tiistai 20. maaliskuuta 2012

Prosenttijengiä (muut sentään kuolevat luonnollisesti)

"kerskakulutus tiivistettynä: ostamme tavaroita, joita emme tarvitse, rahalla, jota meillä ei ole, ihmisten vuoksi, joista emme pidä."
(
Unkuri, "Jotain kivaa")

Taloustaantuma on herättänyt paljon kiukkua ja ahdistusta. Tässä esiin on usein nostettu "prosenttijengi", joka edustaa väestön rikkainta 1% marginaalia. Tämä on tietysti tehty maan sisäisesti. Näin ollen länsimaissa prosenttijengiin kuuluu 1% väestöstä. Maailmanlaajuisesti katsoen asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Sillä "Taloussanomat" tarkasteli ihmisten tulotasoja ja huomasi että 2200 euron kuukausitulot riittävät siihen että pääsee globaalin rikkainmman prosentin piiriin. Keskiverto suomalainen tienaa helposti riittävästi päästäkseen "prosenttijengiin". Toki tässä on myös maiden sisäistä epäreiluutta ; Kun maailmanlaajuisesti rikkaimpiin päästäkseen riittää 35 600 euron vuositulot, esimerkiksi Amerikan rikkaimpaan prosenttiin pääsee jos tienaa 400 000 euroa ; Eli tulot pitää yli kymmenkertaistaa jotta nousisi "globaalista prosenttijengistä" siihen "USA:n prosenttijengiin". (Olettaen että olet juuri ja juuri globaali prosenttijengiläinen, 2200 euroa kuussa tienaava.)

Tulonjakautuminen on globaalisti katsoen hyvin eriarvoista. Itse länsimaisena ihmisenä tietysti koen jonkinlaista kateutta katsoessani televisiosta mainoksia joissa selitetään säästöstrategiaa jossa voi tehdä heräteostoksia ja säästää samanaikaisesti. Ohjenuorana on 100 euroa kuukaudessa. Tämän kehutaan olevan merkityksetön summa jota ei kuukausitasolla edes huomaa. En ole mitenkään aivan tajuttoman huonotuloinen, mutta sata euroa kuukaudessa on silti varsin merkittävä summa. Ja jonain aikoina ajatus "100 euroa, siis minulla? Missä universumissa elät". Ajatus koko summasta, saati että sen voisi menoiltaan laittaa säästöön, saati että sen tekisi kerran kuussa, olisi ollut utopistinen. Tämänlaisia tuijottaessa unohtuu että katson lähinnä suhteellista köyhyyttä ja unohdan sen kenties tärkeimmän eli absoluuttisen köyhyyden. Suomessa suhteellinen köyhyys on "ainut merkittävä keskustelunaihe" köyhyyskeskustelussa koska absoluuttinen köyhyys on yllättävän hyvin hoidossa.

Kuitenkin vaikka maailma on globaali, se ei ole reilu. Malliesimerkiksi käynee perhosveitseni;440 STEEL - USA DESIGN - HANDCRAFTED IN CHINASen terässä oleva teksti selittää innokkaast että se on suunniteltu USA:ssa ja käsintehty Kiinassa. Perinteinen kapitalismi on selittänyt tämän asian positiivisesti ; USA tihkuu hyvinvointia ja työllistää merkittävästi ihmisiä huonompiosaisissa maissa ja näin rikkautta kulkeutuu. Se, mikä unohtuu on se, että mikä tahansa ei kulkeudu. Kun puhutaan brandeista, olipa se coca-colaa tai perhosveitsiä, on niin että käsityö siirretään halpatuontimaihin, mutta design pidetään tiukasti hyppysissä. Tähän on syy, ja se ei ole mitenkään positiivinen jos perusideana on perustella köyhiin maihin siirtymistä taloudellisella edistymisellä. Syynä on se, että näiden rahanansaintalogiikka on Nassim Talebin mukaan aivan erilaista ; Käsityö on sidottu lähinnä työtunteihin, jolloin ahkeruudella ei voi moninkertaistaa palkkaa. Design on sensijaan "metatyötä" johon sidottu työ monistetaan käsityöläisten tai koneiden kautta. Näin palkka alkaa leikkimään aivan omassa todellisuudessaan.

Tässä todellisuudessa yhteiskunnalle hyödyksi oleminen ei tarkoita samaa kuin palkka. Esimerkiksi "Taloussanomien" mukaan suhteellinen köyhyys vähenee työpaikoissa jotka aikaansaavat absoluuttista köyhyyttä ; Esimerkiksi mainostoimistojen pomot "tuhoavat varallisuutta" 9 kertaa ansaitsemansa summan verran. Huippupankkiirit tuhoavat vain seitsemänkertaisesti. Siivooja sen sijaan tuottaa (ei siis tuhoa kuten aiemmat vaan tuottaa) hyötyä 10 kertaisesti palkkansa verran. Tämä näkemys on mielenkiintoinen koska siinä korostuu se, että "käsityöläistaso" tuottaa uusia asioita, kun taas "metatasolla" saadaan paljon palkkaa siitä että ohjataan muita tuottamaan asioita samalla kun itse hyödytään yhteiskuntarakenteiden tarjoamista luksuksista ja mukavuuksista.

Metataso on se joka mahdollistaa hyvinvointierojen kasvamisen ja teollisuusmaiden loisimisen kehtiysmaiden halvemmalla työllä. Karl Marx näki tämän osana loisintaa; Hän korosti sitä että kapitalisti sai voittoa enemmän kuin maksoi. Marxilaisessa maailmassa köyhiin maihin mennään yksinkertaisesti siksi koska länsimaissa käsityöläinen on täällä kalliimpi, tämä palkkasäästö on isossa osassa sitä mikä tekee asiasta nimenomaan loisivaa hyötymistä. Mutta Taleblaisessa maailmassa tämä "loisiminen" edustaa vain "lillukanvarsia" loisintavoimasta. Tässä kohden kun "Design" menestyy niin paljon että sitä voidaan siirtää ulkomaille, on luvassa runsas rahanlisä suunnittelijalle. Tehtaat ja työläiset hoitavat konkreettisen tekemisen ja suunnittelija nauttii metatasolla rahavirrasta joka olisi käsityöläiselle totaalinen mahdottomuus millään ahkeruustahdilla ; Tulot nousevat, eivät "Marxilaisen lineaarisesti prosenttiosuuksia leikellen" vaan eksponenttilakejen kautta. Mutta käsityöläisen rooli ei ole yhtä kaunis ; Käsityöläisyys siirtyy jolloin käsityöläiset sidotaan työtunteihinsa joka itse asiassa estää heitä tekemästä muita asioita.

On julkinen mutta vähän puhuttu salaisuus ns. "väliaikaisista töistä" joita esimerkiksi monet köyhät opiskelijat tekevät. Joskus niistä tulee ikuisia töitä, jolloin niitä voidaan kutsua unelmantappajiksi. Taustalla on se valitettava tosiasia, että on mahdollista ajautua köyhyyskuiluun "halpa lenkkari kerrallaan". Tässä köyhyyskuilussa moottorina on se, että on paljon töitä joista tienaa palkkaa juuri sen verran että sillä tulee toimeen mutta ei yhtään yli. Näin ollen ei voi säästää. Ja ennen kaikkea ei voi ottaa vapaata jolla ajalla esimerkiksi opiskelisi. Kun opiskelija paikkaa vuokra-aukkoaan iltatöillä, on selvää että tämä on poissa muustakin kuin televisiontuijottamisesta. Tämä aika on merkittävää erityisesti tenttikausina. Opiskelijan köyhyyskuilussa on mahdollista (a) lukea tentteihin, (b) nukkua tai (c) käydä töissä ja maksaa tätä kautta vuokrat. Joista voi valita maksimissaan kaksi.

Sama kuilu koskee myös työnhakua, kun pienpalkkatyössä ei ole varaa ottaa vapaata erilaisten työtarjousten perässä juoksemiseen. Tässä köyhyyskuilussa on kysymys siitä että on pakko tehdä sitä "käsityöläiseen verrattavaa työtä" ja asiasta pois ponnistelu opiskelun tai työn vaihdannan keinoin on suunnilleen yhtä helppoa kuin se, että "menisi ladalla kuuhun".

Suomessa asiat ovat tältä osalta vielä hyvin (vaikka täälläkin osa ajautuukin köyhyyskuiluun, esimerkiksi siksi että ei näe työttömyyskorvauselämää relevanttina mielekkäänä vaihtoehtona). USA:ssa tilanne on kovempi kuin täällä. Mutta tämänlaisista valittamiset näyttävät melko turhanpäiväiseltä kun muistetaan että suomessakin köyhyyskuilussa oleva on absoluuttisessa köyhyydessä melko hyvässä asemassa vaatteineen ja televisiovastaanottimineen. Sillä kehitysmaissa tämä tilanne on ylitsepääsemättömänpi ja se johtaa absoluuttisen köyhyyden kannalta ongelmalliseen tilanteeseen jymähtämisen. ~ Siellä sitä on tehtävä sitä käsityöläistyötä jolla juuri ja juuri elää tai olla kokonaan ilman. Tähän sidotun on vaikean ponnistella "metatyön tekijäksi" jossa ovat aina ne suurimmat tulot. Ja tämä kehitysmaiden köyhyyskuilun reaalisuus on itse asiassa se pääongelma ; On väärin sanoa että tehtailu kehittäisi yhteiskunnassa olevien ihmisten asemaa kovinkaan kestävällä tavalla.

Olo onkin tältä osin hieman sama, kuin niillä ihmisillä jotka kieltäytyvät ottamasta rokotuksia. Olisi jännittävää nähdä heidät Afrikassa. Siellä ei ole rokotuksia. Siellä käytyään sitä voisi hengähtää ilosta kun huomaisi että siellä sitä osataan kuolla luonnollisesti ja olla osana luonnon suurta ravintoketjua.

Ei kommentteja: