(Juha Leinivaara)
Pohjanmaalla nähty silminnäkijäkertomuksena esitetty enkelinäky on herättänyt jonkin verran keskustelua. Enkeli väitettiin näkyneen useille ihmisille puolisen tunnin ajan. Kuitenkin asiasta löytyi vain yksi silminnäkijä, jonka kertomukseen koko asia perustui. Muita silminnäkijöitä kaipailtiin, mutta selitykseksi heidän poissaololleen annettiin se, että skeptiokoiden pilkka olisi niin kovaa, että vain yksi on ollut riittävän rohkea.
Silminnäkijäkertomuksen luotettavuus kyseenalaistui, kun paljastui että ainut silminnäkijä oli tehnyt facebookpäivityksen siihen aikaan kun hän tarinassaan oli katsomassa enkeliä. Päivitys oli tehty kotoa, ei "mobiilisti", ja se oli ollut sävyltään varsin irrelevantti. Eli ei käsitellyt näkyä. Tekijä vastasi kritiikkiin laittamalla facebook -statuksensa yleisölle piilotetuksi.
Asiassa puolustetaan myös luotettavuutta ; Ideana on se, että jos ihminen uskoo Raamattuun, kannattaisi näkenystä jossa valehtelu on synti (Ilm.21:8;22:15). Tästä ajatellaan seuraavan se, että uskovainen ei halua menettää taivaspaikkaansa, eikä siksi valehtelisi. Tässä uskovainen on sidottu elämään rehellisesti. Tähän "luotettavuusargumentaatioon" on suhteellisen helppoja vastauksia.
1: Kysymys on siitä, onko uskova aito uskova vai ei. Tämä saadaan tarkistettua vain katsomalla onko ihmenäky totta. Jos ihmenäky on totta, tiedämme että uskovainen on aidosti uskova ja rehellinen. Jos ihmenäky ei ole totta, ei silminnäkijähavaintokaan ole rehellinen. Tätä kautta olennainen kysymys, onko ihme totta, on pikemminkin se, jota vaaditaan jotta voidaan katsoa onko sanoma rehellinen.
2: Monesti ihmiset jotka ovat uskovaisia, tunnustavat että uskovaiset ihmiset tekevät virheitä ja että kukaan ei ole synnistä vapaa. Tämän vuoksi tarvitaan armoa. Kenties enkelinäyn näkijäkin luottaa että tarina enkelistä on niin kaunis ja ihana, että uskova saa monta ihmistä houkuteltua Jeesukseen. Ja lisäksi seurakunta alkaa arvostamaan häntä itseään. Ja luottaa että asia hoituu armolla. "Lying for Jesus" ei ole mikään mahdottomuus, ja siihen voi päätyä ihan muiden käännyttämisen innosta ja hyvästä tahdosta. Jesuiittahengessä : "Tarkoitus pyhittää keinot."
3: On tavallista että yritetään keskustella aiheesta, eikä henkilöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että todistusaineiston uskottavuutta käsitellään. Silloin henkilön luotettavuus on sivuseikka, joka epäsuorasti liittyy siihen ovatko väitteet uskottavia muutoin. Jos tämä unohdetaan, muuttuu keskustelu jompaan kumpaan suuntaan tapahtuvaksi ad hominem -virheargumentaatioksi, jossa epäluotettavuus tarkoittaa että enkeliä ei tarvitse uskoa. Tai luotettavuus tarkoittaa sitä että enkelinäyn uskottavuutta kritisoijat ovat pilkkaajia ja siksi väärässä. On puhuttava asiasta, ja silloin painaa vain se, miten tieteellisesti uskottava tapahtuma itsessään on. Ja millä evidenssillä väite on tuettu.
Luotettavuuden kyseenalaistamista ei pidetä hyvänä. Se on herjaavaa, loukkaavaa. On kammottavaa ja väärin epäillä tämänlaisia kertomuksia.
Samaan aikaan "Otto" tekee kovan haasteen skeptikoille (tai ainakin minulle) : "Olen alkanut epäillä sinun olemassaoloasi. Et viitsisi todistaa itseäsi minulle? Siis ilman mitään tuollaisia huijauksia, kuten ilmestykset jne."
Minulla, jolla ei kaikista käsityksistä huolimatta ole SIWOTI -syndroomaa, ei tietysti ole mitään vastauspakkoa tämänlaisiin kysymyksiin. Sen sijaan huomautan, että tämänlainen argumentaatio johtaa "ylisaivarteluun", jossa skeptikoilta vaaditaan mahdottomia todisteita esimerkiksi skeptikon itsensä todistamisesta. Samalla väitetään että nämä skeptikolta vaaditut kriteerit ovat ne kriteerit, joita skeptikko vaatii esimerkiksi enkelinäkyjen tekijältä. Tämä on vakava kategoriavirhe ja itse asiassa se on pohjimmiltaan olkiukko -argumentaatiota (koska skeptikon väitetään vaativan jotain jota hän ei vaadi) josta tehdään horse laugh -päätelmävirhe (skeptikon vaatimus on naurettava koska sitä sanotaan naurettavaksi).
Kuitenkin kysymyksessä on tärkeä yksityiskohta. Voin pitää itseäni uskottavana mutta enkeleitä en. Näin kykenen näyttämään että en vaadi mitään sellaista testiä jossa kritisoisin enkelinäyn aitoutta tavalla, joka rikkoisi oman olemassaolemiseni uskottavuuden.
Quinelaisen tieteenfilosofian mukaan on täysin luonnollista epäillä toisia havaintoja ja uskoa toisia. Esimerkiksi jos sanon että olen kotimatkalla nähnyt koiran, tämä ei vaatine mitään erityistä todistamista. (Paitsi jos olen tekemässä tilastoa koirien vastaan tulemisesta, jolloin asiat on hyvä rekisteröidä vaikka kameroilla.) Ja jos väitän että samalla matkalla olen nähnyt isojalan, on todistustaakka tietysti paljon kovempi. Taustalla on Saganin ajattelutapa, muistutus siitä että oudot ja epätavanomaiset asiat vaativat kovempaa todistustaakkaa. Se, mikä on todennäköisempää kuin jokin muu, riippuu tietysti tiedeverkon kokonaisuudesta, siitä mitkä asiat ovat vakiintuneita ja vahvasti tutkittuja ja todistettuja ja mitkä eivät.
"Epätodennäköisyydessä" Kyseessä ei ole suinkaan mikään "ennalta päätetty todennäköisyys" (esioletetaan todennäköisyysjakauma a priori), että kummitukset ovat epätodennäköisiä ja koirat todennäköinen koska kummitus on paranormaali. Sen sijaan niiden todennäköisyydet arvioidaan sen mukaan miten usein niitä havaitaan ja missäkin alueilla. (Saadaan frekvenssi havainnoista a posteriori.) Eli toisin sanoen epätodennäköistä ei ole se, että on luonteeltaan vaikkapa paranormaali. Sen sijaan olennaista on se, miten tieteessä on jo tietoa kyseisistä ilmiöistä ja miten vakaasti niitä on jo osoitettu ja tutkittu. Toisin sanoen enkeli on aivan yhtä erikoinen väite kuin vähemmän paranormaali chupacabra.
1: Toki tämä ei tarkoita "lopullisuutta". On annettava tuoda tutkimusta, ja sitten ja vasta sitten kun tutkimukset ovat tuottaneet hedelmällistä tulosta ja havaintoja, voidaan asioiden olemassaolon todennäköisyys arvioida. "Uudeksi mahdolliseksi paradigmaksi" väittäminen ei toimi ennen kuin havainnot tekevät tämän puolesta. Mikä tahansa on mahdollinen uusi paradigma, mutta tämä väite voidaan varmistaa vasta a posteriori. Sen olettaminen a priori on vain maailmankuvallista pakkomielteisyyttä.
Tässä ei siis ole kysymys mistään "omakohtaisuudesta". Moni sekoittaa tässä subjektiivisen omakohtaiseen kokemukseen. Tosiasiassa omakohtainen kokemus ei muuta asiaa todennäköisemmäksi kuin jonkun muunkaan kokemus. Minun ei itse tarvitse toistaa Galileon pudotuskokeita. Niitä kun on toistettu ja asioista jopa raportoitu monesti. Jos minä henkilökohtaisesti havaitsen enkelin, on ihan oikeasti asiallisempaa epäillä omaa mielenterveyttä.
Periaatteessa Enkelin dokumentointi voisi tietysti tuoda tietoa enkeleistä, jolloin olisi järkevää alkaa pitämään enkelihavaintoja aivan yhtä mahdollisina ja yleisinä kuin koirien havaitsemista. Mutta silminnäkijähavainto ei ole vielä kovin voimakas dokumentti. On nimittäin helppoa valehdella tämänlaisista kokemuksista ja niiden totuudellisuuden tarkistaminen taas on vaikeaa. Saman tuloksen saaminen, toistettavuus, on kehno ellei surkea. Jos väite omakohtaisesta kokemisesta olisi voimakas, olisi helppoa valehdella jäämättä kiinni. Tämänlaisessa epätasapainossa tarvitaan varovaisuutta. Dokumentoinnissa olisi hyvä käyttää empiirisiä keinoja.
1: Väitteen erikoislaatuisuus yhdistettynä sen todentamisen vaikeuteen yhdistettynä väitteen falsifioinnin vaiketueen yhdistettynä kertomuksen valehtelun helppouteen rakentaa kaiken kaikkiaan varsin "heikon lenkin". ; On järkevää ampua tämänlainen argumentti alas kevyesti ja vapaalla kädellä.
Tätä kautta on selvää, että on rationaalista epäillä näyssä olevan enkelin olemassaoloa. Sen sijaan enkelinäyn näkijää tuskin voidaan epäillä olemattomaksi henkilöksi. Syynä on se, että ihmiset ovat tieteellisesti katsoen varsin nähtyjä olentoja. On rationaalista uskoa että enkelinäyn nähnyt mustalainen on olemassaoleva persoona, mutta hänen näkynsä on huijausta. Tätä ei ole edes erityisen vaikea tajuta arkijärjelläkään. Ihmisten olemassaolon epäily on naurettavaa, leprechauneihin uskominen on. Tarja Halonen on hyvin perustellusti olemassaoleva ihminen - mutta joulupukki on hyvin perustellen vain mielikuvituksessamme.
Mutta kaikilla uskovaisilla ei ole suhteellisuudentajua ; Sanotaan näin että tietyissä uskonnollisissa linjauksissa todellisuudentajun puutetta ei tarvita, mutta kyllä siitä on vaan pirusti hyötyä.
On itse asiassa selvää, että vaikka monet ihmekertomukset on selitettävissä viattomasti väärintulkinnalla ; Esimerkiksi syövän spontaani paraneminen, jota tapahtuu silloin tällöin, voidaan tulkita ihmeeksi. Kun uskovaisia on paljon ja uskovaiset sairaat rukoilevat ja uskovaiset tututkin rukoilevat heidän puolestaan, on tietysti odotettavaakin että löytyy yhteys : On rukoiltu ja sitten on parannuttu.
Tässä enkelitapauksessa ei ole kyse edes tämänlaisesta. On likimain selvää että kyseessä on valehtelu. Siitä on jääty kiinni facebook kintuissa. Samalla on selvää että hampaaton anekdootti ei ole mikään todiste. Meidän täytyy aina ensin varmistaa miten epätavanomainen jokin väite on, ja jos se on tosi harvinaislaatuinen, meidän tulee vaatia dataa asiasta. Ihan vain sen takia että valhetta ei peitetä ilman peittoa. Valhe on vähintäänkin peitettävä hyvin tehdyillä väärennöksillä, joka on työläämpää ja suojaa pahimmilta kusetuksilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti