keskiviikko 24. elokuuta 2011

Nuotiokertomuksia, Luopiokertomuksia.

Olen elämäni varrella vieraillut fundamentalistien tapahtumissa, leireillä ja tilaisuuksissa. Niitä kautta on tullut varsin selväksi, että he korostavat ns. elävän uskon merkitystä. Tässä - kenties yllättäen - korostuu ammattimaisen teologian väheksyminen. Kirkon ja akateemisen teologian katsotaan edustavan instituutiota ja uskontoa. He kertovatkin toistuvasti että heillä ei ole mitään uskontoa. (Ateistit sen sijaan ovat heistä uskovaisia.) Ja tottakai heillä on ideologiaksi määriteltäviä normeja ja dogmeja, eli heillä on ideologia ja uskonto. Se ilmenee esimerkiksi "Sydämen usko tekee vanhurskaaksi mutta suun tunnustus pelastaa." Näitä hokemia ei kuitenkaan opetella kirjoista, vaan ne kuullaan toisilta.

Itse asiassa vaikka fundamentalismiin yhdistetään Raamatun otto kirjaimellisena, itse asiassa valtava määrä fundamentalismista onkin nimen omaan sitä eikirjallista nuotiopuhetta. Tämä nuotiopuhe määrittelee esimerkiksi sen, että nykymaailmassa on olellisempaa ottaa homoseksuaalisuutta vastustava "3. Moos. 20:13" eikä noituudenvastainen "3. Moos 20:9", ja tämän priorisoinnin vuoksi iskeä vastustus homoseksuaalisuuteen eikä horoskooppien kirjoittajiin. Nämä valinnat ovat ideologisia käytänteitä, jotka itse asiassa hakevat syynsä muualta.

Fundamentalismi on nimittäin ymmärrettävissä nuotiopuheen kahden ominaisuuden kautta; Tarina siirtyy kertojalta toiselle. Näin syntyy perinne. Kertoja kuitenkin muokkaa tekstiä hieman omaan suuhunsa sopivaksi, jolloin perinne muuttuu hieman ja varioi sen mukaan mitä missäkin ajassa pidetään tärkeänä.

Fundamentalismin rakentumisesta.

Usein fundamentalismia perustellaan provenienssipohjaisella perusteella. Fundamentalismin ajatellaan olevan juuressa olevaa perususkonnollisuutta. Alkukristittyjen uskotaan olleen juuri samalla tavalla uskossa. Näin ajatellaan että kristillinen fundamentalismi olisi ikään kuin "ikuista" (sen 2000 vuoden historian sisällä, luonnollisesti). Fundamentalismin perustelua värittää nostalgiankaipuu ja paluu alkuperäiseen. Tätä voidaan tietysti perustella sillä, että esimerkiksi homoseksuaalisuutta on vastustettu niin nykyään kuin Paavalin kreikassakin.

Myös monet ateistit näyttävät uskovan fundamentalismin olevan kristinuskon ydintä. He nimittäin keskittävät moitteensa ilmiselvän keskitetysti fundamentalismiin ja ohittavat esimerkiksi Paul Tillichin näkemykset teologiasta. Samoin fundamentalismin kohdalla noitavainojen esiinnosto yrittää vihjata että nykyajan fundamentalismin strategiat olisivat olennaisesti liitettävissä noitavainojen tausta -asenteisiin.

Kuitenkin fundamentalismi on asenteena jotain hieman enemmän. Sen asenneympäristö ja levittämisstrategiat ovat nimittäin "varsin moderneja" ; Asiaa voisi valottaa Pascal Boyerin kautta ; Fundamentalismi on aktivoitunut ja muuttunut aggressiivisemmaksi. Ennen sekularismia kaikki noudattivat sääntöjä, joten rangaistuksia ja näytösluonteisuutta ei tarvinnut korostaa. Kilpailutilanne sen sijaan pakotti korostamaan panoksia. Näkemys alkaa rakentumaan viholliskuvan kautta ja polarisoitumaan ns. vastaankirjoittamisen periaatteella.

Uskonnonhistoria näyttääkin että 1700-1800 -luvulla uskonnon ympärillä oli konflikti jossa sekularismi näytteli tärkeää roolia. Tämä nouseva sekularistisuus nosti esiin fundamentalismin. Esiin nousi esimerkiksi sellaisia liikkeitä kuin metodismi, spiritualismi ... Nämä kaikki olivat korostetusti evankelistisia suuntauksia, jotka kohdistivat voimansa työväestöön. Näin ne olivat "antielitistisiä", vastustaen näin en ajan sivistyneistön sekulaareja ajatteluja ; Tätä kautta mukana oli teknologiakriittisyyttä, paranormaalin korostamista ja muuta jännittävää.

Tämä auttaa ymmärtämään sitä, miten eilen kirjoittamani on mahdollista. Yksi ihmettelynaiheeni ja kirjoitusta värittävä teema oli se, että nykyfundamentalistit vastustavat ateismissa eksistentialistista ajattelua ja kohdistavat eksistentialistikritiikkiä kuin se olisi ateismikritiikkiä, kun samalla heidän liikkeensä pitää sisällä voimakkaita eksistentialistisia sävyjä. Tämä yhteys onkin minusta tärkeä huomata. Sillä fundamentalismi ei suinkaan ole alkukristillisyyden toisintamista, vaan se on napannut matkan varrelta mukaansa kaikenlaista ; Perinteeseen on tarttunut "ajan hengen mukana" eksistentialistisia sävyjä vaikka samalla ateistit ovat olleet saman "ajan hengen vallassa" ja tätä vastaan on kirjoitettu vastaankirjoitusta. Jotka sitten ovat siirtyneet "nuotiotulilla" henkilöltä toiselle.

Moderni islamilainen fundamentalismi - ja vähän myös eurooppalainenkin.

Tämä ilmiö näkyy itse asiassa myös islamissa. Harva uskaltaisi nähdä eurooppalaisuutta islamilaisessa fundamentalismissa, mutta tosiasiassa esimerkiksi sunnalaisessa fundamentalismissa on mukana sävyjä jotka siihen siirtyi niinkin myöhään kuin 1950 -luvun alkupuolella. Syynä oli se, että oppineet kiersivät globaalisti ympäri maailmaa ja tästä mukaan tarttui monenlaisia ajatuksia.

Yksi näistä tarttuneista asioista oli Kierkegaardilta lainattu eksistentialistinen näkemys ihmisen uskosta ja sen roolista uskontoon. Tätä kautta syntyi käsite jahiliyya, joka tarkoitti turmeltunutta maailmaa jossa Islamia ei vielä oltu julistettu. Mukaan laitettiin länsimaiden lisäksi myös islamilainen pinnallinen yhteisö ; Tapauskovaiset katsottiin joksikin jotka eivät enää olleet uskossa, vaan pelkästään uskovaisia. Toisin sanoen kritiikkiä alettiinkin kohdistamaan ummaa, islamilaista uskonyhteisöä vastaan. Oikeauskoiset islamistit elävät ja hengittävät islaminuskoa ja pyrkivät palaamaan alkuperäiseen islamiin, joka on ikään kuin sotakirjeenvaihtoa, ja josta islamilainen yhteisö on liiaksi etääntynyt. Aito uskova ei tässä enää luota tapoihin ja rutiineihin, vaan hänellä on fard'ain, sisäinen velvollisuus, nojata hakimyyaan, kaikkivaltiaaseen. (Tätä ajatusta löytyy esimerkiksi Al Qaidan piiristä.)

Tämän tuloksena syntyi länsimaisesta kristillisestä fundamentalismista hyvin tuttuja, kuten
1: Jako teeskenteleväksi katsotun nimi/tapauskovaisten yhteisön ja pienen aktiivista ja elävää uskoa harjoittavan vähemmistön, jotka ovat aitoja uskovaisia.
2: Sekä islamilainen että kristillinen fudamentalismi ovat pullollaan modernistisia ajatusmalleja, vaikka se pinnallisella tasollaan kritisoikin sitä mitä modernismi edustaa ja mitä modernismin katsotaan olevan.
3: Viholliskuva on alati läsnä. Tätä kautta määrittyy suhde (1) käännyttämisen oleellisuuteen - jihad ja lähetyskäsky korostuvat fundamentalismeissa (2) ja apostasian vastustamiseen ovat erityisen korostuneita. - Islamilaisuudessa apostasia on kuolemantuomion arvoiseksi nähty. Ja fundamentalistikristittyjen parissa apostasian mahdollisuus tosin kielletään. Jos olet kääntynyt pois, et ole koskaan tuntenutkaan Jumalaa, koska sen jälkeen et voisi kääntyä pois. Siksi entisien jäsenten lausumiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Sillä vastustajaa ei nähdä uskovaisena, vaan salakavalana petturina joka oli lierosti tekouskoen ollut keskuudessa ja kerännyt haukkumismateriaalia, joita nyt kaunoissaan levittelee.
4: Molemmat katsovat Jumalisen inspiraation olevansa mukana hyvässä elämässä. Tässä yksi, kenties erikoinen teema, on se, että molemmat katsovat olevansa tieteen takanaoleva voima ; Hypoteesinmuodostuksen tärkeyttä korostavassa näkemyksessä inspiraatio tarkoittaa sitä että Jumala kertoo totuuden in first place, mikä korostaa autenttisen kokemisen tärkeyttä ja yhdistää sen pragmaattisuuteen ja arjessa elämiseen. Näin kristityt fundamentalistit korostavat tieteentekijöiden kristillisyyttä. Islamilaiset viittaavat taas aikaan jolloin euroopassa ei tehty tiedettä, vaan se oli islamilaisen maailman heiniä. Islamistit haluavatkin että tiede otetaan takaisin länsimaista, toki riisuttuna länsimaisesta ateistisesta ja materialistisesta hapatuksesta. Ja saman kaipuun "hyvään tieteeseen" jakavat myös kristilliset fundamentalistit.

Ylhäinen, ylpeä, itsellisyys - Yksilön omasta kokemuksesta ylin valitsija-tietäjä-auktoriteetti

Eksistentialismissa näyttääkin olevan jotain, joka kannustaa ihmisiä johonkin tämänlaiseen ; Esimerkiksi (kristitty) Heidegger oli natsi. Se, miksi eksistentialistinen ajattelutapa näyttää rakentavan erikoisia, hyvin erilaisissakin ideologioissa.

Yksi syy lienee siinä, että eksistentialismi toisaalta kieltää fideistisen "uskomisen hyviin seurauksiin uskomisen" ja samalla antaa mahdollisuuden desisionismiin, jossa varataan itselle oikeus valita miten mielivaltaisesti tahansa jokin perusnäkemys, uskonto, ja esittää että tämä on aito osa itseä. Tätä oikeutetaan esimerkiksi homo religiosus -tematiikalla kertomalla että jokainen ihminen on pohjimmiltaan kristitty ja tietää että Jeesus on Pelastaja, ja että ateistit ovat vain vihaisia tälle. Näin uskonnon seuraaminen ei olekaan ideologian tottelemista ja alistumista, vaan päin vastoin omana itsenä autenttisesti olemista.

Desisionismin tematiikka näkyy vahvasti esimerkiksi uskonratkaisu -puheessa. Uskovaiset pitävät tätä tärkeänä. Samoin eksistentialistiseen sävytykseen sopii se, että he korostavat erillistä etsikkoaikaa, jolloin ihmisen älyllinen/kulttuurinen itselleen rakentama kuori on heikkona, ja että silloin Jumala kolkuttaa näissä ihmisissä. Tämän katsotaan olevan autenttinen tunne, jonka pohjalta fundamentalistien kristittyjen yhteisö auttaa henkilöä muuttumaan itsekseen ja toteuttamaan ainoaa oikeaa autenttista ihmisyyttä (joka on yhteistä kaikille ihmisille).
1: Minun on myönnettävä, että näin mainiten asia ei tunnu yhtä pahalta, kuin miltä se tuntuu silloin jos asiaa katsotaan psykologis-menetelmälliseltä puolelta katsoen, jolloin näyttäytyy erilaiset vakuuttamis, käännytys, ryhmäpaine, rakkauspommitus ... jne. manipulaatiomenettelyt joita esimerkiksi fundamentalistien istunnot ovat pullollaan.

Desisionismin ainut ongelma on tietysti siinä, että sen avulla voidaan heittäytyä vaikka ateismiin ja väittää että uskovat vain pelkäävät kuolevaisuuttaan ja ovat siksi epäautenttisia. Tämä muistuttaa että desisionismi on itse asiasa mielivaltaa. Tätä kautta desisionismi voi johtaa hyviin ja pahoihin asioihin. Näin kaikki desisionistit eivät ole pahoja, enkä oikeasti pidä oikeudenmukaisena rinnastaa kristillistä fundamentalismia Heideggerin mieltymyksiin. Mutta desisionismi on rasite jos pitäisi välttää sellaisia epäeettisyyksiä kuin natsismi.

Ei kommentteja: