Raamatusta voidaan poimia kaksi erityisen tunnettua Joosefia.
Ensimmäinen on Egyptin Joosef. Häntä tuntui vaivaavan kovasti se, että häntä tuomittiin ja rangaistiin syyttömänä.
1: Hän syntyi rakkausavioliitosta, jossa perheessä oli monta äitiä. Ja hänen äitinsä sattui olemaan lempivaimo ja muut olivat ikään kuin tämän päävaimon hankinnan sivutuotevaimoja. Hän oli tämän vuoksi veljeskatraassaan selvästi tämän vuoksi paapotumpi kuin muut. Tämä muistuttaa siitä, että lapsi ei ole perheessä koskaan tyhjiössä omana itsenään, vaan vanhempien suhde vaikuttaa aina heihin. Hänen veljensä sitten myivät hänet Egyptiin orjaksi. Osasyynä oli varmasti hänen unennäön lahjansa, mutta oma osansa oli varmasti myös sisaruuskateudella ; Hänet myytiin koska hän oli siinnyt tietystä perheestä.
2: Joosef joutui egyptissä vaikeaan tilanteeseen. Hän kieltäytyi toimimasta Potifarin vaimon rakastajana ja tämän vuoksi hänet tuomittiin siitä että hän olisi ollut Potifarin vaimon rakastajana. Syyte ja tuomio napsahti siis siitä että hän ei ollut osallistunut rikokseen josta hänet tuomittiin. Syy kieltäymykseen on tietysti jo itsessään siitä erikoinen, että tämä tapahtui ennen Mooseksen laintauluja. Mutta sen voi kenties ymmärtää siten että hänellä oli kokemusta omien vanhempiensa rakkausavioliitosta.
Toinen Joosef on Nasaretin Joosef. Hän oli vanhempi mies joka meni avioon nuoremman Marian kanssa. Hän oli erikoisessa tilanteessa koska hän oli periaatteessa julkisesti aisankannattaja. Maria oli raskaana. Joosef ei tarinoiden mukaan harjoittanut seksiä hänen kanssaan ennen Jeesuksen syntymää. (Mikä kyllä kuulostaa hieman epäuskottavalta, sellaiselta mausteelta joka on ad hoc heitetty tilanteeseen jossa on haluttu estää sellaiset vastaväitteet kuin "Jos Joosef oli Marian kanssa sillai ennen avioliittoa tai joku laski päivät väärin". Mutta menkööt tämän kerran sellaisenaan.) Sen ajan juutalaiset olivat tässä kohden varsi tuomitsevia. Sen ajan siveysmallit olivat sellaisia että Mariaa olisi katsottu erityisen pitkään. Joosefilla olisi ollut oikeus tehdä kaikenlaista.
Joosefin kohdalla usein korostetaan sitä että hän luotti Jumalaan niin kovasti että toimi kuten kuului. Harvemmin korostetaan sitä puolta että Joosef antoi samalla piut paut sen ajan siveysnormeille. Heitti konservatiiviset perhearvot helvettiin ja teki kuten oikein tuntui sen sijaan että olisi antanut jonkun juutalaisen katusaarnaajan heristää sormeaan ja huutaa syntisyydestä ja siveyden puutteesta ja perhearvojen romahtamisesta. Sillä tämä oli täsmälleen se, mitä tässä tapahtui.
Molemmissa Joosef -tapauksissa on kysymys tuomiosta jossa joku rikkoo moraalinormeja vastaan. Egyptin Joosef sai maineen moraalinormin rikkojana. Joosef taas antoi piut paut sille että hänen vaimonsa sai maineen moraalinormin rikkojana. Molemmissa keskiössä on arvio ihmisten ja tapauksen ainutlaatuisten ominaisuuksien eikä "yleisen pääsäännön" kautta. Lisäksi tässä korostuu se, että asiat eivät todellakaan ole usein sitä miltä ne ensivilkaisulta näyttävät.
Näiden tarinoiden tulisi opettaa se, että ei aina pitäisi tuomita. Tämä on kuitenkin se oppi joka helposti unohtuu. On helpompaa olla "oikeaoppinen" ja tuomita yksinkertaisten periaatteiden kautta. Näin toimiessa tulee kuitenkin helposti tehtyä pahuutta.
Tämä asia tuli väistämättä mieleeni. Sillä viime aikoina on tapahtunut asioita joiden rehellisesti katsoen uskoin jääneen 1990 -luvulle ja 2000 -luvun alkuun. Ei jäänyt. Tämän ilmiön nimi on saatanapaniikki. Taustalla on "Horror Shopin" mainostempaus. Siinä "Turun Hengellinen Seura" (btw. huumorimielellä perustettu seura) ilmoitti pitävänsä Mustan Messun kyseisen kaupan tiloissa. Päiväksi oli valittu sama, jona Katolinen Paavi vihki Suomen Neitsyt Marialle. (Sen em. Nasaretin Joosefin pahamaineinen vaimo joka kelpaa siveyden sipulin malliksi em. Katoliselle kirkolle jonka johtajana em. Paavi on.) Mainostempauksen takana oli se, että mitään messua ei oikeasti oltu järjestämässä
1: Taho ei ole vakavasti otettava, joten tämä pitäisi tiedostaa ; Se on vakavasti otettava samaan tapaan kuin Hikipedian aprillipäivän hikinews -uutiset.
Monet kristityt pahastuivat. He eivät tehneet taustatyötä ja selvittäneet asioiden perimmäistä luonnetta. Maine ja ensivaikutelma ratkaisuvat. Lähdekriittisyyden puute tarkoittaa sitä että he olisivat aikanaan olleet niitä jotka olisivat tuominneet ja paheksuneet molempia "Raamatun" Joosefeja ; Nykypäivänä he ymmärtävät kunnioittaa molempia Joosefeja vain koska Pyhä Kirja antaa heille jälkiviisauden. Joosefien aikalaisina he eivät olisi olleet yhtä fiksuja. Sormi olisi ollut ojossa.
1: Toki tämä on ymmärrettävää ja heille voidaan olla armeliaita sen vuoksi että he vakavasti uskovat henkivoimiin ja esimerkiksi spiritismileikkien OUIJA -laudan olevan aidosti paranormaali magianharjoitusvemmel (mikä on helvetin epätieteellistä mutta inhimillistä). Asioilla leikkiminen huumorimielessä on heistä vakavilla asioilla leikkimistä. Näin ollen pahastujat toki tekivät minkä parhaaksi näkivät, ja tämä heille suotakoon.
Paheksunta ei ole sinänsä yllättävää, koska kyllähän minäkin hieman sävähdin siitä Neitsyt Marian asioihin tunkemisesta (koska vaikka en usko Katolisen kirkon olevan Pyhä, uskon Katolisen Kirkon olevan VallankäyttöInstituutti. Uskon myös uskovaisten olemassaoloon, joten irrelevantti asia ei yksinkertaisesti edes voi olla.) Koska vaikka "en usko Jumalaan sanan usko aidossa merkityksessä", niin tämänlainen rituaali tuntuu pahemmalta kuin pelkältä taikauskorituaalilta. Sillä se on samalla valtakannanotto. Siinä on ideologista voimaa joka kantaa ihmisyksilöiden toimintaan. Joten asialla on tavallaan merkitystä "sellaisella omituisella tavalla jossa ei ole mitään järkeä mutta joka on ihmisten toiminnalle oleellista". Siksi ymmärrän täysin niitä kristittyjä jotka ovat järkyttyneet. Sillä he uskovat siihen Saatanaan. Asia on heille suurempi.
Näin ollen rukoustilaisuudet ja verbaaliset vastaiskut ovat hyväksyttävä asia. Ne korostavat että tämänlainen yhden uskonnon mukaiset rituaalit eivät ole mitään neutraalia uskonnonvapauden toteuttamista vaan valtakannanottoja jotka ovat aina loukkaavia toisille uskonsuuntauksille ja jotka loukkaavat toisten vakaumuksia. Tämän tiedostamisen jälkeen uskovaiset osaisivat kenties suhtautua kunnioittavammin vaikkapa niihin jotka "Suvivirren" kaltaisesta sinänsä huvittavasta pikku rituaalilaulusta loukkaantuvat ihan vain sen takia että se on uskonnon valtasignaali joka kurottaa menneisyyden vallasta kurottaen nykypäivän ihmisten toimintaan tavalla jossa menneestä vallasta tehdään nykyhetken oikeutus.
Mielestäni tämänlaisia rituaaleja saa tehdä, mutta niihin ei saa osallistuttaa. Ja niitä saa kritisoida. Tässä kohden en ole loukkaantunut jos vaikkapa Piho on pahastunut. Nähdäkseni tämä on ymmärrettävää ja ihmisten tulee saada puolustaa tyhmiäkin mielipiteitään. (Minullakin on monta. Ajattelin hankkia niitä lisää!) Joskaan en tietysti ole samaa mieltä hengellisestä sodankäynnistä jossa jokin yleisilmiö taistelisi ihmisten sieluista. Edustan sitä omituista näkökantaa, että olipa Jumalaa olemassa tahi ei, niin molemmissa tapauksissa ihmiset tekevät sen ihan itse. En ymmärrä miksi kristinuskon kannattajat niin usein yrittävät pestä ihmisten vastuuta teoistaan delegoimalla hyvät teot Jumalan vaikutukselle al(t)istumiseksi ja pahan Saatanan korvaan kuiskutteluksi. Ne muuttavat ihmiset pelkästään sätkynukeiksi.
1: Jos kannattaa helvettioppia, niin sätkynukketeoria vaikuttaa hyvin hankalaksi moraaliseksi heikkoudeksi Jumalan puolelta. Sätkynukke predestinoidaan Helvettiin -ajattelu on toki vastenmielisessä kalvinismissa, joka Suomessa elää ja voi hyvin copy-paste-pseudoajattelu-fundamentalismin kohdalla, ollen peräti Se Päivän Sana. Jos kalvinismi USA:ssa on puhdasoppista ja johtaa ahneuteen ja kapitalismihenkisyyteen ja sairauden paheksuntaan ja menestyksen teologiaan, on se luterilaisessa kulttuurissa lähinnä banaalin irvokasta, liedynnettynä luterilaisten ainesten sekaan dumpattuna siitä puuttuu jopa se karisma joka kalvinismilla yksinään olisi.
Sen sijaan se mikä tässä on ongelmallista on se, mitä tämänlaisista seuraa. Horror Shopin pitäjä teki aiheesta avoimen kirjeen. Jonka copy-pastetan tähän suoraan heidän facebooksivuiltaan.
"Julkinen kirje teille, jotka mainostempauksestamme veditte herneen nenään!
Ajattelin myös kantaa oman korteni kekoon tähän keskusteluun/aiheeseen, joka tuntuu riistäytyneen kokonaan käsistä.
Niinkuin jo Iltalehden haastattelussa totesin, niin Turun Hengentieteen Seura ei ole tulossa liikkeeseeni mitään rituaalia pitämään. En edusta heitä, enkä heidän puolesta puhu. Heidän vanavedessään järjestämäni "mainostempaus" facebookissa toi meille paljon uusia asiakkaita ja nosti mielenkiintoa liikettä kohtaan sellaisella volyymilla, että pienyrittäjänä minulla ei olisi moiseen mainokseen ollut kuunaan varaa.
Itse en näitä asioita tosissani ota, enemmänkin huumorilla suhtaudun. En usko teidän jumalaanne, enkä myöskään sarvipäähän. Jokainen uskokoon mihin haluaa toisen sitä tuomitsematta. Varmasti tämä mainokseni monia on ärsyttänyt, jopa siihen pisteeseen saakka, että olen jopa saanut uhkailuja osakseni (joista kahdesta on vakavuusaste sitä luokkaa että se on ollut rikosilmoituksen paikka).
Kehottaisin kuitenkin laittamaan hiukan jäitä hattuun ja miettimään, minkälaisen kuvan se teistä kristityistä antaa, kun varsin pian ollaan valmiina turvautumaan väkivaltaan, jos jonkun toisen mielipide/ideat tms eivät itseään miellytä?
Huomasin myös, että olette järjestämässä joukkorukouksen tiloissanne (Sörnäistenrantatie 27) ja en pidä mitenkään kaukaa haettuna sitä, että myös liikkeeni edustalle väkeä kokoontuu. Huolehtinette kuitenkin siitä, että mahdollinen kokoontuminen ei häiritse ansiotyötäni eikä paikalle saapuvia asiakkaita (kutsutilaisuus Horror-Shopin asiakkaille), joille järjestämme musiikkitapahtuman klo 14.00 (noin).
Lisään tähän vielä, että varmasti tämäkin posti tulee saamaan paljon kuohuntaa osakseen, että "tämänkaltaisilla asioilla ei tulisi leikkiä" jne. Alleviivaan edelleen sitä, että en usko teidän jumalaanne, enkä myöskään ns. Saatanaan, joten teologinen väittely jääköön teille - itse en siihen osallistu.
Mukavia rukoushetkiä
Sami Haavisto
Yrittäjä/elokuvaohjaaja
Horror-Shop"
Se, mikä kirjeestä nousee esiin on tietysti enemmän kuin ihmettelyä siitä että miksi ihmsien joka ei usko kristittyjen konsepteihin olisi velvoitettu seuraamaan niitä omissa toimissaan. Eli se normaali "jos kristitty kannattaa uskonnonvapautta, niin miksi helvetissä heidän omasta uskonnostaan voidaan tehdä se komentotaho jota kaikkien on seurattava uskoivat miten tahansa". Konseptit eivät ole yhteensopivia, mutta sanojensa taholla moni kannattaa molempia. On selvää että he eivät kannata. (He eivät voi samanaikaisesti olla ympyröitä ja nelikulmioita. Jos he väittävät, toinen on vale. Tai vaihtoehtoisesti he ovat helvetin tyhmiä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole mairitteleva.)
Se, minkä notsan esiin on kuitenkin pääasiassa juuri se, että miten se väkivalta aina tuppaa nousemaan esiin. Suomessa konservatiivit kertovat kliseenomaisen toiston kautta että he eivät usko että uskonnottomiin kohdistuu kiusaamista. Heistä "heidän kokemuksensa on" että lähinnä konservatiivikristityt kokevat kiusaamista. Tätä perustellaan sillä että kristinusko olisi rakkauden uskonto eikä kiusaaminen ja väkivalta kuulu oppiin.
Oma kantani on se, että se, että yhtä tahoa kiusataan ei estä sitä että kaikkia tahoja kiusataan. Kiusaajat voivat olla eri tahoja tai harvinaislaatuisen ilkeämielisiä yksittäisiä tahoja jotka ovat niin vihaisia että jaksavat vihata montaa asiaa. Oma kantani on karusti se, että jos sekoittaa kiusaamisen siihen että joku on räväkällä retoriikalla erimielinen, niin silloin sitä ei ole kiusattu vaan pikkumainen. Tälläisille pikkumaisuuttaan kiusatuiksi laittaville ei pidä kysyä kuin heihin kohdistuneiden tappouhkausten ja ideologisista syistä tapahtuneiden pahoinpitelyiden määrää. Ja nauraa heidän tilanteelleen. Ilman perusteita "vainokortti" on vain syy pilkata. Sillä se on todella, todella, ylikäytetty. Se ei yksinkertaisesti ansaitse mitään kunnioitusta tai sympatiaa, sillä se on pohjimmiltaan manipulatiivinen kikka joka vedetään pikkumaisesti esille juuri sen takia että halutaan synnyttää kunnoitusta ja sympatiaa kun sitä ei muuten saada omasta mielestä riittävästi. (Esimerkiksi siksi että argumentit eivät ns. kanna, kun esimerkiksi tieteellisyys puuttuu, jutut on täynnä argumenttivirheitä, olkiukkoja ja mahdollisesti jopa asiavirheitä.)
1: Tämä viimeisempi on mahdollista koska ihmiset eivät ole siinä mielessä vapautuneet savannilta, että mielemme pystyy sitomaan vain varsin pienen määrän aitoja ystäviä (Dunbarin luku), ja meillä on tapana me-muut ajatteluun. Josta seuraa summana se, että rakaus ja välittäminen on aina ehdollista ja rajattua, kun taas ihminen on varustettu vihaamaan hyvinkin laajoja ihmisjoukkoja. Tämä ei ole kaunis ominaisuus. Mutta minkäs teet. Emme ole tässä mielessä kovin hääppöisiä.
Väitänkin aivan suoraan että internet on häijy kaikille. Se, että kohtaa kritiikkiä jota esitetään kusipäisellä asenteella on jotain joka kohtaa kaikkia. (Tässäkin blogissa aika montaa jo.) Se on jotain joka on ikävää, mutta en suhtaudu siihen kovin vakavasti. Koska se on yleensä tyhjänpäiväistä. Aidon kiusaamisen kohdalla tilanne on niin paljon vakavampi että tämänlaisen kutsuminen kiusaamiseksi vesittää koko kiusaamisen idean. Ja näin aidosta kiusaamisesta kärsivät kohtaavat helpommin vähättelyä ja asioiden ohittamista kun sana vesittyy. (Ihmiset eivät ole tyhmiä. Kiusaamis -sanan yliviljely vie tehot sanan takaa ; Kun sitä voi heitää kaikkeen se ei pian enää merkitse mitään. Kieli elää ja muuntuu sosiaalisessa kulttuurissa aina.)
Se, että rukoustapahtumat ovat pieni asia onkin osittaisseuraus tästä. Ne ovat parhaimmillana herttaisia ja pahimmillaan ne ovat kusipäisiä. Sen sijaan vakavampi asia on se, että kristittyjen kritiikkimyllyyn väkivalta ja tappouhkailu kuitenkin jostain syystä kuuluu.
1: Olen arvaillut että syy voi olla teologiassakin. Helvetti ja sillä varoittelu on hyvin lähellä uhkailua. Kristittyjen mielestä varoittelu on asiallista. Kuitenkin tässä innostuminen näyttää uhkailulta ja tätä puolustellaan sillä että se on vain varoittelua. Näin varoittelun sisältö on liudentunut tämän tekosyyn varjolla yleisestikin. Ja jossain mielessä tilanne on se että uhkailu kun uhkailu. Toinen syy on se, että erittäin monet aggressiivisia piirteitä heijastavat kristityt eivät ole olleet niitä terävimpiä lusikoita. Heidän kanssaan keskustelu tuntuu aina jäävän sellaiselle "Minä Tarzan" -tasolle. Ehkä heidän prosessointikykynsä ei yksinkertaisesti riitä tajuamaan toimintansa korniutta.
Kristillistä rakkauden filosofiaa korostavien konservatiivikristittyjen näyttää olevan lähes mahdotonta ymmärtää että uskonnottomat kohtaavat tämänlaisia asioita ihan oikeasti. Hämmästystä se synnyttää itsessänikin. (Siitä huolimatta että olen aikaisemmin blogannut casejen kautta siitä miten tappouhkaukset ja ID -kreationismi liittyvät yhteen) Lähetinkin Horror Shopin facebookiin seuraavan "On se jännä miten kristityt on aina korostamassa että eihän niitä nykyään kiusata eriuskoisia. Tämä kampanja itsessään oli tietysti läpihölmö (siis vähän kuin minä) ja ärsyttävä (kuin myös). Rukoustempauksenkin vielä jotenkin ymmärrän. Mutta sitä minun on kerta toisensa jälkeen vaikeaa ymmärtää että miksi se väkivalta tuppaa oikeasti jossain vaiheessa tulemaan mukaan kuvioihin? Mikä ajaa Rakkauden uskon seuraajia tappouhkauksiin ja vastaaviin? Tämä kun ei selvästi ilmiönä ole poikkeus vaan sääntö. Ja kuitenkin enemmistö uskovaisista on tosi kunnon tyyppejä. Mikä vittu näitä oikein vaivaa? (Ovatko japanilaisia vai muuten vaan?)"
Pahintahan tässä on juuri se, että mainostempaus oli leikkiä eikä tilaisuutta edes järjestetty. Näin ollen kauppa sai "Joosefien tuomiot". Kristittyjen yksinkertaisesti tulisi tietää paremmin. Ei siksi että sekulaarit arvot ja uskonnonvapaus. Vaan sen takia että "Raamattu". Se kirja jonka kirjaimellista seuraamista niin monet näistä räyhääjistä kannattavat & etenkin ajavat erittäin tiukasti.
Nähdäkseni enemmistö kristityistä on kunnon ihmisiä, joiden pahin teko on se, että he ovat sääliöitä. He eivät tee näille väkivaltaylilyönneille mitään vaan sulkevat silmänsä ja teeskentelevät että niitä ei tapahdu. (Valitettavasti heidän vastapuolensa tietää omakohtaisesti että niitä tapahtuu joten tämä silmien sulkeminen vie uskottavuutta myös näiltä asiallisilta uskovaisilta.) Vähemmistö on se joka synnyttää näitä vaikeuksia. Mutta he ovat olemassa ja koska kristittyjä on niin paljon, kristinuskon vastustaminen johtaa siihen että tilastollisesti "se yksi marginaalitapaus" löytyy usein - ellei peräti lähes aina. Kristityt taas idealisoivat itsensä ja näkevät kristillisyyden keskiarvoisten kohtaamiensa ihmisten kautta. He eivät kokeile uskontokriitikon osaa. (Uskovat eivät esimerkiksi lähes koskaan hyökkää toista kristittyä vastaan vain siksi että tämä on aggressiivinen uskonnottomille ; Uskonsisaruus ja kristinuskon sisäinen sopi on enemmistölle tärkeämpi kuin moraalinen uhrin puolustus.) Ja näin tämä synkkä todellisuus jää heidän oman henkilökohtaisen kokemusmaailmansa ulkopuolelle. Ja idealisoimalla kaikki oman ideologiansa kannattajat he alkavat uskomaan että mitään ongelmaa ei edes ole. Että ongelma on aina vain kristittyjen panettelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti