Kreationisteilla on hyvin tiukka suhtautuminen sukulaisuuteen. Esimerkin tästä saa ottamalla Schreherin ja Junkerin "Evoluutio - kriittinen analyysi" kirjan sivun 155. Siellä sanotaan seuraavaa : "Sen, onko kyse sukulaisuudesta geneettisessä merkityksessä, voi selvittää vain henkilökohtainen tieto tai henkikirjat." Kuitenkin elämä on mutkikkaampaa. On esimerkiksi isyystestejä. Itse asiassa niiden antama aineisto ylittää sen "muunlaisen tiedon". Minä voin toki tunnustaa harrastaneeni seksiä naisen X kanssa ja hän voi väittää että hän on harjoittanut seksiä vain minun kanssani. Mutta jos lapsen geenit vihjaavat postinkantajan suuntaan, kyseessä on todiste syrjähypystä.
Sukulaisuudessa on tietysti myös asteita. On vanhempia, sisaruksia, serkkuja, pikkuserkkuja ja monia muita sukulaisuusasteita. Sukulaisuuteen liittyy myös geneettistä yhteyttä - ja eroavaisuuksia. Sukulaisuussuhteen selvittämisessä onkin kysymys itse asiassa vielä eroavaisuuksien ja samanlaisuuksien lisäksi siitä, millä tavalla sitä ollaan samanlaisia ja erilaisia. Tässä asiassa yhteinen kantamuoto voidaan ottaa esiin. Sen hakeminen noudattaa vain samaa logiikkaa kuin mitä sukulaisuussuhteiden arvioinnissa on aina tehty.
Tässä kohden on hyvä tehdä viittaus Wilkinsin kirjoitukseen "Modus Darwin and *real* modus darwinii" Siinä hän muistuttaa Elliot Soberin kannanotosta makroevoluution tutkimukseen. Soberin mielestä siinä on kysymys analogiapäättelystä : "similarity, ergo common ancestry."
1: Ajatus ei tunnu aivan huonolta. Kyllähän mekin epäilemme postimiestä lapsen isäksi ilman geenitestejäkin, jos vauvalla on postimiehen nenä. Tässä on kuitenkin ongelmia ; Jos lapsi sitten teininä muotoilee itselleen samanlaiset viikset kuin postimiehellä, hän on toki analoginen postimiehen kanssa, mutta tämä ei vahvista geneettistä sukulaisuutta. Toki tämä voi heijastaa lapsen halua samastua johonkin yhteisönsä arvostettuun ja arvovaltaiseen kunnon rehtiin virkamieheen, mutta se ei ole "suoraan geneettinen kysymys".
Wilkins -jolta on muuten juuri ilmestynyt taksonomiasta kirja "Species: A History of the Idea" - huomauttaa, että näin ei kuitenkaan ole. Makroevoluutio on paljon hienostuneempi argumentti kuin tämä. Darwin käytti yhteneväisyyttä, ei analogiaa ; Darwinin kuningasajatus oli, että yhteinen kantamuoto selittää taksonomisen järjestyksen luonnossa ; Sen, miksi luonnossa on ryhmä toisen ryhmän sisällä. Taksonomian luokitelman pääraketeen järjestys selitettiin yhteisen kantamuodon kautta, jolloin yhteinen kantamuoto itse asiassa saa evidentiaalista tukea a posteriori sen sijaan että hän olisi a priori olettanut yhteisen kantamuodon ja tulkinnut aineiston tämän perusoletuksen kautta. Ero on olennainen. Sillä se tekee siitä paljon vahvemman teorian.
1: Aikaisemminkin tätä luonnonjärjestystä oltiin tutkittu. Esimerkiksi Linnén voimin. Silloin sitä selitettiin Jumalallisella järjestyksellä. Tässä selityksessä ongelmana oli se, että ei ollut mitään selitystä sille, miksi Jumala oli päätynyt juuri tämänlaiseen järjestelmään. Evoluutioteorian yhteinen kantamuoto taas selittää sen. Luomisnäkökulmassa asia jää "voi olla" -tulkinnan varaan, jossa rakennesuunnitelmaksi tulkitaan mikä tahansa joka löydetään. Selitys on vain sitä miten nykyinen hierarkinen taksonomia on mahdollista. Evoluutioteorian yhteinen kantamuoto sen sijaan selittää miten sen on oltava juuri sellaista eikä muunlaista. Tämä antaa sille niin suuren selitysarvon, joten asian ymmärtäminen on oikeasti olennaista kun tarkkaillaan evoluution ja kreationismin selitysmallien tieteellistä paremmutta.
___1.1: Hupaisaa kyllä, arvon Linné oli hyvin onnellinen eliökunnan luokittelussaan ja hän yritti järjestää myös kiviä ja mineraaleja hierarkisesti. Kuitenkin tämä projekti oli hyvin epäonnistunut ja se oli rakenteeltaan subjektiivinen. Elottomien järjestelmien yksiselitteinen hierarkinen luokittelu ei ole itse asiassa mahdollista. Toki tämä tuo mukanaan erilaisia ongelmia myös varsinaiselle taksonomialle. Linnén epäonnistuminen kivien kanssa ja onnistuminen eliöiden kanssa johtuu siitä että järjestäminen on eri tasoilla yksiselitteisempää ; "cladistic hierarchical structure" on arvio joka oikeasti kiinnostaa taksonomeja. Kreationistit muistavat toki usein, että mistä tahansa saadaan rakennettua hierarkinen puu. Mutta he unohtavat että tässä on eri tasoisia loikkauksia. Samanlaisuuden määrän ja erilaisuuden määrän lisäksi on katsottava mitkä yksittäiset piirteet ovat samanlaisia ja erilaisia missäkin. Näin "järjestetty puu" voi olla selvästi huono ja subjektiivinen - kuten Linnén kivet - tai hyvä -kuten Linnén eliöt.
2: On selvää että evoluutioteoria ei rakennu pelkän analogian varaan. Sillä esimerkiksi Comfortin vaatima krokoankka itse asiassa kumoaisi makroevoluution, koska se ei totaalisti sopisi evoluutiopuuhun joka nyt eri piirteistä on rakennettu.
Wilkins on jopa etsinyt lainauksia Darwinin "Origins of Species" -kirjasta, jossa pelkkä analogia kiistetään. Kaikki ne ovat omalla tavallaan oleellisia, mutta niiden kaikkien toistaminen olisi hieman turhaa. Mielestäni tiivein niistä on seuraava "Such expressions as that famous one of Linnæus, and which we often meet with in a more or less concealed form, that the characters do not make the genus, but that the genus gives the characters, seem to imply that something more is included in our classification, than mere resemblance. I believe that something more is included; and that propinquity of descent, -the only known cause of the similarity of organic beings,-is the bond, hidden as it is by various degrees of modification, which is partially revealed to us by our classifications." Tämä on jo melko nerokasta päättelyä, jossa analogian sijasta on kysymys paljon yksityiskohtaisemmasta päättelyketjusta.
Taksonomiassa onkin selvästi kyse muustakin kuin pelkkien samanlaisuuksien katsomisesta. Mukana on myös erilaisuuksien katsomista. Taksonominen hierarkisuus on olennaista. Kenties sellaiset termit kuten Fisherin teksteistä tuttu sanapari "maximum likelihood" huijaavat mielen katsomaan taksonomian evoluutioteorialle antaman todistusvoiman olevan analoginen päätelmä. Kyseessä on kuitenkin myös laajemmasta järjestyksestä. Tätä samanlaisuuksien ja erilaisuuksien tietynlaista suhdetta toisiinsa, laajempaa järjestystä, kutsutaan nimellä nested hierarchy. Siinä on kyse juuri siitä mistä Darwin ja Wilkins yrittävät tekstissään kertoa. Taksonomiassa on toistensa sisään siististi lomittuvia luokkia.
Siististi lomittuvilla luokilla makroevoluutio voitaisiin jopa falsifioida. Lainaan tässä kohden "Talk.Originsia" , kohdassa on melko pitkä lista nykyiseen hierarkiaan sopimattomista osista, jotka estäisivät "oikeanlaisen hierarkian" rakentamisen. Halusin mukaan myös olennaisen vertauksen autoihin, koska se kuvastaa miten luokitelma autoilla(design) rikkoo hierarkiaa, jolloin nähdään miten hierarkisuus ei ole mitenkään ilmiselvää. "Certain fish or amphibians could have differentiated or cusped teeth, but these are only characteristics of mammals. A mix and match of characters like this would make it extremely difficult to objectively organize species into nested hierarchies. Unlike organisms, cars do have a mix and match of characters, and this is precisely why a nested hierarchy does not flow naturally from classification of cars."
Tässä suhteessa Intelligent Designin edustaja Behe onkin myöntänyt yhteisen kantamuodon järkevyyden ; Hän sanoo suoraan "Edge of Evolution" -kirjansa sivulla 65 että : "Over the next few sections I'll show some of the newest evidence from studies of DNA that convinces most scientists, including myself, that one leg of Darwin's theory - common descent - is correct." Kuitenkin vain harva Intelligent Designisti tai kreationisti on samaa mieltä. He kiistävät yhteisen kantamuodon esimerkiksi vetoamalla siihen että evoluutiossa sukulaisuustutkimus keskittyy vain analogiaan. Eli että analogisuus johtuu sukulaisuudesta. Ja että analogisuudelle voi olla muukin syy. Makroevoluution (yhteisen kantamuodon teoriasta johtuva seuraus) analogiaksi mainitsevat kreationistit tosin pitävät tätä usein heikkoutena. Vaikka he itse pitävät analogiaa erittäin tärkeänä ja olennaisena päättelymekanismina, jota ilman heidän omat rakennelmansa luonnon suunnitelmallisuudesta kumoutuisivat totaalisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti