että Craigin Jumalan luonto tekee täsmälleen saman teistiselle objektiiviselle moraalille. Toisin sanoen vaikka Craig rakentaa omalle näkemykselleen puolustuksen, se ei selviä siitä kritiikistä ja niistä ehdoista joita Craig vaatii kanssaan erimielisiltä.
Wielenbergin argumentaatio voidaankin tiivistää siihen että hän puolustaessaan teististä objektiivista moraalia Craig kritisoi eiteistejen moraalista realismia viittaamalla siihen että se vain olettaa tietyt oletukset joille se ei voi antaa oikein mitään tukea. Craig taas tukee teistejen objektiivista moraalia viittaamalla että Jumalallinen Komento pitää sisällään tiettyjä vaaditavia premissejä, mutta hän ei oikeastaan anna mitään tukea näille. Tätä voisi pitää tasapelinä, kunnes huomataan että Craigin argumenteille molemmat ovat vaadittavia. Jos toinen puuttuu, Craigin argumentti ei toimi. Koska sekä kritiikki että Jumalan komentoteoria ovat molemmat vaadittavia elementtejä, Craigin argumentti on yksinkertaisesti sisäisesti ristiriitainen. Siis väärä.
Omia huomautuksia.
Itseäni tämänlainen rakenne ei yllätä. Se on tyypillinen silloin kun asiaa puolustetaan siten että halutaan debunkata kaikkia mahdollisia vasta-argumentteja ja tukea omaa kantaa keinolla millä hyvänsä miettimättä sitä miten kokonaisuus sopii yhteen. "Voitetaan taistelut mutta hävitään sota" -tilanne on itse asiassa uskontokeskusteluissa tyypillinen. Sofistikoitunut teologia - tai Craigin tapaan ei kenties niin sofistikoitunut mutta sitäkin lainatumpi, Craig kun on jonkinlainen "uskisten superstara" vaikka ei ole mainittavan hyvä - ajautuu yllättävän usein tämänlaisiin tilanteisiin.
Itse voisin huomauttaa myös siitä että Craig ei ole reilu kun hän syyttää siitä että eiteistinen moraali epäonnistuu jakamaan eroa pahuuden (moral badness) ja väärässäolon (moral wrongness) välille. Wielenberg ei itse nosta juuri tätä teemaa esiin, mutta hän käsittelee ongelmaa jossa Craig ei kykene erottamaan vaadittavaa yhteyttä sen välillä että raiskaus on moraalisesti väärin ja sen kanssa että Jumala käskee meitä olemaan raiskaamatta. Mutta näen että asioilla on yhteys. Craigin argumentaatio "hämmentää" ja "jättää tyhjän päälle" kaikki moraalisen luokittelun perusteet ja jaottelut. Kaikki kritiikki jota hän kohdistaa kriitikoihinsa on kohdistettavisa häneen itseensä.
Weinbergin huomio voidaan siis asettaa vielä laajempaan kontekstiin. Teistinen vs. eiteistinen moraalinen realismi on vain osa laajempaa Craigin moitetta siitä että ei ole moraalia ilman Jumalaa. Niissä ytimessä on aina se, että Craigista asiat tehdään (a) puutteellisesti (b) pelkästään olettamalla (c) tai hänestä oleellisia moraalijakoja unohtaen. Koska Craig pohjimmiltaan vetoaa testaamattomissa olevaan tuntemattomaan Jumalan ominaisuuslistaan, hän voi selittää korkeintaan sitä miten moraali toimii tuonpuoleisessa. Mitään elämäntapaa tai käytännön ohjeita hänen moraalistaan ei kuitenkaan voida tehdä. Koska jos Jumala käskee, nousee aina esiin kysymys siitä onko tämä aito käsky vai epäkäsky. Jos meillä olisi Jumalan luonto tiedossa, emme edes tarvitsisi mitään käskyjä. Voisimme tarkistaa ne suoraan Jumalan ominaisuuksista. Tämä dilemma johtaa siihen että pohjimmiltaan dilemmaan (Euthyfronia on tavallaan hieman uudelleenmuotoiltu) ja tämän jälkeen voidaan esittää iso liuta kysymyksiä, jotka jäävät puutteellisina "vain ilmaan".
Otsikon judica tarkoittaa "hanki minulle oikeutta" ja se yhdistetään kristillisessä teologiassa etenkin pääsiäisenaikaan, korostetuimmin 5. paastonajan sunnuntaihin, ns. dominica passionisikseen, kärsimyksen sunnuntaihin. ; Yhteys on sinänsä tarkoitushakuinen, sillä (a) kun pyydetään oikeutta, vaaditaan jotain johon Craig ei pysty koska (a) hänen moraalissaan ei ole sovelluskelpoisuutta, ei voida tietää miten on oikein ja väärin toimia (b) hänen moraalillaan ei ole perustaa, vaan se on perustelemattoman päälle koherentisoitua presuppositionistista ennakkoluuloja puolustavaa saivartelua ja (c) se muistuttaa myös siitä että Jeesus teloitettiin, joka oli itse asiassa lain ja oikeuden mukaista, eikä sitä siksi pidety "murhana". Lain ja oikeuden välinen suhde revitään hajalle, ja voidaan kysyä onko Craigin moraalissa potentiaalia samaan. Ja kuten hänen holokaustilausunnoistaan pahan ongelman kohdalla voidaan huomata, kysymykseen on vastaus. Ja se on "Kyllä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti