lauantai 14. toukokuuta 2011

Inkkarin imago

(Post)Modernit länsimaiset ihmiset pitävät alkuperäiskansojen elämäntapaa hyvin idealistisena. Voimakkaiten tämä näkyy luontosuhteessa. Urbaani ihminen siirtää helposti oman luonnosta erkaantuneen luontokäsityksen sellaisenaan alkuperäiskansoille. Näin saadaan rakennettua eräänlainen jalon villin myytti. Usein ihmiset samalla kuitenkin vääristävät juuri näiden ihailemiensa ihmisten näkemykset, jopa vastakohdikseen. Näin tehdään tietysti eräänlainen loukkaus kyseistä kulttuuria kohtaan.

Kenties selvin esimerkki tästä on kuuluisa intiaanipäällikkö (tunnetummin) Seattlen (oikeammin) Seathlin puhe, jonka hän piti 1854. Puhe liittyi sopimuskysymyksiin ja taustalla oleva prosessi itse asiassa johti Point Elliotin rauhansopimukseen vuonna 1855. Siinä intiaanien maaomistus vaihtui reservaattielämään.

Puhetta ovat levittäneet Suomessakin luonnonsuojelijat ja kristilliset järjestöt. Levinneessä puheessa korostetaan eläinten suojelua tavalla jossa eläimet ovat ihmisten kanssa veljiä. Sama puhe korostaa sitä, miten valkoisia ja punaisia yhdistää yhteinen Jumala. Tämä levinnyt puhe on leppoisanoloinen. Ihminen on osa luontoa, ja luonnonsuojelu on tärkeää. Ja kaikkia ihmisiä yhdistää yhteinen uskonto.

Kuitenkin historiantutkijat -mukana esimerkiksi suomalainen Juha Hiltunen- ovat kuitenkin tutkineet puheen taustoja. Puheen levinnyt versio on peräisin elokuvasta, joka tehtiin vuonna 1972. Taustalla on se, että Southern Baptist Convention halusi tehdä elokuvan jossa aiheena oli saastuminen. Siksi sävy on kristillinen ja heijastelee sen ajan Amerikkalaisten luontosuhdetta. - Lisäksi on hyvä huomata, että valkoisten miesten julmuus alkuperäisasukkaita kohtaan on maassa "hieman" arka aihe ; On miellyttävämpää kuvata pioneerihenkisiä uudisraivaajia ja sitoa minäkuvansa tämänlaiseen historiaan. "Myytti karjapaimenista" on miellyttävämpi kuin karu totuus.

Alkuperäinen puhe on sinällään kadonnut. Mutta kuitenkin siitä on kirjoitettu lehtijuttu. Sen pohjalta elokuvankin sanoma rakennettiin, joskin siitä jätettiin olennaisia osia pois ja lisäiltiin toisia. Tosin puheeseen oli jo tätä ennen tullut tavaraa. Puhe ikään kuin sai uusia osia joita ei esimerkiksi siitä kirjoitetussa lehtijutussa ollut ollenkaan. Esimerkiksi mukaan tuli näkemyksiä joissa kuolema kielletään ja esitetään että on vain maailmojen vaihtumisia.

Alkuperäinen puhe on monin paikoin muuttunut aivan päinvastaiseksi ; Vaatimus joka on nykyversiossa muuttunut veljeydeksi eläinten kanssa, oli alunperin vaatimus harjoittaa uskontoa tavalla jossa vieraillaan kuolleiden sukulaisten luona. Ja uskonnollinen samanarvoisuus paistaa sanoista joilla Seattle kuvaa sitä miten kristittyjen Jumala ei ole intiaanien Jumala koska tämä Jumala rakastaa valkoihoisia ja vihaa heitä.

Puheeseen on tullut myös anakronistisia piirteitä. Siinä viitataan rautateihin ja biisonien surmiin jotka tapahtuivat aivan muualla päin Amerikkaa. Ja myöhemmin. Ei ole mahdollista että Seattle olisi edes nähnyt rautatietä, saati sitten myöhemmin tapahtuvaa "biisonien joukkotuhontaa". Lisäksi intiaanit näyttävät levinneen puheen pohjalta olevan ratsastavia tasankointiaaneja, vaikka Seattle kuului aivan toisenlaiseen kulttuuripiiriin.

Tietysti tämänlainen puheiden vääristyminen ei poista puheen eettistä sisältöä. Se on kuitenkin näyte siitä, miten modernin luontosuhteen oikeuttamiseksi rakennetaan aivan säännönmukaisesti pseudohistoriaa. Perinteisiin vetoaminen on tietysti sinällään argumentaatiovirhe, mutta historialla tuntuu olevan monille "oikeuttava voima". Näin ideologia saa jalansijaa huonolla argumentaatiolla, mutta saa silti jalansijaa. Tosin vaikka keksimiseen olisikin ideologiset syyt tai vahingossa syntyneet virheet, ei keksiminen vielä tarkoita leviämistä. Seattlen puheen levinneen version taustalla on siksi jotain joka kertoo yhteiskunnastamme ja siinä pyörivistä aatepiireistä. Seattlen levinnyt puhe on kuvaus siitä mitä me olemme ja minkälaisena haluamme maailmamme nähdä.

Pohjimmiltaan kysymys on paitsi historiatieteellinen, myös eettinen. Kysymys on tavallaan siitä, pyhittääkö tarkoitus keinot. Onko lupa valehdella luononsuojelun vuoksi? Onko hyvä että kristinuskonvastaisuus poistetaan ja korostetaan kansojen yhteyttä - jonka vetoaminen nykykristittyihin kertoo etääntymisestä menneestä, siitä että intiaaneja ja muita alkuperäiskansoja ei nähdä enää nykyään alempina vaan tasa -arvoisina?

Ei kommentteja: