lauantai 26. marraskuuta 2011

Ystävällinen, tasapuolinen ja kaikinpuolin kelpo mies.

Uskontokeskustelu on yksi niistä aiheista joiden parissa raadollisuus tulee varsin pian tutuksi. Tämän tasapainoksi - kuten monet ehkä muistavatkin - olen haeskellut ystävällisiä ateisteja ja teologeja (voit osallistua projektiin itsekin!) jotka siis tässä tapauksessa ovat valmiita puolustamaan "erimielisiä" "samanmielisiä" vastaan. Eli vaikka uskovainen puolustamassa ateistia uskovaisten asiattomalta argumentaatiolta. Tai ateisti hyökkäämässä ateistin kimppuun koska katsoo uskovaista loukatun.

Tuore Daniel Camen "theGuardianiin" kirjoittama teksti otsikolla "Richard Dawkins's refusal to debate is cynical and anti-intellectualist" moittii Dawkinsin kieltäytymistä debatoinnista. Tämä onkin hyvä esimerkki tämänlaisesta hakemastani ja tavoittelemastani asenteesta ; Craig on tunnetusti mukana antamassa ateistisia sävyjä erilaisiin uskontokeskusteluihin.

Tämä johtikin monet uskonmiehet parissakin paikassa keskustelemaan tästä aiheesta. Asenteet näyttivät jakautuvan seuraaviin luokkiin.
1: Ihmettely siitä miten tämänlainen ateisti on olemassa. On ikään kuin ihme jos joku ateisti ei ole militantti. Tässä oli taustalla asenne että Camen kaltainen ystävällinen ateisti olisi jonkinlainen omituinen poikkeus ja ihme. Tämän voi nähdä hieman epäkohteliaana.
2: Tämä tilanne sai ihmiset korostamaan sitä että on mielekästä tehdä jako "ateismiin" ja "uusateismiin" joka on militanttia. Tässä on taustalla kuitenkin sen ohittaminen että Came voidaan nähdä modernin ateismin esiintyjänä, ja ainakin minä lasken hänet nimenomaan uusateistiseksi. Dawkins ei ole koko uusateismin kirjo.
3: Tällä huomautettiin miten huonoa ateismi on yleisesti ottaen. Dawkins on väärässä joten koko ateismi kaikissa muodoissaan on väärässä, epäkohteliasta ja militanttia. Tämä tuntuu omituiselta koska Came on ateisti eikä hän varmasti pidä itseään tai kaikkia ateisteja ääliönä ja anti-intellektuaalisena, vaan ainoastaan Dawkinsia ja hänen kaltaisiaan. Tässä on kenties takana ajatus siitä että kun ateistit ovat erimielisiä jostain, ei ateistit sano asiasta mitään ja silloin voi olla ihan täysin suoraan uskova. (Valitettavasti tämä ajattelutapa tuhoaisi teologian laitoksen miltei tyystin, sillä siinä talossa sitä erimielisyyttä riittää isommissakin aiheissa.) Erimielisyys ei tuhoa, vaan näyttää että järjestelmä kykenee sekä sisäiseen että julkiseen oman ideologiansa kritiikkiin. Itsekriittisyys vaatii jotain tämänkaltaisia kinoja.
4: "Jengi" tulkitsi Dawkinsin kieltäytymisen pelkuruudeksi, koska Dawkins tietää olevansa väärässä ja argumenttiensa kumotuiksi. Dawkins on kuitenkin jo vuosia selittänuyt miksi hän ei osallustu debatointiin kreationistien ja tietynlaisten uskovaisten kesken. Hän ei toki ole kieltäytynyt kaikesta debatoinnista mutta hänen asenteensa voidaan nähdä varsin konsistentiksi tässä kohden. On tietty kriteeristö jonka mukaan hän hylkää ja hyväksyy haastattelut, debatit ja muut julkisen toiminnan. En pidä tätä selitystä uskottavana myöskään sen takia että ihmiset harvoin "tietävät olevansa väärässä", uskon päinvastoin että Dawkins luottaa - jopa hamaan luupäisyyteen asti - argumentteihinsa. Hän on enemmänkin niitä miehiä jotka toistavat virheitä korskeasti vaikka ne olisi juuri kumottu, kuin jonain joka tajuaisi erheensä ja väistäisi vahvemman tieltä. Egon puutteesta tätä miestä ei voi moittia, ja tätä kautta koko tämä skenaario näyttäytyy varsin epäuskottavana ad hominem -ylimielistelyltä.

Minä luonnollisesti trollailin paikoissa ja yritin provosoida ihmiset huomaamaan sen, että miten teologeista ei oikein löydy Cameen verrattavia. Siis sellaisia jotka ilmiselvästi olisivat "valmiita puolustamaan" vääräuskoista ja "kyvykkäitä hyökkäämään" oikeauskoista vastaan. Tässä nostettiin esiin että valtaosa teologeista olisi ystävällisiä ja debattiasenteiltaan kunnossa. He olisivat ystävällisiä ihmisiä.

Pumppaamisen jälkeen minulle tiputettiin asiasta esimerkiksi jopa yksi nimi ; William Lane Craig. Nimi varmasti tupsahti esiin sen takia että Came moitti Dawkinsia siitä että hän ei suostunut keskustelemaan Camen kanssa debatissa koska ei pitänyt Craigin asennemaailmaa ollenkaan sellaisena jonka kanssa on soveliasta tai mahdollista keskustella ollenkaan. Hänestä se oli anti-intellektuaalista. Tästä pääteltiin ilmeisesti niin että Craigin täytyy olla muutoinkin Dawkinsin vastakohta. Eli asiallinen keskustelija.

Hänen kerrottiin olevan debattiasenteiltaan kohtelias, ateisteja arvostava, ystävällinen, ja keskusteluissaan viileän asiallinen. "Camels with Hammers" -blogista löytyikin analyysiä Craigin asennemaailmasta. Sitä kautta selviää miten epäkohtelias Craig on.

Voidaan aloittaa siitä miten hän kohtelee ateisteja. Hän on onneksi antanut selityksen siitä miten ateistista tulee ateisti. "I firmly believe, and I think the Bizarro-testimonies of those who have lost their faith ant apostatized bears out, that moral and spiritual lapses are the principal cause for failure to persevere rather than intellectual doubts. But intellectual doubts become a convenient and self-flattering excuse for spiritual failure, because we thereby portray ourselves as such intelligent persons rather than as moral and spiritual failures." Tämä ei toki ole kovasanaisin tai julmin näkemys (idiootteja saatanan manipuloimia, moraalittomuus, kyvyttömyys tunteisiin ovat nekin tavallisia teorioita). On selvää kuitenkin että tässä ei ole kunnioitusta. Ateisti nähdään enemmän sairaana ja vammaisena. Luuserina, johon kohdistetaan enemmänkin sääliä kuin arvostetaan "mahdollisesti kunnioitettavana rationaalisena olentona".

Mutta ihminen ei ole tietysti kaikki. Onhan se toisen näkemys. USA:ssa ja esimerkiksi ID -piiristössä kauniina trendinä on se, että selitetään että "both sides should be heard". Eli e kunnioittavat kaikkia näkemyksiä koska niihin pitää tutustua. Craig tietysti itsekin edustaa pinnallisesti debatoidessaan tätä. Mutta vain PR -julkisuuden valokeilassa. Ja vain kun darwinisteja kehotetaan tutustumaan uskontomateriaaliin. Sillä seuraavalla tavalla hän suhtautuu ajatukseen siitä että uskovainen lukisi ateistejen materiaalia ;"Be on guard for Satan's deceptions. Never lose sight of the fact that you are involved in a spiritual warfare and that there is an enemy of your soul who hates you intensely, whose goal is your destruction, and who will stop at nothing to destroy you. Which leads me to ask: why are you reading those infidel websites anyway, when you know how destructive they are to your faith? These sites are literally pornographic (evil writing) and so ought in general to be shunned. Sure, somebody has to read them and refute them; but why does it have to be you?" Toki hänen muutkin sanomisensa ovat monin paikoin asenteellista, häijyä, ilkeää ja herjaamiseen taipuvaista. Mutta tämä lainaus oli kenties kuvaavin yksityiskohta joka näyttää että on aivan selvää että tämä mies ei nimenomaan kunnioita rationaalisena olentona sitä joka ei jaa hänen näkemystään Jumalan olemassaolosta.

Tämä asenteiltaan täysin kunnossa oleva kiva ystävällinen teologi siis kehottaa että sekulaareja sivuja ei edes lueta tai niihin tutustuta, niitä verrataan pornografiaan pelkästään sen vuoksi että ne ovat harhaoppisia ja voivat vaikuttaa uskoon. Uskovainen joka lukee sekulaaria aineistoa on keskellä henkien sotaa, jossa tärkein asia on se että lukee ne ja kumoaa niiden sisällön. Mutta tämä tehtävä olisi jätettävä Craigin kaltaisille henkisen sodan asiantuntijoille.

Toki Craigin PR -julkisuuskuva näyttää vain pintahaastatteluja seuraten puhtoiselta. Mutta tämä ei ole kunnioitusta vaan strategiantajua. Jos Craig laukoisi tämänlaista ryönää televisiossa medialamppujen loisteessa, olisi selvää että se haittaisi hänen uskonnollista agendaansa. Eli halua saada suosiota kristinuskolle ja nuijia ateistit maanrakoon tässä vakavassa henkien sodassa jossa Saatana ja Jumala taistelevat ihmisten sieluista pelissä jossa Dawkins on Saatanan pelinappula ja Craig itse Jumalan. Craigin asenne paistaakin voimakasta poteronkaivuuta ja asenteellisuutta, jossa vastapuolella on tärkeä rooli vain osana "Saatanan piestäviä sotajoukkoja" jotka tietysti tuovat kunniaa voittajalle.

Kun tämänlainen asennemaailma löytyy tasapuoliseksi kehutulta mieheltä, on selvää että teologien puolella ei ns. "mene kovin hyvin" - ainakaan tällä minun esittämälläni ja kannustamallani diplomatiaanhaastamisrintamalla. Herää kysymys (tai oikeastan ei herää, enemmänkin shokkiutuu nuijanukutusasteelle) siitä mitä "kunnioitus" sitten oikein on ; Sitä, että takapihalla ei ole noitarovioita vääräuskoisille? Craigia kohteliaaksi ja asialliseksi kuvannut on sortunut siihen mikä näyttää vaivaavan likimain joka ikistä uskonnon ystävää. He ovat pinnallisia ja katsovat pelkkiä sanavalintoja, eivät niiden merkityksiä. Heille kohteliasta ja asiallista on kun "hymyilevät kivat sedät" herjaavat röyhkeästi todella tiukkoja, tärkeitä ja vakavia syytöksiä, mutta sanovat ne sivistyssanoilla. Ja ilmeisesti siksi tätä sarjaa onkin tarjolla ylenmääräisesti..

Olen jotenkin hirvittävän pettynyt, vaikkakaan en rehellisyyden nimissä yllättynyt. Voit parantaa mieltäni ottamalla osaa projektiin ja löytämällä sinne jonkun mukavan teologin. Jonkun joka nimenomaisesti ei ole Daniel Lane Craig. Ilman tämänlaista lohdutusta mieleni ikään kuin automaattisesti hakeutuu sellaiseen sfääriin että siinä missä ateistejen kohdalla on relevanttia jakaa "militantteihin" ja "kunnollisiin" ei uskovaisten kohdalla vastaavaa jakoa tarvitse tehdä ollenkaan. Pakosti syntyy ajatus joka vihjaa että jos ystävälliseksi mainostettu on noin häijy, niin minkälaisia ne häijyt sitten (muka) voisivat olla, ja miten he (muka) voisivat olla pahempia ja kiivaampia?

8 kommenttia:

Snafu kirjoitti...

Koska itse olin mukana keskustelemassa jossakin "paikoista", tahdon tuoda oikaisuni niihin kohtiin, joissa itse kontribuoin.

Minä toin esille Craigin nimen siinä yhteydessä, kun esitit kyselysi "kivasta kristitystä". Sanatarkasti sanoin seuraavaa:

"Ainakin Lane Craigia monet opponentit ovat pitäneet kaikin puolin reiluna ja mukavana keskustelijana."

Syytettäköön tässä vaikka järkeni hitautta, mutta en tuossa vaiheessa ollut älynnyt, että haussa olisi juuri kristitty, joka näkyvästi olisi kritisoinut ylilyönteihin sortuneita tai muuten sopimattomasti keskustelevia muita kristittyjä. Käsitin, että kyseessä oli ihan tavallisen reilusti keskusteleva henkilö, jona käsittääkseni moni ateisti joka tapauksessa Craigia pitää. Itselleni Craig on tuttu filosofiansa (kalam ja ajan teoriat) puolesta, ei teologiansa. En yleensäkään jaksa vaivautua baptistien teologista settiä lukemaan muutenkaan, koska m'oon oikias ja he'o vääräs.

En tiedä, onko Came uusateisti vai ei, mutta sen tiedän, että Dawkins, Hitchens, Dennett ja Harris uivat kyllä uusateismin valtavirrassa. On triviaalia, että kukaan yksittäinen henkilö ei koskaan ole minkään aatesuunnan "koko kirjo", mutta tämä ei ole olennaista. Olennaista on, että tämän ajatussuunnan merkittävimmät edustajat argumentoivat heikosti. Erottelu ateismin ja uusateismin välillä on siis täysin oikeutettu. Sivumennen sanoen tunnen henkilökohtaisesti monia fiksuja ateisteja, joiden kanssa keskustelu on hienoa ja rakentavaa.

Jos etsit jotain täydellisen reilua kristittyä, saat etsiä kyllä maailman tappiin asti, vaikuttaa se perisynti oppimme mukaan näet meissäkin. Mutta ainahan voin yrittää ehdottaa, nyt kun viimein tajuan mitä haet: Amerikoissa on sellainen setä kun Rod Rosenbladt. Ehkä ehdottaisin lisää, mutta tarkista tämä nyt eka. Luultavasti hänessäkin on jotain vikaa, mutta ainakaan hänen pyrkimyksenään ei ole piilotella kristittyjen mokia. Jää tietenkin sinun arvioitavaksi, kuinka hän onnistuu täyttämään kriteerisi.

Tietenkin olen itse mielestäni lähes täydellisen objektiivinen. Ja turkasen vaatimatonkin vielä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Onneksi olkoot! Selvisit juuri kunnialla haasteestani, jota voisi kuvata "trollaavaksi" mutta tämä luokitelma tuhoaisi sen "parodiahorisontissa" olevan luonteen.

Kun aiheena oli se, että keskustelun välttäminen on epä-intellektuellista, ajattelin katsoa onko Dawkins-poistumislinja jossain oloissa hyväksyttävää. Että voidaanko tuomita "hedelmättömäksi" kokemuksen pohjalta. Siksi, paitsi kuumensin tunteita, myös kummensin rautaa ja katselin että saako ihmiset ajettua eiargumentatiiviseen tilaan ja lopettamaan keskustelun. Se on yleisesti ottaen aika helppoa. Sinun kohdalla kuitenkin näytit selviävän haasteesta, kun tulit ihan tänne asti (sinänsä yllättävää, oletin että olisi mennyt vanhalla sarjalla "fb -linjamaan".)

Haluaisin sanoa olevani pahoillani, mutta en ole. Siksi toivotan vain onnea!

Kuitenkin näen että tulkitset minua vielä hieman väärin. En suinkaan ole "kohtuuton". Perisyntinäkemyksen tuominen antoi ainakin minulle kuvan että etsin "virheetöntä" ja että suorastaan etsisin jonkun vian vaikka väkisin. Olen toki varsin aggressiivinen (en "militantti" tai edes "vihainen" vaan "vain ärsyyntynyt ja totaalisen kyynistynyt") ja tätä kautta varmasti mahdoton mutta en sentään "totaalisen mahdoton".

Esimerkiksi kriteereistäni on jo läpipäässyt Päiviö Latvus En toki pidä häntäkään täydellisenä ihmisenä (esimerkiksi kokemuksen kautta ; virheentunnustuksessa hän on varsin hidas. Hän toki mainiosti jättää helposti huomaamansa virheen toistamatta, mutta häneltä on vaikeaa kuulla että "olin väärässä nyt/ennen/milloinkaan" -tyyppistä tunnustusta ikinä missään. Argumentti vain esiintyy, kritiikki ikään kuin jätetään kommentoimatta ja asiaan ei sitten ikinä palata. Onnistuu tunnustuskin toki ns. "pumpaten" ja "vanhoja tikulla silmään" -tempuilla.)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Minulla ei siis ole kohtuuttomuutta, vaan kriteeristö. Antamasi veikko ei vain tosiaankaan läpäissyt sitä. Riskinä antamissasi kielikuvissa olikin itse asiassa se, että siitä voi jopa syntyä kuva että "jos et ota positiivisesti tätä antamaani tyyppiä niin olet kohtuuton ja etsit vaan jotain vikoja pakkomielteisesti." Kuitenkin tämän blogauksen kritiikin kohteena oleva henkilö oli selkeästi jotain muuta kuin "pelkkä tuomittavuuden vuoksi tuomittu". Hänellä on sen verran voimakas ja läpitunkeva asennevammallisuus että hänen ystävällisyytensä on kyseenalaista. Itse asiassa se voidaan kiistää likimain tyystin.

Kriteeristössäni on nimittäin kaksi pääosaa.

Tuomittavaksi pääsee toki vanhakantaisella fanatismilla. Mutta se ei ole oikeastaan kovin relevanttia minusta. Koska isommat ongelmat ovat muualla ; Perinteisen kammonkohteen, aggressiivisen uskonnon, sijasta korostan huomion ytimeen nimenomaan "passiivis-aggressiivisen uskonnon". Pidän sitä vaarallisempana ja salakavalampana kuin avoimen hyökkäävää "raamatulla päähän" -uskonnollisuutta.

Vanhoillinen fundamentalismi on varsin usein sellaista, että sen kanssa ei ehkä tule toimeen, mutta ainakin häneen ja hänen touhuihinsa on mahdollista suhtautua.

Passiivis-aggressiivinen uskonnollisuus on usein tietoista omasta manipulaatiostaan ja käyttää sitä kursailematta hyväkseen. Tähän uskonnollisuuden tyyliin liittyy keskeisesti psykoterapeuttisten käsitteiden ja ajattelutapojen soveltaminen, esimerkiksi niin, että synnin käsite koodataan "rikkinäisyydeksi" sen sijaan, että puhuttaisiin avoimesti syntisyydestä, Jumalan lain uhmaamisena, tms. Syntistä painetaan omaan tahtoon alentavalla säälivällä asenteella jossa ikään kuin yritetään tarjota paranusta toisen mielenvikaisuuteen.

Tämä muistuttaa etenkin sivustaseuraajille enemmän terapeuttiselta hoitosuhteelta jossa "passiivis-aggressiivinen uskovainen" ymmärtää, eikä sitä nähdä uskonnollisena käännytystyönä. Medikalisoiva (kyökki)psykologiapuhe itse asiassa piilottaa kaiken uskonnollisuuden niin että se on mukana mutta ei näytä siltä.

Passiivis-aggressiivinen uskonto onkin näennäisen ystävällistä. Sen pahuuden huomaa vasta "apostasiassa" tai jos olet se "terapoitava". Eli jos olet "osittain tai täysin ulkopuolinen". Silloin huomaa varsin konkreettisesti että asenne on hyökkäävää ja alistavaa.

Asian kruunaa se, että jos tällaiseen uskonnollisuuteen ottaa hiemankin kriittisen asenteen, vaikuttaa helposti itse hyökkäävältä, rakennetaan tilanne sellaiseksi ovathan nuo toiset niin sympaattisia ja mieleviä ja haluavat vain ymmärtää, eivät tuomita.

Ja lisäksi nämä lietsovat viholliskuvaa. Tällöin aggressiiviset uskovaiset näkevät että "uusateismi on pahaa kun ei siitä sano nuo leppoisatkaan uskovat mitään hyvää".

Kenties tämä valottaa ystävällisyyssuhdettani ja muuta vastaavaa..

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ja lopuksi, tiukkuuteni vuoksi; Kun esität että

"En tiedä, onko Came uusateisti vai ei, mutta sen tiedän, että Dawkins, Hitchens, Dennett ja Harris uivat kyllä uusateismin valtavirrassa. On triviaalia, että kukaan yksittäinen henkilö ei koskaan ole minkään aatesuunnan "koko kirjo", mutta tämä ei ole olennaista. Olennaista on, että tämän ajatussuunnan merkittävimmät edustajat argumentoivat heikosti."

Ihmettelen että miksi sanot koko asiasta yhtään mitään. Kun luet ne minun floodaukseni aiheesta ymmärtänet, että jos olet tuota mieltä valtaosa (asiallisimmasta)Dawkinskritiikistä valuu viemäristä. Sillä Dawkinsia moititaan siitä että hän näkee vain fundamentalismin eikä käsittele vakavastiotettavaa teologiaa. (usein jätetään kokonaan auki, että "mitä helvettiä tämä relevantti teologia on" Jostain syystä kysyttäessä usein mainitaan eksistentialistiteologi Torrance joka ei ole argumenteissaan empiristi ja joka on "uusateistien" määritelmissä jokin joka "kysyy kysymyksiä jotka eivät ole uusateistejen perustelujärjestelmissä, kiinnostavassa logiikkasetissä". Ne nojaavat premisseihin jotka eivät ole uusateismin kannalta yhtään relevantteja.)

Dawkins on jopa puolustanut fundamentalismiin keskittymistään samantapaisella argumentaatiolla. Että "jos olisin keskittynyt tähän niin ei olisi ateismilla suosiota" ja "moni näyttää äänekkäästi ja poliittsesti näkyvästi uskovan näihin näkemyksiin tässä muodossa joten niiden käsittely on relevanttia."

Vakavammat teologiset suuntaukset on tätä kautta rajattu ulkopuolelle ja Dawkinsia onkin - minusta oikeellisesti - syytetty siitä että hän lietsoo uskontovihaa. (Hänen kirjansahan ovat sävyltään yllättävän vähän raivoherjaavia, mutta niiden rakenne on kovempi ja tiukempi kuin vaikkapa "rä(h)jähtävästä kielestään" tutun Hitchensin.)

Ja juuri vastaavalla logiikalla ja samasta syystä syytinkin uusateismin kriitikoita - jotka irrelevantisoivat valtavan määrän uusateistisesta virtauksesta irrelevantiksi ja keskittyvät vain näkyviin hahmoihin ja äänekkäimpiin metelöihiin kuten D:kin - demagogioinnista. Moni saa oikeasti sen kuvan että ateismissa on "vain militanttiutta". Valitettavasti minä joudun keräämään tästä hedelmiä. (Joka ei taatusti auta parantamaan luonteeni rumimpia piirteitä vaan pikemminkin korostaa niitä. Etenkin jos itsesuojeluteemat nousevat esille, kuten toivottavasti (?)ymmärrettävästi(?) kohdallani käy tietyistä syistä...)

Came edustaa nähdäkseni empirismiä korostavaa ateismia. Hän ei ole ensisijassa kommunisti eikä eksistentialisti. (eliminoi yleisimmät vaihtoehdot) Nähdäkseni hän kannattaa sitä että ateistit esiintyvät julkisuudessa ja saavat sanoa kantansa ääneen. Hän on siis uusateisti. Siis siinä mielessä että koko "uusateismi" ei ole terminä pelkkä uskisten keksimä leimakirvesmääritelmä joka vaan lyödään väkivallalla erimielisten otsaan. (Hieman kuin jos minä luokittelisin kritisoimani uskovaiset fanaatikoiksi ja ohittaisin ihan kaikki muut uskovat irrelevantteina ja aina kun joku näkyisi julkisuudessa näkyvästi syyttäisin häntä sellaisesta.)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

PS: Valitettavasti mulla ei toimi äänikortti joten antamasi videolinkki ei liene paras mahdollisuus. Otsikko "broken by church" on sellainen että se voi luvata hyvää tai pahaa.

Jos on "väärinkäsittäneet uskon koska ovat kohdanneet uskonnon" -tematiikkaa ja pettymyspsykologiaa jossa alennetaaan mielenterveyttä, kuten tämänlaisilla otsikoilla varustetuissa joskus on, niin sitten hän ei onnistu.

Mutta jos siinä on jotain muuta, niin voi olla oikeastikin positiivinen hahmo joka haluaa puolustaa väärintekijöitä vastaan. (Kuten Latvus on tehnyt, hän on tietääkseni lisäbonustanut itseään esimerkiksi moittimalla "Metalliputkimies" TJT:tä vahvasti päin naamaa, koska on nähnyt kyseisen veikkosen toiminnan paheksuttavana.)

Näillä osin en valitettavasti osaa sanoa. Olisiko tilaa vaivannäölle, eli vaikka pikareferaatille (ei koko juttua tartte kohta kohdalta kääntää tai mitään, mutta pääideat olisi kiva tietää.)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

PS PS. Craigin kyky filosofiseen ajatteluun aikakysymyksissä lienee tässä kontekstissa sellainen "irrelevantti huomio" koska hän tuskin on Dawkinsin kanssa debatoimassa tämänlaisista asioista. On selvää että C joutuu uskontokeskustelussa ottamaan teologisia positioita. Hänen edustussuuntansa nasahtaa juuri siihen luokkaan jota D ei pidä hyvänä. Miltei kuulen kuinka hän sanoo että "en näe tässä mitään mistä voisi tulla jotain hedelmällistä" (tjsp). Siinä tilassa keskustelun lopettaminen voisi olla järkevääkin.

Uusateistien keskustelun välttämisessä voidaan nähdä epä-älyllisyyttä jos se nähdään vain "argumentaation välttämisenä". Tästä saa aavistuksen ainakin suomalaisesta "Paahtoleipä" -blogista. Sen vaikeneminen on luonteeltaan selvästi - jos ei intellektuellia ja fiksua, ovelaa ja onnistunutta - niin ainakin sitä tavoittelevaa. Ja sitä on mahdotonta kuvata "militanttina" tai hyökkäävänä. Vaikka kirjoittajassa voidaankin nähdä joitain "änkyröiviä" piirteitä, se ei ole kuitenkaan oikein koskaan invaasiohakuista, vaan enemmän passiivista ja itselle tilaa ottavaa.

Came ei siis ehkä ollut "täysin oikeassa" vaikka hän olikin samalla myös hieman "oikeilla linjoilla" (harmaata maailmaa on). Mutta reilu hän oli silti kun puolusti uskovaa ateistin yli - ja vaikka tämä puolustettu uskova ei kenties puolustusta ns. "ansaitsisi" koska hän on asennemaailmaltaan varsin huolestuttava hahmo - niin tässähän se armon suuruus juuri näkyykin.

Snafu kirjoitti...

Jaa, läpäisin jonkun haasteen? Missä on diplomini? :)

En ehdi sen laajemmin kommentoida tai vastata (vaimo, kaksi lasta ja oma firma nielevät aika tehokkaasti aikaa), mutta Rosenbladtin presis on tuolla alkuperäisessä kontekstissaan. Myös pdf:nä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ensiksikin. Onnea siitä että prioriteettisi ovat kunnossa. Ensin perhe ja sitten vasta "jeesustelu" minun kaltaisten "jeesustelijoiden" kanssa.

Toiseksikin. Katson PDF:ät, olin kai hätäinen kun skeemasin "videosivuksi" vain ulkonäön mukaan.

Lisäksi lähettäisin mielelläni teille diplomin, mutta viime aikoina paljastuneet valelääkäritapaukset ovat saaneet minut varovaiseksi. En halua kuulla "Asiakkaiden parissa ystävälliseksi kehuttu paljastui valejeesustelijaksi".

PS: En tosin ymmärrä tätä ystävällisyysjuttua siinä lääkärikohussa. Muutamastakin syystä : Lääkäreitä aina moititaan, joten se että jostain lääkäristä on positiivista sanottavaa pitäisi olla jo jollainlailla epäilyttävää. : "Ystävällinen" henkilöstä joka vain valehtelee vakavalla naamalla vuosia työnantajalleen, työtovereilleen ja asiakkailleen ja laittaa heille aineita joiden osuvuudesta ongelmaan ja muistakin vaikutuksista hänellä ei ole ehkä "ihan osuvaa tietoa". - Mutta toisaalta ; eihän sitä diplomilla paranneta. Ei ole koskaan parannettu. Eikä sitä autoakaan ajeta ajokortilla.