maanantai 1. lokakuuta 2012

Vartti julkisuudessa

"Metro" -lehti julkaisi kolumnini 1. Se oli tyyliltään melko tyypillistä minun tekstiäni. (Kaikenlaista roskaa nykyään painetaankin paperille.) Tosin koska julkaisukanava on se mikä on ja pituudessa oli hyvin tiukat rajoitteet, on selvää että se oli perustyylistäni poiketen melko peruspositiivista "höpöhöpöhumanismia". Sillä tämänlaisia kolumneja yleensä julkaistaan.

Joskys tyylin parodioinnin ja imitoinnin välille on vaikeaa vetää rajaa. Yleensä parodian erottaa siitä että se yrittää olla hauska. Minun parodiatkaan eivät ole hauskoja, joten ero on entistä pienempi. Riittää että huomautan että there is no honor in writing columns.

Olin toki lähettänyt kolumnin, mutta rehellisesti sanoen oletin että sitä ei julkaistaisi. Rehellisesti sanoen rajoitettupituuksinen "kolumni" jossa on "kohdeyleisö" joka täytyisi jotenkin huomioida ei ole minulle tuttua. Ajattelin enemmänkin että sitä voisi kokeilla. ; Itse asiassa käytin tekstin tuottamiseen käytetyn materiaalin jo uudelleenmuotoiltuna ja lisäyksin blogissani . Oletin että kun ei julkaista niin käytän työn hyväkseni muutoin. (Syynä on viive. Lukijoiden kolumni ilmestyy kerran viikossa ja se on pyörinyt vasta pari viikkoa, joten on järkevää olettaa että jos kolumni julkaistaan se tapahtuu lyhyellä viiveellä. Tässä meni pari viikkoa. Ja ajattelin että voin käyttää materiaalin jossain muutoin avukseni. Olen tässä suhteessa peruslaiska.)

Kolumnissa on erikoinen kohta "Teräsmies on merkittävä koska hänellä on uhreja pelastettavaksi. Hän ei välitä siitä, että Gotham City on lannistunut ja seuraa muiden esimerkkiä." Sarjakuvallisesti tämä ei tietysti ole aivan väärin. Sillä Teräsmies ei liiku Gortham City:n maailmassa eikä tätä kautta välitä paikasta yhtään mitään. Ne ovat yhtä eri maailmoissa kuin "Asterix" on "Kippari Kallelle". Kuitenkin tässä kohden on sen verran voimakas asiavirheilyn maku, että minun on aivan ehdottomasti tarkenenttava että Teräsmies ei ole koskaan ollut Gotham Cityssä. Hän ei tule koskaan olemaankaan Gotham Cityssä. Hän ei edes haaveile lomasta Gotham Cityssä. (Tämänlaista sitä vaan painetaan paperille. Enkä yhtään edes häpeä!) Syy tähän on editoimisprosessi, joka vaati erityisen rankkaa tiivistämistä. Alkuperäistekstini oli tyylilleni uskollisesti mallia "törkeästi liian pitkä" ja tätä kautta tiivistäminen vähensi esimerkiksi rytmin ja teeman vahvistavia supersankarilistauksia jotka toisteisena voidaan poistaa ilman että sisältö häviää. (Ja jos asiavirheen livahdus ärsyttääkin, niin kirjoittajapalkkio kyllä kuittaa tunteet moninkertaisesti ; En toki tienannut aivan euroa sanalta, mutta se oli kuitenkin "tarpeeksi lähellä" tätä elämäntapaa.)

Hupaisaahan tilanteesta on se, että sain yllättävän paljon huomiota asiasta. Jostain syystä tilanne menee niin että jos kirjoitat päivittäin usean vuoden ajan kohtuu suosittua (roimasti yli 100 000 lukukertaa) blogia, sinua ei vielä pidetä kynäilijänä. Yksi lehtiartikkeli  voi sen sijaan iskeä. ; Blogikirjoittamisella on varmasti ainakin "kotikutoinen imago" kun taas lehdessä on jonkinlainen seula joka tekee siitä merkittävämmin. Mutta jos kirjoitat yhden hassun kolumnintyngän sinua kutsutaan "kolumnistiksi". (Töissäkin kolumnini oli jo tullessani seinällä ja siihen viitattiin kuin se olisi jotenkin merkittävää.) Tämä on tietysti arvosteluna suunnilleen sama kuin jos se, että juot  yhden kerran viinaa, olisit alkoholisti.
1: Toisaalta syynä voi olla sekin että jos minä teen blogauksen, se ei ole uutinen. Sen sijaan se, että joku on valmis maksamaan siitä ja halukas painamaan sen paperille on. Eli reagoitavaksi tilanteen tekee juuri se poikkeuksellisuus. Minulla on kuitenkin niin iso ego että kieltäydyn edes ajattelemasta tämänlaista vaihtoehtoa.

Kuitenkin oman naaman näkeminen lehdessä oli jotenkin erikoista ja omituista. Sitä ei voinut sanoa merkityksettömäksi. Yllättävintä oli, kuinka se oli itse asiassa hieman kuin näkisi jonkun toisen tuottamaa tekstiä. ; Olen niin tottunut lukemaan muiden kolumneja, että sitä jo tekstin paikan vuoksi lukee ikään kuin toisen tekstinä. Lisäksi syntyi muitakin ajatuksia. (Kuten kysymys "Olenko minä noin oranssi?") Esimerkiksi asiavirhe pisti siksi silmään ja ärsytti. Että minkälainen idiootti sitä "vartin julkisuuden" vuoksi painaa Teräsmiesvirheen? Eikä edes häpeä tuo minä yhtään! (Jumalauta!)

1 "Pelasta, Teräsmies" (Metro, 1. lokakuuta 2012, s. 2).

Ei kommentteja: