"Kun kysyin: "Saanko, Jos kannan vinttiin sen lipaston?" / Hän kielsi, koska kaadoin pihaltamme väärät puut. / Tämä siveys, se ei johdu vain siitä, että toimin omin päin. / Mutta se nyt kaikki vain on kivaa, mitä naiset inhoaa."
(Absoluuttinen nollapiste, "Vihkikaava ja käytäntö")
"Kaikki rakastavat Raymondia" -sarjassa on jakso nimellä "The Power of No" joka kertoo seksuaalisen kieltäytymisen vallasta. Tässä Raymond kieltäytyy seksistä kerran ja huomaa miten Debra on tämän jälkeen huomaavaisempi ja seksuaalisesti flirttailevampi hänelle. Kiukustumisen sijasta hän onkin siis entistä ystävällisempi. Raymond saa myös ottaa osaa tavallista enemmän huvituksiin ja saa esimerkiksi lupaa lähteä golfaamaan. Raymond näkee tilanteen siten että "Ei" muuttaa asiat "Kylläksi". Seksiäkin olisi luvassa peräti useammin kuin tavallisesti. Samaan aikaan Debra vaikuttaa ystäviensä kesken pettyneemmältä, koska hän ajattelee että kieltäytymisen syynä on se että hänessä on jokin vika, ulkonäöllinen tai käytöksellinen. Tämä johtaa jopa kinasteluun, jossa korostuu se, että Raymond on tottunut siihen että pyytää seksiä eikä saa. Debralle tämä taas on arka asia. Nainen saa sanoa kyllä tai ei, ja mies saa vain osoittaa aktiivisuuttaan. Ja näin naisesta tulee seksin portinvartija, jolla on kaikki päätäntävalta. Että mies on jotenkin ilkeä ja naista alentava jos kieltäytyy ja tämä sama kieltäytyminen kuitenkin nähdään naisen perusoikeudeksi.
Henry Laasanen esittää "Naisten seksuaalinen valta" -kirjassa että seksuaalisuuteen liittyy valtaa. Se, joka haluaa vähemmän seksiä edustaa tarjontaa ja haluaminen on kysyntää. Laasanen korostaa että seksuaalista halukkuutta mittaavat tutkimukset näyttävät että tilastollisesti miehet haluavat seksiä useammin (ja myös useamman ihmisen kanssa) kuin naiset, joten hän päättelee että naiset ovat rajoite. Miehen halukkuuus tarjoaa markkinat joilla naiset voivat käydä kauppaa.
Hänen lähestymistapansa on valtapelikeskeinen hieman samaan tapaan kuin Raymondin hahmoilla. Hän lähestyy asiaa biologisilla eroilla. Hän lähtee siitä tunnetusta asiasta että miehen panostus jälkeläisiin on erilaista kuin naisten ; Jo naisen raskausaika ja imettäminen johtaa siihen että naisen panostus yksittäiseen lapseen on erilaista kuin miehen. Siksi naiset panostavat valikointiin ja miehet ovat helpommin seksiin suostuvia ; Riskit ovat oleellisesti erilaiset. Tämän jälkeen hän ottaa seksin vaihtotaloutena. Hän näkee että tästä sukupuolten erilaisesta käyttäytymisestä seuraa se, että naisen seksuaalisuudesta tulee määräävää ja miehen seksuaalisuudesta tulee halpaa. - Tämä johtaa siihen että Laasanen näkee että naisella on paljon seksuaalista valtaa. Ja että tällä voidaan ohjata käyttäytymistä ; Lupaamalla seksiä tai vihjaamalla sen saamisesta voidaan palkita oikeanlaista käyttäytymistä. Hän näkee että tämä johtaa hyvin moninaisiin tuloksiin. Miehet lähtevät sotaan koska heidän panoksensa jälkeläisiin on pienempi ja arvottomampi.
Laasasen näkökulma on se, että ero on samaa kuin epätasa-arvo. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kannanotto, koska hän vetoaa biologisiin eroihin jolloin moni käyttää samassa tilanteessa luontevasti ns. luonnollisuuargumentaatiota jonka kautta tästä biologisesta tilasta tulisi "oikea luonnonjärjestys". Laasanen ei kuitenkaan tee tätä ns. naturalistista virhepäätelmää, vaan näkee että asioita olisi otettava kontrolliin yhteiskunnallisesti. Tämä on tietysti sekin ensi sijassa arvovalinta. Laasanen kiinnittää huomiota esimerkiksi miesten syrjäytymisen suureen määrään.
Tätä näkemystä vastaan on ollut esimerkiksi Tommi Paalanen ja Aune Karhumäki "Tieteessä Tapahtuu" -lehdessä kirjoitetussa "Vallaton vai valtava halu". Tässä Laasasen esitys nähdään yliyksinkertaistavana. He korostavat asiallisesti myös sitä että Laasasen seksuaalisen vallankäytön mahti näyttää varsin rajalliselta. "90 % miehistä löytää kumppanin jossakin elämänsä vaiheessa, mikä on suuri määrä verrattuna moniin muihin eläinlajeihin, joiden pariutumiseen vaikuttaa sosiaalinen hierarkia. Sosiaalisesti heikkotaitoiset, rumat, sairaat tai asenteeltaan vaikeat yksilöt eivät pärjää parinvalinnassa, koska biologiset taipumukset ohjaavat valintoja terveiden, kauniiden ja menestyvien yksilöiden suuntaan. Kysymys ei ole siitä, että naisten seksuaalisen vallan takia rakenteellisesti vääristynyt pariutumisjärjestelmä tuottaisi epäkohdan, vaan siitä, että seksuaalivalinta on olemassa." He myös muistuttavat että Laasasen normatiivinen näkemys epäreiluudesta on virhepäätelmä "Kyseessä on argumenttivirhe, jossa tosiasiaväitteestä johdetaan normatiivinen väite, vaikka nämä kuuluvat eri kategorioihin, eikä niiden välillä ole loogisia vuorovaikutussuhteita." Lisäksi kritiikki huomaa sen, että Laasasen kirja on kulttuurirelativismia. (Tämä ei ole ehkä kritiikkiä mutta tärkeä huomio jälkeenpäin kirjoittamani kannalta.)
Toki jotkut kritiikin argumentit näyttävät menevän hieman ohi.
Esimerkiksi näkemykset joissa koko markkina-arvoteorian käyttökelpoisuuden hyväksymiseen kohdistetut argumentit kuten
1: "Seksuaalinen halu ei ole kuitenkaan perustarpeiden tyydyttämiseen tähtäävää toimintaa, kuten esimerkiksi ruokahalu. Emme voi korvata seksuaalisesti kiihottavaa henkilöä kenellä tahansa henkilöllä, kuten nälän yllättäessä voimme tehdä ravinnon suhteen." Markkinavaihdantaa kun voidaan harjoittaa muunakin kuin perustarpeena. Seksuaalinen halu on kuitenkin osa monien ihmisten elämää, joten sitä voidaan pitää haluna joka on vähintään yhtä merkittävä kuin halu kerätä pokemonkortteja lapsena.
2: "Myös seksiakti nähdään vaihtotilanteena, jossa henkilöt vaihtavat palveluksia, kosketuksia ja nautintoa toistensa kanssa. Seksiakti on kuitenkin mahdollista nähdä leikin kaltaisena tapahtumana, josta syntyvä nautinto on toiminnan sisäinen ominaisuus, ei vaihdettava ulkoinen hyödyke. Aivan kuten leikistä saatava ilo on osa itse leikkiä, on nautinto osa seksiä. Tällöin nautinto syntyy yhdessä tekemisestä, eikä ole irrallinen hyödyke, jota voidaan käyttää vaihdossa." Tässä sekoittuu sisäinen taso ja ulkoinen taso. Sisäisellä tasolla leikkinäkemys voi olla hyvinkin totta. Ulkoisella tasolla seksiä ei kuitenkaan harjoiteta kenen kanssa tahansa. Lisäksi seksi on jotain joka vaatii sukupuolielimistöjen käyttämistä tavalla joka vaikeuttaa jaettavuutta. Rajoitteita on jo yksin aika ja mahdollisten palvelusten määrä. Tässä mielessä vaikka sukupuolielimet eivät "kulu käytössä" eli yhden kanssa harjoitettu seksi ei ole mikään este muille sukupuolisuhteille, se on kuitenkin jossain määrin hidaste. Ja ennen kaikkea suurin rajoite on juuri tuo Raymondissa mainittu "Power of No". Tämä on tärkeä mekanismi, joka lienee jäänyt huomioimatta koska kriitikot ihmettelevät että mikä on se mekanismi joka antaa naisille sen vallan ; He näkevät vain lupauksen ja vihjailun seksistä.
Näkisin että vaihtotalous selittää osan tilanteesta. Sen ylipainottaminen on virhe, ja tästä Laasasta voi moittia.
On selvää että huomaavaisuus johtaa seksiin. On selvää että "eillä" on valtaa. On selvää että naiset jotka käyvät rokkareissa ovat seksimarkkinoilta pois, koska naisten vapautuminen on johtanut siihen että he voivat nyt "tavoitella useampaa alfaurosta". Näin ollen naisten vapautuminen on lisännyt helposti "alfaurosten kysyntää", koska seksuaalivalinta johtaa heidän käytöstään siten että he eivät suinkaan "pane rinnakkain sekä tassukkaa että rokkitähteä". He voivat tavoitella samanaikaisesti useampaa "alfaurosta".
Laasasen näkemys seksuaalimaailmasta näyttää kuitenkin varsin omituiselta. Hän katsoo että naisten valta on se, joka ohjaa esimerkiksi yksiavioisuuteen. Hän näkee että on paljon syrjäytyviä "alemman tason miehiä" koska naiset suosivat menestyneitä rikkaita "ylemmän tason miehiä". Laasanen siis puhuu arkikielisesti "alfauroksista" ja muista. Samanaikaisesti Laasanen muistuttaa että "ällösetäkulttuuri" on naisten keino rajoittaa miesten seksuaalisuutta. Näiden alfaurosten seksuaalisuuteen ei saisi puuttua, koska ongelmana on naisvalta.
Olen tässä kohden hieman huvittunut, koska tosiasiassahan nimenomaan vaihtoteorialla tarkastellen tilanne alfaurosten ja betaurosten kanssa tuottaa mielenkiintoisia ajatuksia. Hännikäisen "ilman" kirja kun nostaa esiin sen, että naisten liberalisoituminen on johtanut nimenomaan siihen että seksuaalisuuden toteuttamisessa onnistuminen on epätasapainoistunut ; Naiset ovat ikään kuin vapautuneet tavoittelemaan unelmaansa eli "hakemaan alfauroksia", jolloin tilanne on se, että naiset saavat kohtuu varmasti onnistumiskokemuksia, ja miehissä taas on "superonnistujia" ja "superepäonnistujia" enemmän.
Näin ollen naiset saavat useammin jonkinlaisia myönteisiä kokemuksia kun taas miehillä on riskejä. (Joissa voi voittaa tai hävitä ; Osa saa lukuisia myönteisiä kokemuksia ja osa ei yhtäkään.) Muut voivat lohduttautua sillä että naiset saavat myös epäonnistumiskokemuksia kun suosiosta on kamppailtava ja myös alfamiehet ovat vapaassa kulttuurissa - ja riskinä on että he ovat halukkaita vaihtamaan. Voidaankin nähdä että "sitoutumiskammo" on osittain liitettävä siihen tilanteeseen että alfauros kokee että hänellä on koko valinnankirjo näkemättä. Jos taas on "hyvin heikosti suosittu", on huomattavasti vaikeampaa kieltäytyä koska kieltäytyminen voi tarkoittaa myös "pysyvämpää eitä".
90% onkin erittäin hyvä onnistuminen - luultavasti kiitos avioliittoinstituution!
Tällöin nouseekin esiin se, että Laasasen "ällösetäkulttuurin" puolustaminen näyttää yhtä omituiselta (samoista syistä) kuin miksi Hamilosta on kummallista että Hännikäiselle naureskelevat samat ryhmät jotka ovat innoissaan kun joku "ällösetä" jää kiinni. "Hännikäinenhän kaltaisineen jää ilman juuri siksi, että Ilkka Kanervan, Sauli Niinistön ja Matti Vanhasen kaltaiset menestyvät miehet tulevat Hännikäisen ikäluokkien seksi- ja parisuhdemarkkinoille." Tämä tarkoittaakin sitä että "Ällösedät" ovat ne jotka ovat yksiä jotka ovat hyvin haluttuja ja joista on kilpailua ja taistelua. ~ Tämän huomion jälkeen avioliitto näyttääkin enemmän nimenomaan maskuliiniselta järjestelmältä jossa ajetaan niiden miesten asiaa jotka eivät ole alfauroksia. Avioliitto sitoo, jolloin täysin yksiavioisuutta toteuttavassa yhteiskunnassa alfaurokset voivat yhä päästä nopeammin naimisiin, mutta samalla valinnantila kapenee naisillakin jolloin he valikoivat niitä "betauroksia". Avioliitto ei siis olekaan pääsääntöisesti naisten valtakeino jolla he rajoittavat miehiä yksiavioisemmaksi (Eli Laasasesta kohti naisten luontaista mutta miehelle epäluontaista seksuaalisuusmallia.) Vaan avioliitto on ensisijassa jokin joka rajoittaa naisten alfaurostenhakuintoa.
Laasanen, jonka näkökulma perustuu sukupuolisuuden biologian ja kulttuurirelativismin liittoon ajattelee tietysti että miesten seksuaalisuuden vapauttaminen olisi ratkaisu. Epätasa-arvo johtuukin siitä että markkinat eivät olisi vapaat, ja että markkinatalouden näkymätön käsi -teorian kaltainen konsepti pitäisi sen jälkeen kaikesta huolen. Valitettavasti tilanne näyttää kuitenkin siltä että Laasasen lääke, miesten seksuaalisuuden vapauttaminen ja naisvallaksi nähdyn avioliittoinstituution vähentäminen johtaa nimenomaan siihen että "oiretta yritetään parantaa sairaudella" (jos tilanteen siis näkee ongelmallisena tai epäoikeudenmukaisena.)
Kirjoittajaa huvittaa tilanne ; Tätä on herkullista ajatella jo senkin vuoksi että hyvin moni taho inhoaa tämänlaisia huomioita. Patriarkaatin pahuus, avioliittoinstituution kannattaminen ja naisten ja alfaurosten seksuaalisen vallankeskittymän huomioiminen samanaikaisesti sotii niin kaikkia vallitsevia leirejä vastaan. Jos kannatat yhtä, on leiri vastaan toisia osasia. Tätä kombinaatiota on hauskaa kannattaa jo ihan tämänkin vuoksi. Teorialla on ehdottomasti paras trollausarvo, ilman että se olisi kuitenkaan varsinaisesti epärationaalinen tai tieteenvastainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti