Henry Laasanen kirjoitti otsikolla "Rehellisyys pariutumisessa on vallassa olevien etuoikeus" varmasti jokaiselle jossain määrin tutusta treffeillä valehtelemisesta. On hyvin tavallista että itsestä halutaan antaa hyvä kuva. Ihminen kuvastakin ideaalia. Näin ollen esimerkiksi internetpalstojen deittikuvastossa sekä naiset että miehet antavat julki esimerkiksi "kaunisteltuja kuvia" joissa on kenties kuvattuna "ihan oikea minä, tosin 3 vuotta ja 10 kiloa sitten". Tätä tekevät sekä miehet että naiset.
Laasanen korostaa sitä, että naisien kohdalla tilanne on helpompi ja näin ollen miehet joutuvat valehtelemaan enemmän. Tämä on toki perusteltua, koska yleistä on, että miehistä on enemmän tarjontaa esimerkiksi juuri internetin seurustelupalstoilla, jolloin käytännössä jokainen nainen joka niistä hakee voi valikoida, kun taas mies voi helposti olla sellainen että ei saa edes yhtä vastausta. Laasasen mukaan tämä johtaa siihen että nainen voi olla rehellinen, mies taas ei usein kykene. "Muihin naisiin kohdistuvan halun paljastaminen on tavismiehelle hullun hommaa, koska naiset eivät palkitse rehellisyydestä ja koska tavismiehen vähäinen valta pariutumisessa ei anna varaa luoda säröjä romattiseen idylliin. Tavismiehen rehellisyys ei johda polyamoriaan, vaan selibaattimoriaan uskollisen SM-pornokirjaston parissa." Toisin sanoen jos olet esimerkiksi älykäs, rikas "tai muuten haluttava" mies, on selvää että sinun "tarvitsee valehdella vähemmän". Näin ollen kaunistelu on jotain jota tarvitaan ennen kaikkea silloin kun ei olla missään erityisen kovassa viennissä.
Laasanen demonstroi eroja ajatuskokeilla joissa rehellinen mies esittäisi tilanteen jotakuinkin seuraavasti "Massapostitin nettiviestejäni kymmenille alueeni naisille. Ensin lähetin viestejä parhaimman näköisille naisille, mutta eivät he vastanneet. Sitten alensin rimaani ja pääsin lopulta treffeille sinun kanssasi." mutta kuitenkin järkevä ihminen tietää että kannattavampaa on sanoa että "Etsin suhdetta tositarkoituksella ja sinun profiilisi kiinnitti heti huomioni: pidät hevosista ja minäkin olen kiinnostunut hevosista. Tykkäät myös romanttisista kävelyistä meren rannalla ja ne ovat myös minunkin suosikkejani." Pidän esimerkkiä valaisevana. Mutta nähdäkseni se on vain puoliksi tosi.
Suoruus on nimittäin strategiana mahdollinen. Sen taustalla on itse asiassa Zahavin haittaperiaate. Laasasnen korostaa että vain vallassaoleva on "niin varma markkina-arvostaan" että hän voi olla rehellinen. Tässä kohden esiin nousee kuitenkin se, että jos käytät tämänlaisia on sinulla oltava "pokkaa" joka vaatii itseluottamusta. Joka taas vihjaa siihen suuntaan että voisit todellakin olla vallassaolija eli "markkina-arvoltaan hyvä".
Se, että joku tekee jotain joka on ilmiselvän alleviivaava epäromanttinen ele näyttää monille edulliselta piirteeltä ; Ihmisissä on sellainen ruuvi joka elää sellaisessa maailmassa, että jos perustat pienimunaisten miesten kerhon, niin he eivät usko että sinulla on "niin pieni muna". Jos esität pokkana että deittailet useampaa, niin käykin niin että nainen kokee että miehessä täytyy olla jotain kiinnostavaa. Ja samalla mies saa "miltei luvan kanssa" joustonvaraa ihan vain sen vuoksi "koska pelaa avoimin kortein". Toki strategia karkottaa joitakuita naisia, mutta toisaalta kyllä ilmiselvä illuusiomainen satujen lepertelykin karkottaa heitä. (Kysymys onkin osittain siitä minkälaita itse haluat. Naisetkaan eivät elä missään "pääsen naimisiin" -automaatissa. Siksi hekin laittavat niitä vääristeleviä kuvia internetilmoituksiinsa.)
Erikoiseksi tämän strategian tekee sen paradoksaalinen luonne. Laasasen kannattama itsensäkaunistelu kun on sen tyyppistä, että (a) ihmiset ihan oikeasti tietävät että ne ovat valehtelua "joka kuuluu asiaan" ja ne niellään koska "tämänlaista kohteliaisuutta odotetaan puolin ja toisin" ja (b) jos ne otetaan tosissaan, niistä jäädään jossain vaiheessa kuitenkin kiinni mikäli parisuhde venyy pidemmäksi.
1: Toki on hyvä huomata sekin, että "valheellinen signaali" ja "rehellinen signaali" ovat hyvin vaikeasti erotettavia. Jos mies valehtelee ensitreffeillä pitävänsä hevosista, hän voi huijata ja olla menemättä mukaan vaikka toisen hevosharrastukseen. Mutta jos hän sitoutuu siihen että harrastaa hevosia vaikka ei niistä "sisällään kenties pidäkään", on tämä sitoutuminen rehellinen signaali. Kyky kestää naisen puolesta vaikeuksia ja osallistua myös asioihin joista ei itse pidä on "miehen ihan aktuaalista markkina-arvoa parantava asia". Kohteliaisuus, kärsivällisyys, sävyisyys, diplomaattisuus ja taipuminen ovat miehen ominaisuuksia ja ne voidaan nähdä naisen silmissä jopa hyveinä. Tässä jatkossa käsittelenkin vain niitä valehtelijoita jotka "ei mene tallille tai vastaavaa tilannekohtaisempaa" ja tietysti tämänlaisista piirteistä kertomiseen rinnastuvaa rehellisyyttä.
Kaunistelulla ja valheellisella avioliittoidyllillä ostetaan vain toiset treffit. Avoimilla korteilla voidaan kenties rikkoa ihannetta ja antaa kuva ei_niin pysyvästä. Mutta se on kuitenkin helposti pidemmällä tähtäimellä parempi. Ainakin itse suosittelen kaikille "minimaalisen sydänsurun strategiaa" jossa ideana on se, että on pieni kynnys mennä ensimmäisille treffeille ja todella iso kynnys mennä toisille.
Sen sijaan että aloitettaisiin klassisella kynttiläillallisstrategialla, voidaan jopa pelata kauhukuvabingoa jossa esimerkiksi lyödään pöytään kortti "olen neuroottinen" johon toinen nokittaa "olen psykopaatti". Kun ensimmäinen kertoo olevansa pervo, toinen pistää paremmaksi kertomalla olevansa seksuaalisadisti. Ja kun avaat sydämesi ja paljastat häpeällisen työskentelysi matalapalkka-alalla "olen trukkikuski, siis silloin kun en tee puolipäivätöinä puhelinmyyntiä" toinen paljastaa helposti jotain vastaavaa kuten "Ei se mitään, mä kaupittelen juridisesti kyseenalaisen kotikasviviljelmäni tuotteita Sörnäisten Ikuisen Vapun aukiolla." Ja joskus heikkoudet jopa yhdistävät kun saadaan harvinainen samastumispinta. "Mulla on näkymätön mielikuvitusystävä nimeltä Einari" - "Ai, sä tunnet Einarin???"
Ideana on se, että jompi kumpi juoksee jolloin tiedetään suoraan että hommassa olisi odotettavissa isoja vaikeuksia joka tapauksessa. ~ Pidemmän kaavan seurusteluputkea ajavat sitouttavat itsensä "piilokorteilla" siihen seksuaalisadistiin vain sen takia että pelkäävät tunnustaa omia heikkouksiaan. Sitä, että heidän omaa "markkina -arvoaan" pienentää neuroottisuus. Tämä voi vetää "ojasta allikkoon" ja lyhytaikaisen idyllin ongelma onkin siinä että olet ehtinyt rakentamaan tunnesiteen ihmiseen joka sitten paljastuu ainakin sinulle täysin sopimattomaksi kanssaeläjäksi.
Toki tämä strategia vaatii sitä että ylipäätään pääsee useammille treffeille. Se ei siis kenties sovi niille ihmisille joilla ei ole juuri minkäänlaista "markkina-arvoa". Heitä on kuitenkin oikeasti melkoisen vähän. Valtaosa miehistä lienee kaltaisiani "betamiehiä" jotka eivät ole mitään sellaista prinssejä ja aivokirurgeja jota äiti ja piirretyt ovat fantasioissaan maalailleet, mutta ei toisaalta niitä tirkistelijä-itsensäpaljastajia joista äiti on varoitellut ja joita isä on tilanteen koittaesa pamputtanut pesäpallomailalla. He pääsevät useammille treffeille jos vain uskaltavat yrittää hieman. - Yhdet treffit eivät ole iso asia. (Seksi tai pidempi seurusteluun sitoutuminen siitä että "kerran pari on nähty" voivat sitten enemmistölle ollakin sellaisia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti