Miltei jokainen ihminen kertoo ääneen siitä miten hänen työnsä on jollain tavalla inhottavaa tai raskasta. (Ja vielä useampi on sitä mieltä, että ansaitsee jokaisen pennin palkkaa, jonka saa.) Tämä perustellaan usein joko pienellä tuntipalkalla, suurella määrällä työtä, kiireellä ja muilla vastaavilla asioilla. Palkkaan ja työaikaan liittyvillä asioilla. (Ja kenties osittain siksi että yhteiskunta odottaa tätä. Jos ei ole stressaantunut ei oikein tee työtä eikä tavallaan muka ansaitsisi palkkaansa, olipa se miten tuottavaa hyvänsä.) Tämä muistuttaa eniten siitä että jokaisessa työssä on stressiä.
Sitten on aloja jotka jokainen tunnustaa pahemmiksi kuin muut alat. Nämä ovat makaaberejä ammatteja. Esimerkiksi sellaisia kuin teurastaja joka joutuu tappamaan eläimiä, patologi joka joutuu availemaan ihmisten ruumiita, poliisi joka joutuu taistelemaan narkomaaneja vastaan ja hoitotyötä tekevät jotka joutuvat työssään kohtaamaan sairautta, kuolemaa ja ihmisten eritteitä. Näissä perushenkenä on se, että näihin inhottaviin piirteisiin turrutaan. Ainakin oma nyrkkitumtumani on se, että esimerkiksi teurastus on ensimmäisillä kerroilla karkeaa ja inhottavaa puuhastelua, mutta että asiaa jatkaessa tekemiseen tottuu. Joku voi tietysti puhua "paatumisesta" tässä yhtedessä, vaikkapa patologin ruumiinavauksien kohdalla. Paatuminen muistuttaa kuitenkin että työn kamaluus vähenee ajan mittaan ja muuttuukin kohti "stressaavaa työtä", eli sitä inhotilaa mitä jokainen terve ihminen kokee työntekoaan kohtaan.
Sen sijaan harvemmin tuodaan esille "hajottavia töitä". Niissä ideana on se, että niihin ei paaduta. Päin vastoin, niihin kohdistuu paatumisen vastakohta. Tähän harvemmin esiintulevaan kulmaan kantaa ottaa Crackedin humoristiseksi tarkoitettu "9 Types of Job that Will Destroy Your Soul". Se nostaa esille piirteitä joita harvemmin nostetaan esille. Se ei katso perinteisiä aiheita kuten työtunteja, tai sitä kuinka paljon palkkaa jää viivan alle joilla työn stressaavuutta yleensä kuvataan. Se ei myöskään katso työn aihepiiriä, kuten makaaberien työpaikkojen kohdalla esiinnostetaan. Se käsittelee olosuhteita ja tilanteita jotka tekevät työstä rikkovan. Ja teksti sisältää mielestäni hyvin oleellisia ja harvemmin esiin nostettuja piirteitä työnteosta. En referoi artikkelia suoraan, vaan nostan esille muutamia pääpiirteitä joiden alle esimerkkityöt näyttävät solahtavan. Luokituksissa olen laittanut sulkuihin työtilanteen "lempinimen" jotta voit tutustua siihen itse artikkelissa.
1: Väsyttävissä töissä (the Walking Dead, the Cog) ihmisille teetetään joko toistavaa työtä tai sitten työtä teetetään siten, että heidän unirytminsä rikkoutuu. Tämä muistuttaa siitä että työaika ei ole pelkästään se määrä tunteja jota teet. Jos sinä teet säännöllistä päivää voit tehdä hyvinkin pitkiä työpäiviä (jos työ muutoin ei ole fyysisesti tai henkisesti raskasta). Sen sijaan työn pätkiminen epäsäännölliseksi voi tehdä lyhyistäkin päivistä ylivoimaisia. Pahinta tietysti on, jos työajat ovat pitkiä, työ on karkeasti ottaen tylsää ja siihen liittyy riskejä joiden torjumiseksi pitäisi olla tarkkaavainen. Tällöin väsyttävä työ muuttuu joksikin joka on äärimmäisen vaarallista. Kolmivuorotyöt ovat tämän vuoksi hyvin raskaita. Tai sitten työ on itseääntoistavaa jolloin sen mahdollisesti oppii hyvin nopeasti, siihen tottuu vielä nopeammin ja loppu on sitä että samaa toistetaan niin että ei oikeastaan voi muuta kuin ihmetellä että miksi asiaa ei ole korvattu koneella.
2: Sosiaalisesti häiritsevät työt joissa on vastuuta mutta ei valtaa. (The Punshing Bag, the Girl, the Lie Bot, the Rat in Cage, the Bob) Näitä ovat esimerkiksi asiakaskohtaamistyöt jolloin voit joutua usein ottamaan vastaan reklamaatioita kykenemättä korjaamaan asiakkaiden ongelmia. Tai jossa joudut valehtelemaan ja lupailemaan asiakkaille toistuvasti jotain joka ei pidä paikkaansa. Työ joka on työpaikan sisäisesti sosiaalisesti inhottavaa. Kuten se, että sinulla on esimiesvastuuta ilman esimiehen oikeuksia. Tai jossa joudut toteuttamaan ylempää tulevien käskyjä, kuten potkimaan ihmisiä siksi että joku toinen on niin määrännyt. Tai jossa joudut noudattamaan tiettyä standardia ja tästä on seurauksena potkuja ja palkanalennuksia. Tai jos edustat ainoana vähemmistöä työssäsi (esimerkiksi mies naisvaltaisella alalla tai päinvastoin.)
3: Työ on sellaista että ihmiset pitävät sitä naurettavana tai eivät ymmärrä sitä. (The Laughingstock, the Assistant Cromulationist) Tämä luokitelma on luultavasti kaikista vaikeiten tajuttava näistä kohdin. Ongelmana on se, että työtä pidetään huvittavana joko siksi mitä se on tai mitä mielikuvia siihen liitetään. Tai sitten sitä väheksytään koska ei ymmärretä mitä se tarkoittaa. Näihin liittyy yleensä työn arvoa väheksyvä kulma. Jos työ on vaikka naudan siemennesteen käsittelyä, se että se vaatii hyvän koulutuksen ja on tarkkaa ja vaativaa työtä unohtuu helposti. Jos olet tarjoilijana, sinua helposti katsotaan alaspäin vaikka työskentelisitkin Michelin -ravintolassa. Jos olet
Näissä luokissa on teema ja ne ovat keskenään erilaisia. Väsyttävässä työssä stressi on erilaista kuin naurettavalla alalla oleminen. Niitä yhdistää kuitenkin se, että jokainen päivä tappaa sinua hieman sisältä. (Ja jotkin työpaikat voivat peräti yhdistää näitä piirteitä.) Tämän artikkelin piirteitä voidaan soveltaa esimerkiksi puhelinmyyntityöhön tavalla joka nostaa tästä ammatista esille uusia kauhun puolia. Perinteisestihän sitä puhutaan siitä että puhelinmyyntityö on ongelmallista palkkauksellisista syistä. Eli siitä että viivan alle ei jää riittävästi. Tai siitä että palkkaus on (a) joko provisiopalkkausta jolloin työolosuhteet voivat olla leppoista mutta tekijä on kokoaikisesti löysässä hirressä tietämättä kannattiko päivä uhrata työpaikassa tai (b) tuntipalkattua jolloin tulosvaatimukset ovat usein niin kovat että onnistuminen vaatii hyvin stressaavan työpanoksen. On selvää että puhelinmyyntityö on väsyttävää koska se toistaa itseään, joudut usein kohtaamaan ihmisten valituksia aiheen parista ilman että voit vaikuttaa tai edes ilmoittaa asioista. Ja mahdollisesti joudut valehtelemaan tai ainakin kaunistelemaan totuutta jotta voisit tehdä työtäsi. Ja ihmiset tasan tarkkaan halveksivat puhelinmyyjää vaikka tämä olisikin työssään miten hyvä tahansa.
Kirjoittaja on tällä hetkellä työssä joka on ehdottomasti mallia "Assistant Cromulationist" ; Olen esimerkiksi selittänyt äidilleni joka vierailun yhteydessä sitä mitä teen, mutta toimenkuvani selittäminen on sen verran omituista ja metaista, että sen ymmärtäminen on vaikeaa. Keskustelu päättyykin aina kysymykseen "Onko se puhelinmyyntiä?". Ja vastaus on aina settä "Ei, se ei ole puhelinmyyntiä." ~ Perusongelmana on se, että jos puhun "demografioista" ja "heuristiikoista" ja "korrelaatioista" ei moni oikeastaan käsitä mitä se tarkoittaa ja jos kerron että "haen ja kutsun tietynlaisia ihmisiä markkinatutkimuksiin" tätä pidetään hyvin suoraviivaisena puhelinmyyntityyppisenä ratkaisuna. ; Voitte miettiä miten itse etsisitte ensi viikoksi vaikkapa 10 punapäistä teini-ikäistä kääpiötä tiettyyn kellonaikaan tiettyyn paikkaan. Sitten voitte miettiä että ihanko puheliluettelosta lähtisitte etsimään vai kenties muuten. Ja mitä tämä muu tarkoittaa. Tällä esimerkien ihmisillä on kenties jonkinlainen aavistus siitä mitä minä teen työkseni. (Tietäisin tähän kysymykseenkin pari linjaa joita kautta juuri tätä kyseistä asiaa voisi lähteä ratkaisemaan luultavasti yllättävän hyvin tuloksin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti