Evoluution kohdalla altruismi on hyvin usein käsitelty aihe. Tämä on ymmärrettävää. Koska evoluutio käsittelee usein adaptaatioita, on selvää että altruismi haittaa yksilöä. Tämä aihe on siksi jotain joka pitää erikseen käsitellä ; Adaptaatio kun tuntuu arkijärjellä ajatellen olevan jopa altruisminvastaista. Ratkaisuja ongelmaan onkin useita. Ja olen kirjoitellut niistä itsekin - toistuvasti. Enkä näe tarvetta juuri nyt panostaa juuri tähän puoleen.
1: Altruismiin kiinnittämisen kohdalla on oikeastaan muistuttamaan vain sen verran, että (a) ihmisten kohdalla itsen uhraaminen on aivan käsittämättömän harvinaista. Ystävällisyys ja avuliaisuus ovat yleisiä, mutta nämä ovat ihan toinen asia. Harvinaisuus tarkoittaa sitä että selitettävä ilmiö on marginaalinen ja heikompikin yhteys/syy riittää usein kattamaan ilmiöstä paljon (b) altruistisia uhrauksia tehdään lähisukulaisille joiden pelastaminen on tilastollisesti katsoen myös omien geenien pelastamista. (b) tai sotatilassa jossa oma hengissäselviäminen on muutoinkin aika epätodennäköistä jotka pienentävät uhrauksen suuruutta (c) tai sitten sitä tehdään tilanteissa joita voi tulkita ekologiseksi loukuksi. Kun ihminen on elänyt heimoyhteisössä, on selvää että ystävien hengen pelastaminen on sukulaisten auttamista. Nykyään ei eletä "yhtä lyhyillä välimatkoilla". (d) Osa uhrautumisista tehdään kaksisuuntaisuusoletuksen vallitessa, ja kysymys onkin oikeasti loisinnasta jolla on teeskennelty vastavuoroisuutta.
Sillä tähän asiaan liittyy toinen ongelma ; Vaikka altruismi onkin käytännössä yhteistyötä, ei kaikki yhteistyö ole altruismia. ; Tämä ongekna nousee esiin "toistuvasti mutta kohtuu harvoin" ns. "evoluutiokritiikissä". Altruismin ongelmat nimittäin nähdään usein joksikin ongelmaksi sille, että evoluutio ei voisi selittää ystävällisyyttä.
Tosiasiassa ystävällisyys ja yhteistyö ovat sellaisia, että ne eivät yleensä ottaen ole evoluution kannalta "altruistisia" samassa mielessä kuin mikä keskustelussa usein tulee mieleen ; Arkikielenkäytössä uhrautuvuus voidaan nähdä yhteistyöhön panostamisena, mutta biologisesti ongelmallista yhteistyötä on vain se, jossa yksilö ottaa itseensä kohdistuvaa vahinkoa. Eli vaikka arkikielessä altruismiin livahtaa mielikuva joka laajentaa käsitettä kaikenlaiseen yhteistyöhön ja auttamiseen, on "evoluution kannalta kompleksisen" altruismin määritelmä oikeasti tätä merkittävästi suppeampi.
Siinä missä altruistisessa tilanteessa joudutaan vetoamaan "epäsuoraan etuun", esimerkiksi yhteisiin geeneihin Hamiltonin säännön kautta, ei yhteistyössä ole ollenkaan tämänlaista ongelmaa.
Evoluutio selittää laumakäyttäytymistä ja parvikäyttäytymistä helpostikin. Kysymys on yhteistyöstä jossa esimerkiksi voidaan saada suurta saalista jota ei muuten voitaisi saada tai voidaan puolustaa jälkikasvua keskitetysti ja täten päihittää suurpetoja. Ja parvessakin hyöty on vähintään se, että jos saalistaja syökin jonkun, on parvessa se helpommin "joku muu". ~ Itse asiassa pelkän yhteistyön kohdalla evoluution kannalta ongelmia ei tule tässä kohden edes lajista toiseen siirtymisessä ; Esimerkiksi mutualistissa suhteessa molemmat lajit hyötyvät, saavat etuja, yhteistyöstä. Näin ollen molemmilla lajeilla on toisiisa kytkeviä adaptaatioita jotka eivät sisällä itsensä uhraamisen elementtiä.
Se, että altruismipuheeseen vedotaan johtuneekin useasta erehdyksestä ja tätä kautta aika laajasta evoluution ymmärtämättömyyden osoituksesta ; (a) Ensinnäkin siinä sekoitetaan arkikielen "altruismi" -sana evoluution altruismiin. (b) Evoluutio voidaan nähdä pelkästään taisteluna ja väkivaltaisuutena, jolloin evoluutio ei voisi olla ystävällinen. Vaikka adaptaatio ajaa hyötyä ja sopeutuneisuutta, ei suoraan voimaa tai kokoa. (c) Luullaan että altruismiaiheen käsittely tarkoittaa että selityksiä altruismille ei olisi selitystä tai että se olisi jonkinlainen ongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti