tiistai 20. syyskuuta 2011

Syö sika syö sika syö!

Fenomenologit korostavat usein sitä, että asiat on kohdattava autenttisina ja sellaisinaan, ilman luokittelevia osasia. Tätä he heijastavat esimerkiksi eläinten hyvinvointiaiheeseen vastavuoroisuuden kautta ; Ihminen voi kokea yhteyttä ja ykseyttä eläimen kanssa ja tämä on totaalisesti erilaista kuin kohdella eläintä vain käsitteenä ja luokitelmana. Eläimestä tulee ikään kuin olemassaolontoveri, ellei peräti ystävä. Sillä fenomenologeille ystävyydessäkin yritetään nimen omaan vapautua hyödystä ja luokitelmista.

Itse en ole toki kovinkaan fenomenologiasta viehättynyt. Kuitenkin eläinten kanssa suhteessa on selvästi "ex poste/ex ante" -eriävyys ; Kun olin MTT:llä sikojen teuraaksiajo tuntui aluksi helpommalta kuin lopuksi, koska siat olivat vain massaa ja numeroita. Loppuolella se alkoi tuntumaan raskaalta.

Samoin samaisessa MTT:ssä ollessani vaihdoin lihatuotefirmaa siten että MTT:n possut eivät vahingossakaan joutuisi lautaselleni. Kyseessä ei tietysti ollut mikään kapina possujen epäeettisiä oloja vastaan, sillä pidin niitä aika hyvin ja mukavasti eläneinä ja yritin tätä ylläpitää itsekin parhaani mukaan. Sen sijaan ajatus tutun porsaan syömisestä, sellaisen jonka syntymisessä on mahdollisesti avustanut, olisi ollut varsin kammottava ajatus. Halusin että lautaselleni päätyy käsitesikaa "ex ante" -possua. Possun persoonan tunteminen olisi sen sijaan ollut hirveää ja varmistin että syömäni sika olisi takuuvarmasti "ex poste" -possua. (Siitä huolimatta että oikeasti kaikki lihat näyttäytyvät jauhelihana aivan yhtä idenfifioimattomissa olevana. Mahdollisuus "ex posteen" riitti minulle.) Olennaista oli se, että en suinkaan lopettanut sian syömistä.
1: Niin voisi käydä jos harjoittaisin ammattimaista kansainvälistä tonnikalastusta, koska siinä ne olosuhteet ovat monin paikoin aika karseat. Elinolosuhteisiin reagoidaan boikotilla ja muutoin identifioinnin peittäminen hoitaa kaikki tunnontuskat.

Ehkä syy sille miksi kohtelen sikoja yllämainitusti selittyy sillä että teemme ihan samantapaisia asioita ihmisille. (Ei, en puhu kannibalismista. Tosin muistutan että ihminen ei maistu kanalta kuten monet mainostavat, ihmisenliha on lähempänä sikaa.) Tuntemattomat ihmiset ovat "vain ihmisiä", jotain joilla on joku teoreettinen kooltaan mahdollisesti ääretön ihmisarvo. Läheisille ihmisille tämä ääretön ihmisarvo myös koetaan tunnetasolla. Näkökantani ei kuitenkaan ole fenomenologinen, koska päinvastoin uskon että mitä paremmin ymmärrämme asioita, sitä enemmän meillä itse asiassa on siitä niitä luokitelmia. Näin näkemys välineellistämisestä muuttuukin hieman Kantin ajattelun tapaiseksi välineellistämisen luokitteluksi, jossa ei kuitenkaan hylätä käsitteistämistä vaan jopa nosteaan ne kaikista tärkeimmäksi asiaksi heti totuuden jälkeen. ~ Vastaankin siksi fenomenologeille hieman samaan tapaan kuin tietoisuuden käsitteellistämättömissä olemattomaksi esittävälle Chalmersille. Kysymys ystävyydessä on syvästä ja totuudenmukaisesta luokittelusta. (Ei vähemmän luokitelmia ja käsitteitä vaan lisää luokitelmia ja käsitteitä, ettei kompleksisuus sekoitu mysteeriin.)

Ei kommentteja: