"Raapustuksen reunahuomautuksissa" on mietelmä sukupuolenvaihdosleikkauksesta. Juttu esittelee ikään kuin case studyn kautta Yrjänä -nimisen ystävän. Hän on kokenut koko elämänsä ajan olevansa vangittuna vääränlaiseen ruumiiseen. Nyt lääkärit eivät suostu suorittamaan leikkausta, operaatiota, joka saa sisäisen ruumiinkuvan vastaamaan ulkoista ruumiinkuvaa. "Erehdyin huomauttamaan, että "korjata" voi ainoastaan jotakin, mikä on rikki. Hänhän oli syntynyt täyden kympin poikana eikä hänen ruumiissaan ollut mitään kliinisesti todennettavaa vikaa. Yrjänän suunnittelemaa operaatiota, jollaisia harva lääkäri olisi valmis suorittamaan, kuvasi kaikessa rehellisyydessä parhaiten sana silpominen. Yrjänä loukkaantui ja totesi, että tuonkaltaisella leimaavalla kielenkäytöllä vähemmistöjä aina syrjitään. Ihmisen aito identiteetti kiistetään, kun annetaan ymmärtää, ettei hänen kokemuksensa olisi tosi."
Sitten paljastuu että kyseessä ei ole sukupuolenvaihdosleikkaus, vaan käden amputointi. Vaiva ei ollutkaan seksuaali-identiteettiin liitettävä teema, vaan ylimääräinen raaja. Lääkärit eivät kuitenkaan katso hyvällä, että raajoja amputoitaisiin jonkun väärän sisäisen ruumiinkuvan mukaiseksi. "Reunahuomautuksien" esityksen ydin onkin siinä että sukupuolenvaihdosleikkaus on vahvasti analoginen käden amputaation kanssa. Molemmissa sisäinen mielikuva ruumiista on erilainen kuin ulkoinen. Ja molemmissa ruumiinkuvan vastaavuutta kasvatetaan leikkaamalla konkreettisia kappaleita ruumiista.
Yrjänä on luultavasti ajatusleikin vuoksi kehitetty abstraktio. Mutta ei välttämättä. Eikä sillä ole argumentin kannalta oikeastaan väliäkään. Tuossa on taustalla selvästi jonkinlainen argumentti, jossa on riittävästi oikeaan elämään sovellettavia piirteitä (kuten aidot sairaudet). Juttu ei myöskään halveeraa naista - kuten jotkut pahat kielet sanovat. Sehän vertaa sukupuolenvaihdoksen käynyttä miestä kastraattiin eikä väitä että nainen on sama kuin kastroitu mies. Lisäksi se esittää riittävän huonoa makua ollakseen minun mieleeni.
Toki mietelmä ei ole miettinyt sitä että kenties mukana on myös oleellisia epäanalogioita. Lääketieteessä vertaillaan usein riskejä. Esimerkiksi sydämen amputaatio tappaa likimain varmasti, mutta kiveksenpoisto ei ole yhtä letaali. Käden amputaatio on vaarallisempi, käsissä on paljon isoja verisuonia. Tämänlaiset piirteet taas ovat oleellisia kun mietitään lääketieteellisen toimenpiteen hyväksyttävyyttä.
1: Hyväksyttävyydestä on myös uusi askel. Nimittäin teksti katsoo että sukupuolenvaihdosleikkaus tai käden amputointi olisi perusteltava järkevyyskysymyksenä. Toimenpiteen rationaalisuus on kuitenkin hieman eri asia kuin hyväksyttävyys. Ei tästä tämän enempää, koska käytännössä ero ei ole niin oleellinen että siitä kannattaisi oikeati nipottaa. Amputaation vaarallisusuero on sen sijaan "sitä oleellista kauraa" puhutaampa sitten hyväksyttävyydestä tai rationaalisuudesta.
Kuitenkin mietelmä toi arvokkaan huomautuksen siitä että sukupuoli -identiteetti on nykyään hyvin fenomenologiasävytteistäm, jossa on mukana perusoletus jossa yksilön kokema (seksuaali)ruumiinkuva nähdään peruskokemuksena, jota erilaiset mallintavat teoreettiset konseptit - kuten fysikalistisen teorioiden sävyttämä raaja ja sukupuolien luokitelmat - vääristävät. Korjausleikkaus nähdään tätä kautta askeleena kohti koettua tosiolevaa.
Tosin tätä kautta uskonto muuttuu varsin kyseenalaiseksi. Esimerkiksi uskoa todistetaan usein juuri sitä kautta, että vaikka Jumala ei ole empiirisesti havaittavissa, hän on tosi koska ihmiset saavat kokemuksia tästä. Tätä on esimerkiksi minulle valotettu leijanlennätysvertauksella, jossa lapsi lennättää leijaa. Leija on niin korkealla, että sitä ei voi nähdä. Ja kun lapselta kysytään että mistä hän tietää, että siellä todella on leija, lapsi vastaa että "nykäisystä". Tätä verrattiin sisäiseen kokemukseen, joka syntyy esimerkiksi rukouksessa.
Samoin esimerkiksi Tapio Puolimatka hyväksyy että omat kokemukset Jumalan kanssa kommunikaatiosta ovat nimen omaan peruskokemuksia. Hänestä nämä on rationaalisesti hyväksyttävää ottaa lähtökohdiksi. On hyvä huomata, että Puolimatkan warrant myös tarkoittaa sitä että ihminen saa tosikokemuksia. Evoluutio johtaisi epäkäytännöllisiin ja epätosiin havaintopiirteisiin. Kristillinen Hyvä ja Kykenevä Jumala ei sen sijaan valehtele eikä siksi anna meille harhautuneita aistijärjestelmiä. (Vaan tarjoaa rakkaudessaan sensus divinitatiksen, Jumala -aistin, joka ei missään tapauksessa ole nonsensus divinitatis.)
Jos tässä kohden mukailen "Raapustuksen" argumentaatiota tai sanon aivan suoraan että "kokemus toki on aina kokijalleen tosi sikäli, että kukaan ei kuvittele kokevansa jotakin, mutta ei oikeasti koekaan. Ihmisen oma kokemusmaailma ei kuitenkaan ole erehtymätön, ja siksi hän voi kokea asian X olevan tavalla, joka ei vastaa objektiivista todellisuutta. Tällöin kokemuksen sisältö ei ole tosi, vaikka kokemus itse ilmiönä on.", niin eivät ole iloisia. Sen sijaan minua pidetään törkeän epäkunnioittavana, kun väritän tekstiä kaikenlaisella asenteellisella roskalla.
Olen kirjoittajan kanssa yhtä mieltä siinä että "2000-luvun länsimaisessa maailmankatsomuksessa yksilön sukupuoliset halut ja kokemukset ovat aina pyhiä, oikeita ja erehtymättömiä; niiden edessä jopa biologisten itsestäänselvyyksien on notkistettava polvensa." Tämä asenne näkyy jopa siinä, että "pelkkää homoseksuaalisuutta" ei tulkita sairaudeksi, mutta "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus" tulkitaan. Mutta sama koskee myös uskonnollisia kokemuksia. Mutta se on tietysti perinteikkäämpää, koska tätä virhettä on tehty vuosituhansia.
Kaikesta huolimatta : Kirjoittaja näkee, että ihminen elää oman elämänsä ja omistaa oman ruumiinsa. Jos joku on valmis menemään Venäjälle halpaan amputaatioleikkaukseen, lienee elämä varsin epätoivoista. Täten mukaan tulee sama juttu mikä aborteissakin on mukana ; Jos ei tehdä laillisia abortteja, naiset pomppaavat henkariin, mikä onkin tunnetusti onnistunut ja tehokas tapa abortoida sekä sikiö että äiti. Tätä kautta jos jotakuta inhottaa amputoida terve raaja, niin omapahan on ongelmansa. Eihän tässä heille olla mitään amputaatiota pakottamassa eivätkä he ole elämässä amputoidun elämää vaikka joku muu niin haluaakin tehdä. Raapustus nimittäin näyttää pohjimmiltaan sitä, että analogisissa toimenpiteissä on asenne ja käytäntötasolla eriarvoisuutta. Sen korjaaminen taas voidaan tehdä muullakin tavalla, kuin mitä hän ehdotti. Onkin tavallaan väärin että sukupuolielinkorjaukset ovat erikoisasemassa. Syynä lienee aiemmin mainitsemani vaarallisuus. Tästä toki päästään siihen että "mitä jos joku haluaa amputoida päänsä". Niin, kannatan sekä itsemurhaa että eutanasiaa henkilökohtaisena ratkaisuna omassa elämässään. Tässä korostuu se että lääketieteeen toimenpiteissä ytimessä "hyväksyttävyys" ei "rationaalisuus" ; Tehdäänhän kauneusleikkauksiakin ei totaalisen rumille ihmisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti