"Uskonnot takaavat pelastuksen, uskovat tarkasti määriteltyyn Jumaluuteen ja käännyttävät uskonnottomia."
(Dan Brown, "Kadonnut symboli", sivu 38)
Yllä oleva Brownin määritelmä ei itse asiassa ole hänen keksimänsä, eikä totaalisen huono. Se näyttää kolme olennaista piirrettä, joista yhden puuttuminen tekee näkemyksestä pelkän ideologian. Ylläoleva lausunto on paitsi argumentti, se on myös kontekstissaan tärkeä strateginen veto ; Se liittyy kirjassa kohtaan jossa perustellaan miksi vapaamuurarit eivät ole uskonto. Se ei täytä yksiäkään ylläolevia ehtoja. Sen sijaan epämääräisten rituaalien tekeminen, salailu ja muut vastaavat piirteet, jotka mielikuvissa liittyvät uskontoihin, eivät ole oleellisia. Brown vertaa niitä liikesalaisuuksiin, jotka eivät tee esimerkiksi "Coca-Cola Companystä" uskontoa.
Tämä on nykyään hyvin yleistä, koska uskonto -sanalla ei ole enää mainosvoimaa. Uskonto -sanan brändi ei liity enää hengellisyyteen ja kauniisiin asioihin, vaan mielikuvat ovat painottuneet taikauskon ja irrationaalisuuden sekä moraalisuuteen kätketyn vallankäytön puolelle. Tämän henki on sen verran voimakas, että esimerkiksi valtava osa kreationistien argumentaatiosta perustuu siihen että he selittävät miten kirjaimellinen "Raamatun" tulkinta ei olisikaan uskontoa vaan tiedettä. Eräässä mielessä tämä "uskonto -leimasta irrottautuminen" voidaan nähdä jopa yhdeksi kreationismin "sosiologisista päämoottoreista".
Tämä onkin tärkeä työkalu, koska aivan samalla tavalla kuin uskonnosta irrottautuminen on strategisesti järkevää, on toisen näkemyksen leimaaminen uskonnoksi hyvin tärkeää. Siksi esimerkiksi yksi erikoisimmista asioista, joka on, on se into jolla uskovaiset yrittävät selittää miten "ateismi on uskonto". - Ja uskontoa käytetään kuin se olisi jotenkin huono asia.
Uskonto kulttuuriin vakiintuneena sanana, kommunikatiivisena terminä.
Ateismin liittäminen uskontoon on sinänsä hieman erikoinen temppu, koska kulttuurissamme sanalle "uskonto" on vakiintuneet tietyt merkitykset. Kieli taas on kommunikaatiota, joka perustuu juuri näihin sanojen sisältöjen merkitysten sopimiseen. Tässä mielessä se, että vakiokäytössä oleva sana irrotetaan käyttöyhteydestään, määritellään uudestaan ja liimataan eri paikkaan, vääristää ymmärtämistä. Tämä temppu estää rationaalisen keskustelun, ei siksi että se olisi automaattisesti epäloogisuuteen johtava, vaan sitä kautta että se estää sen "keskustelun". Jos sanat ja sisällöt ovat erit, ei ajatus välity. Yhteiskunnallisesti ja arkikäytössään sana "uskonto" on juutalais-kristillisessä kontekstissa kehittynyt yleissana, joka viittaa deistiseen/teistiseen maailmankuvaan, johon liittyy instituutio. Sana on niin vakiintunut että normaalissa arjessa sanomaa ei käytännössä voida ymmärtää, jos se uudelleenmääritellään. Mielikuvat tähän vakiintuneeseen sanaan ovat niin voimakkaat.
Beardsleyjen uskonto
Filosofisesti asiaa voidaan tietysti lähestyä erilaisten määritteiden kanssa. Mutta silloinkaan "ei voida tehdä ihan mitä tahansa". Tyystin toisenlaisen näkemyksen tulee Beardsleyjen (Monroe & Elizabeth) kautta. Heille uskonto antaa vastauksia tiettyihin kysymyksiin. Heillä uskonnollisia kysymyksiä on viisi, ja jokainen uskonto vastaa niihin - kenties eri tavoin ja eri vastauksin, mutta vastaa niihin yhtä kaikki:
1: Metafyysinen vastaus, jolla uskonto kertoo mitkä ovat ihmisen perustavanlaatuiset piirteet.
2: Metafyysinen vastaus jossa uskonto määrittää mitkä ei-inhimillisen todellisuuden piirteet ovat tärkeimpiä inhimillisen elämän kannalta.
3: Eettinen vastaus jolla uskonto kertoo ihmisen ja maailmankaikkeuden luonteen pohjalta myös siihen, miten ihmisen tulee elää.
4: Eettinen vastaus jossa uskonto kertoo käytänteistä joita noudattamalla ihminen elää oikein.
5: Epistemologinen vastaus jossa oikeat toimintatavat rakentuvat metodiikaksi.
On tärkeää huomata, että rakennelmalla on yksi lisäoletus ; Uskonnon vastaukset ovat tietyssä järjestyksessä, joka on perusluonteeltaan itse asiassa hierarkinen ; Jokainen vastaus rakentuu edellisten varassa saatujen vastausten pohjalta soveltaen. Vastausluonteesta huolimatta ei suinkaan ole niin että uskonto kieltäisi "mysteerin" ; Pikemminkin on niin että vastaus voi pitää sisällään mysteerisyyttä valtavastikin ; Metafyysistä mysteeriä voidaan lähestyä okkultisin keinoin. Siitä ei ehkä tiedetä kaikkea, mutta siitä tiedetään jotain (esimerkiksi sen olemassaolo), ja sitä pyritään lähestymään metodein.
1: Uskonto on siis näiden kysymysten kannalta koherentisoitu. Se ei siis ole ristiriitainen järjestelmä. Toisaalta tämä määrittely pakottaa uskonnon ihmisten ajattelua ja toimintaa ja mielipiteitä ohjaavaksi valtapeliksi.
Ateismiin tämä uskonnon määritelmä sopii huonosti, jopa harmittavan huonosti. Sen sijaan vapaamuurarit ovat kovilla. Vaikka he ovatkin Jumalan määrittelyssään epämääräisiä, heillä kuitenkin on vastaukset juuri näihin kysymyksiin.
Alstonin uskonto
Pohjalle voidaan ottaa myös William Alstonin uskontokäsitteen, joka on ominaisuuslista. Tapa jolla asioita listataan on kuitenkin tietysti paljon hienostuneempi kuin Brownin esittämä. Se ei esitä Brownin tapaan "välttämättömiä ehtoja" vaan perustuu "piirteisiin", joita kaikkia ei tarvitse olla ollakseen uskonto. Eikä se vaadi vastausta kaikkiin tiettyihin kohtiin kuten Beardsleyillä. Ominaisuuksia on myös aika paljon, joten mukaan tulee monenlaista kirjoa jolla voi olla uskonto. Tämä uskontokäsite ottaa näin ollen sisäänsä laajan kirjon "uskonnoiksi" ja siksi jos haluaa sanoa jotain "uskonnoksi" käyttääkin helposti juuri tämänlaista määrittelytapaa. Alstonin lista on seuraava:
1: Usko yliluonnollisiin olentoihin.
2: Erottelu pyhien ja maallisten asioiden välille.
3: Pyhiin asioihin liittyvät rituaaliset toimet.
4: Tietyt tunteet, joita ovat esimerkiksi kunnioittava pelko, tunne mysteeristä, syyllisyydentunne, palvonta jotka nousevat esiin rituaalia harjoittaessa ja jotka liitetään yliluonnolliseen - esimerkiksi selityksenä tunnemuutokseen voi olla kommunikaation kautta saatu vastaus.
5: Moraalikoodi, jonka nähdään olevan yliluonnollisen persoonan antama.
6: Rukoukset ja muut "ihmisen yksin tekemät" toimet jotka nähdään luonteeltaan kommunikatiiviseksi.
7: Maailmankuva, jossa ihmisellä on paikka universumissa ja jossa yliluonnollinen täsmentää ihmisen roolin siinä.
8: Yksilö on kokonaisvaltainen järjestelmä, jossa hän järjestää elämänsä, toimintansa ja ajattelunsa maailmankuvansa perusteella.
9: Yllä olevia asioita ylläpitää sosiaalinen järjestelmä, jossa toisia ohjataan, komennetaan tai kannustetaan kohti tätä tiettyä järjeselmää, pysymään siinä ja noudattamaan sitä tarkemmin.
Yllä oleva on ikävä Dan Brownin vapaamuurareille, mutta ateismin kohdalla se ei tietysti viittaa kohti uskontoa. Itse asiassa tämä on siitä erikoinen määritelmä, että ateismi on sen parissa vielä huonommin uskontoa kuin Brownin (jonka ehtoja se ei täyttänyt kuin osittain.) Voidaankin sanoa että avoiminkaan uskonnon määritelmä ei saa uusateismista kovinkaan hyvin uskontoa ; Mutta sen sijaan jotkin buddhalaisuuden jumalan olemassaolon kieltävät suuntaukset täyttävät uskonnon kriteerit.
Loppukaneetti : "Kyllä kansa tietää".
Lopuksi voidaankin vain miettiä että miksi "uskonto" -sanalla sitten on huono leima? Kenties siksi, että uskonto on näkynyt kulttuurissamme ja ihmiset tietävät miten se ilmenee ja miten se on vaikuttanut ja vaikuttaa. Tässä mielessä uskovaiset ovat itse pilanneet uskonto -sanan sisällön. Ja yrittävät nyt erkaantua tästä painolastista ja liittää sen muiden kannettavaksi. Minusta on sen sijaan ihan oikein ja reilua että "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti