"The media's the most powerful entity on earth. They have the power to make the innocent guilty and to make the guilty innocent, and that's power. Because they control the minds of the masses."
(Malcom X)
Skeptikot ja elokuvatulkinta liitetään tyypillisesti tiedevirheiden etsintään. Tätä pidetään jotenkin omituisena ja jopa halveksittavana asiana. Syynä on se, että humanistinen puoli ei välitä tiedevirheistä koska heille tarinankerronta on "oman maailman luomista". Näin ollen tyystin epätieteellisiä asioita voi tapahtua koska ne kertovat tämän maailman sisäisestä asiasta.
Käytännössä asia ei tietysti ole näin yksinkertainen.
1: Ensinnäkin elokuvatulkinnassa korostetaan usein erilaisten tulkintojen moninaisuutta. Esimerkiksi jos elokuvia tulkitaan kristillisen maailmankuvan pohjalta, ei näkökulmaa itsessään kielletä vaikka se onkin maailmankuvallinen. Sillä elokuvien ja muidenkin tarinoiden tulkinnassa tilanne on yleisesti ottaen juuri näin.
2: Esimerkiksi elokuvissa yleiset autojen räjähdykset ovat vähentäneet ihmisten myötämielisyyttä ilman turvavöitä ajamiseen. On ajateltu että räjähdysriski tarkoittaa tarvetta päästä autosta nopeasti irti. Tosiasiassa kolariautot kuitenkin räjähtävät hyvin hyvin harvoin. Tämänkaltaiset asiat muistuttavat siitä että tarina heijastuu aina hieman todellisuuteenkin.
Fantasiaa ei siis voida nähdä pelkästään eskapistisena, vaan siinä on aina myös pieni todellisuutta hahmottava osa. Näin ollen päästäänkin siihen minkä nykyvasemmisto muistaa nostaa esiin (suunnilleen kaikessa muussa paitsi tässä skeptismiaiheessa) eli sen, että taide on aina jollain tavalla poliittista ja yhteiskunnallista ja ideologista. Toki tässäkin on hyvä olla varovainen että ei mene ylitulkinnan puolelle. Ihmiset osaavat yleisesti ottaen erottaa faktan fiktiosta, ja siksi erittäin monet elokuvia nähneet ihmiset käyttävät niitä turvavöitäkin.
Skeptismi voidan liittää elokuviin myös toista kautta. Skeptikko on itse asiassa yksi elokuvissa esiintyvä vakiohahmo. Tässä valitettavaa on oikeastaan vain se, että tämä malli on varsin kaavamainen. Käytännössä skientismi / skeptismi (joka usein liitetään erityismalliin "ateistinen skeptismi") esiintyy nimittäin kahdenlaisena päätyyppinä:
1: Ensimmäinen malli muistuttaa C. S. Lewisin maailman ateistia jota on nähtävissä esimerkiksi "Narnia" -maailmassa. Jopa modernisoitu elokuva "Narnian tarinat - Kaspianin matka maailman ääriin" pitää sisällään ateistihahmon joka on säälittävän inkompetentti, hän on ärsyttävä nurisija jolla on väitteitä jotka ovat aina väärässä. Tässä skeptismi ja skientismi nähdään "mielikuvituksettomuutena" ja huonoutena. Syyt tämän asenteiseen skeptismiin määritetään joko elämänkokemuksettomuuden tai traumaattisuuden tematiikalla. Väärä ja liian rajoittunut maailmankuva estää elämästä hyvänä ihmisenä. Tieto jota heille annetaan on huonoa, vajavaista ja rajallista. Tämänlaiset hahmot joko oppivat virheistään jolloin he muuttuvat pois skeptismistään ja alkavat onnistumaan. Tai sitten he tuhoutuvat.
2: Toisessa mallissa esitetään hyvin voimakas ja älykäs skeptikko jonka kaltainen löytyy esimerkiksi elokuvasta "Knowing - tieto" . Hän itse asiassa onnistuu erinomaisesti mutta vain tietyllä alueella. Tässä tarinassa on erityisen usein muutosteema, jossa skeptikko oppii skeptisellä asenteellaan uskomaan paranormaaliin tai hengelliseen kun kohtaa konkreettisia ihmeitä. Usein hän on myös traumatisoitunut hahmo. Moni voisi ajatella että tämä jälkimmäinen olisi jotenkin kohteliaampi ja skeptikkoja kunnioittavampi. Mutta tosiasiassa antamalla skeptikolle alussa voimaa, korostuu vain se, että miten hyvä, laadukas ja ehdottomasti parempi se vaihtoehto on. Kun rakenne tehdään näin saadaan annettua mielikuva "reilusta kohtelusta" jossa päästään tiettyyn lopputulokseen. Järjenkäytöllä tehty kääntyminen on tarinallisesti vakuuttava, ja kertoo saman asian kenties jopa vahvemmin "maailmankuvamme on vahva ja hyvä" kuin pelkkään herjaamiseen ja pilkkaamiseen keskittyvä vaihtoehtonsa, koska tässä päihitetän "merkittävän hyvä maailmankuva" eikä pelkkää kokemattomuutta jonka päihittämiseen riittää teoriassa "vähän heikompikin laatu". (Sitäpaitsi nykyään aivan puhtaasti ja pelkästään pilkkaava kulma osatan ottaa helposti pelkkänä asenteellisuutena ja se iskee helpommin omaan nilkkaan.)
On toki selvää että tämänlaisia tarinoita saa kertoa. Ongelma onkin siinä, että ne ovat likimain ainut tarinamalli johon skeptikko asetetaan ; Onkin huvittavaa että esimerkiksi Leinivaara nosti esiin "Awakening" -elokuvan jossa on selvästi kysymys kakkostyypin skeptikosta. Tosin tämä elokuva ei taida olla puhtaasti uskonnollista propagandaa, toisin kuin vahvasti kristillis-ideologinen "Knowing-tieto". "Paholaisen asianajajan" facebookfoorumilla elokuva saikin arvioivan kommentin "Tämä leffa todellakin alkoi hienosti lähes Randimaisella debunkkaussessiolla, mutta loppua kohti muuttui tarinaksi, jossa päähenkilön täytyi palauttaa "usko" moniin uskomattomiin asioihin eheytyäksene ihmisenä. Harmillista." Toisin sanoen skeptikot nähdään "huonoa elämää" elävinä. Heidät voidaan "ymmärtää/hyväksyä" vain epäonnistumisen (rajallisuuden) ja trauman kielellä.
Tämänlaisen asenteen voidaan kuitenkin sanoa traumatisoivan skeptikoita. Itse asiassa median tarinoiden tulkinnassa kiinntetään usein huomiota sellaisiin käsitteisiin kuin "yliedustus" ja "aliedustus". Tämä otetaan huomioon sekä tasa-arvossa että esimerkiksi puhuttaessa ihmisten ylipainosta. Kun jokin ihmistyyppi esitetään aina tai toistuvasti juuri tietynlaisissa roolissa, sitä aletaan pitämään mielikuvituksettomana stereotypiana. Tälläisiä tarinakonventioita vastaan jopa noustaan koska sen kerrotaan leimaavan ihmisryhmää.
"X -files" -sarjan oloaikana esille nousikin hieman tämänlaisia teemoja. Ihmeteltiin että paranormaali selitys olikin hyvin usein se ratkaisu. Esitettiin että jos televisiosarjassa rikolliseksi paljastuisi aina musta mies, se olisi halveksuvaa. Tämä sarja oli kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että se oli aluksi sellainen että se esitti skeptikon oikeassaolon relevanttina vaihtoehtona ; Sarjassa painoteltiin kummankin puolella ja uusi fakta aina kallistikin kulmaa sihen toiseen suuntaan. Sarjaa kuvasikin aluksi episteeminen epävarmuus. Scully nähtiin arvokkaana juuri skeptisyytensä kautta. Vasta kun sarja meni pidemmälle, alkoi siinäkin olemaan "klassisen skeptikon" sävyjä. Scully kääntyikin sarjassa paranormaaliin uskovaksi. Vasta ajan mittaan tämän sarjan asenne kasautui siihen malliin mitä Esko Valtaoja kuvasi "Kotona maailmankaikkeudessa" -kirjassa sivulla 217-218. Jossa skeptikko nähdään vain "laadunvarmistuksena", jossa eikumotut tarinat ovat uskottavia koska skeptikot eivät ole bunkanneet. Asennetta jossa tarina on oikeasa kunnes skeptiko on kumonnut sen. Ja jossa kasautuvuus, väitteiden heittämisen määrä itsessään, on sen jälkeen samaa kuin todiste. Eli se että hullu satuilee enemmän kuin sata viisasta ehtii tarkistaa (peräti käyttämällä tarinoita joita ei voi varmistella mitenkään koska ne ovat pelkkiä väitelistoja ja anekdootteja) "Voinko sitten todistaa että kaikki ufokertomukset ovat savua ilman tulta? En tietenkään, en sitten millään, vaikka käyttäisin siihen kaiken aikani ja tarmoni. Hahaa!, huudahtaa ufoilija, mitäs minä sanoin! Ahdasmielinen skeptikko on taas puhumalla suuta suuremmalla, hylkää perusteettomasti todisteet humanoidivierailuista! Ei viitsi tutustua kaikkeen todistusaineistoon! Uskoo keksittyihin selityksiin, viralliseen propagandaan, disinformaatioon!" ... "On tutkijoita, jotka ovat erikoistuneet ufotarinoiden taustojen selvittämiseen; ilman heidän uurastustaan ei esimerkiksi Majestic-12 -papereita tiedettäisi väärennöksiksi. Mutta uusia tarinoita tulee enemmän kuin vanhoja ehditään tutkia, eikä kerran syntynyt tarina kuole koskaan kuten eivät kaupunkilegendatkaan."
Valitettavasti tämä tarinanmuutos onkin nähtävissä jonain johon liittyy voimakas "turvavyöefekti". Nimittäin kun ihmiselle esitetään elokuvassa rakenne, se on myös perustelurakenne. Ja jos ihminen pitää sitä vetoavana, hän helposti rakentaa tämänlaisesta päättelyrakenteesta oman perustelumenetelmänsä ytimen. Näin ollen Leinivaaran "Awakening" -elokuvakin opettaa oikeasti juuri sen, että vuosien kokemus skeptikkona olemisesta ei ole samaa kuin "kaikkiin tarinoihin tutustumista". Ja vaikka tieteessä vedetään induktiot tiedetystä eli vedetään päätelmät siitä mihin jo läpiseulotut tarinat osoittavat sen sijaan että vedettäisiin tulkintoja "niistä tarinoista joita ei ole vielä tutkittu". (Tutkija mittaa kalojen koosta tietoja ottamalla otoksia kalastamalla. Ei kalatarinoiden pohjajta, jolloin kalojen koosta saadut tiedot eivät perustu niihin kaloihin "jotka ovat päässeet karkuun" ja jotka ovat olleet ainakin talon kokoisia kuten sekin ahven joka minulta karkasi viime kesänä.)
Skeptikoiden heikkoudeksi esitetään tämänlaisissa tarinoissa "kyvyttömyys ihmettelyyn". Ja että vastapuoli on laadullisesti vahvoilla koska he saavat mysteerin tunteen elämäänsä. Tämä ei suinkaan oikeastaan ollenkaan pidä paikkaansa. Sillä skeptikon elämässä on paljon piirteitä joihin voidaan törmätä esimerkiksi "House" -sarjassa. Siinä on selvää että mysteerin olemassaolo tunnistetaan ja siihen etsitään vastausta. Moni voi esittää että Housekin etsii vastausta aina "sulkusilmäisesti" lääketieteen maailmasta. Ja toki hän tekee näin, kuten skeptikkokin. Mutta tosiasiassa jos tilanne on näin, myös hengellinen/paranormaali puoli on tässä heikoilla. Sillä hekin esittävät tietävänsä koko lailla paljon kaikkea. Itse asiassa "mysteerikortti" onkin paranormaalin ja hengellisen puolen perusteluna "aukkojen Jumala" -argumentaatiovirheen kautta ; He väittävät että se että jotain ratkaisua ei tiedetä, tarkoittaa että sille ei ole tieteellistä vastausta ja että he siksi tietävät että selityksen on oltava yliluonnollinen, hengellinen tai paranormaali. Eli siitä että ei tiedetä, he pääteelvät nimenomaan tietävänsä. Tässä ei ole mitään "ihmettelyä" vaan nimenomaan kovaa väittämistä. Ja täysin perusteetonta sellaista. Siksi onkin suorastaan huvittavaa että nämä "muka avomieliset" ihmiset loukkaantuva voimakkaasti ja tunteenomaisesti siitä että kun he "vain esittävät kysymyksiä", niin jotkut sitten "vain etsivät niihin vastauksia" sen sijaan että päättäisivät vastauksen suoralta kädeltä tarkoittavan paranormaalia/yliluonnollista/hengellistä "kunnes toisin todistetaan" -teemalla. (Ja tämä kriittisyyskin koskee oikeasti vain yksittäistä tarinaa, tästä myöhemmin tässä samassa blogauksessa.)
Ihmiset eivät tietystikään arvioi näiden perustelujärjestelmän oikeutuksia tieteenfilosofisesti (he eivät edes voi tehdä näin koska heillä ei rehellisesti sanoen ole keskimäärin oikein mitään käsitystä koko alasta, uskokaa minua, olen koetellut heitä tässä aiheessa.) Näin "tuntuu uskottavalta" -perustelurakenteesta tuleekin osa "arkijärkeilyä". Näin tämänlaiset elokuvat eivät ole vain "eskapistisen maailman sisärakenne" vaan jotain joka rakentaa ihmisten mieleen malleja hyvästä ja uskottavasta päättelystä. Näin ollen nämä elokuvat rakentavat "arkiteoriointiin" konsepteja jotka vastaavat sitä mitä Kuhnin maailmassa edustavat exemplarsit, malliesimerkit onnistuneista kokeista ja tieteenteosta, joihin muita kokeita ja teorioita sitten verrataan helposti.
Tyhmyydelle ei ole tekosyytä. Eikä ole vakuuttavia perusteita joiden mukaan hölmöily ja herkkäuskoisuus johtaisi olennaisesti laadullisesti parempaan elämään - valinta "skientistisen elämän" ja "hyvän elämän" välillä on keinotekoinen "uskomiseen uskomiseen" perustuva tarina. Herkkäuskoisuus taas ei tunnetusti itsessään lisää onnellisuutta, ellei onnellisuutta sitten aikaansaa esimerkiksi huijatuksi tuleminen. Näin ollen tarinat yrittävätkin ylläpitää ellei peräti vahvistaa uskonnollis-hengellisten yhteisöjen valtaa yhteiskunnassamme. Ne tekevät sen määrittelemällä vastustajansa jollain tavalla ali-ihmisiksi väittämällä toistuvasti että "joko tiedossa tai emootioissa" täytyy olla vikaa. Skeptikko saa olla joko konemainen tunteeton psykopaatti tai läpitraumatisoitunut rikkinäinen ihminen. Tämä välittää asennevammaa joka sanoo että "vain hengellinen ihminen voi olla sekä viisas että onnellinen." Tarinat siis levittävät vääristävää ellei peräti tosiasioidenvastaista "homo religiosus" -ihmiskuvaa. Tästä stereotypiasta rakentuu toiston ja kyseenalaistamattomuuden kautta jotain joka sitten vaikuttaa esimerkiksi minunkaltaisten ihmisten elämässä.
"If you're not careful, the newspapers will have you hating the people who are oppressed, and loving the people who are doing the oppressing."
(Malcom X)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti