Charles Darwin on liitetty nimenä leimallisesti evoluutioteoriaan. Siksi ei olekaan yllättävää, että kreationistien yhtenä hyvin käytettynä strategiana onkin kiertää evoluutioaihe itsessään ja viitata siihen että Darwin oli epämiellyttävä tyyppi. Tämänlaisen ad hominem -argumentaation ajatellaan vahvistavan kanssauskovien vakaumusta evoluution saatanallisuudesta. Ja pitävän epävarmat kaukana sellaisesta pahuudesta.
Yksi suosittu tapa on ottaa esiin se, että Darwin ei olisikaan ollut luova ajattelija. Tässä katsantokannassa evoluutio oli vain plagioitu näkemys. Yksi tapa on muistuttaa että luonnonvalinnasta kirjoitti myös Alfred Russel Wallace, ja itse asiassa että ilman Wallacea Darwin olisi tuskin julkaissut teoksiaan. Darwin olisi jättänyt puuhansa pöytälaatikkoon eikä uskaltanut julkaista sitä, ja se että hän kuuli siitä että Wallace aikoi julkaista samanlaisen teorian, innosti häntä ottamaan oman hommansa esiin. Darwinin työ oli toki muhinut ja ollut työn alla todella kauan ennen tätä paljastamisen hetkeä, joten Darwin oli tekemässä kyseisiä mietelmiä ennen Wallacea.
Myös kunniavelka Erasmus Darwinille muistetaan : Olihan Charles Darwinin isoisällä evoluutioteorian kaltaisia ajatuksia. Tietyllä tavalla Darwinilla olikin kunniavelkaa isoisälleen.
Asiaa voi vetää vielä pidemmälle. Luonnonvalinta ei itse asiassa ollut terminä mikään Charles Darwinin kehitelmä. Se oli itse asiassa jo vakiintunut käsite hänen aikanaan. Se oli yleinen lajinjalostusta koskevissa teoksissa. Darwin muistuttikin asiasta jopa kirjeessään. Vuonna 21. 4. 1859 hän kirjoitti Lyellille kirjeen, jossa hän viittasi erääseen luonnonvalinta -termin nimeä moittineeseen kriitikkoon, Murrayyn. Darwin kirjoitti kirjeessä siitä, miten asia oli kaikissa lajinjalostusta koskevissa teoksissa, ja Darwin ihmetteli kirjeessä sitä miten Murray ei ollut törmännyt siihen aikaisemmin. Asia löytyy jopa kirjoista ja kansista ; Darwin myös mainitsei "Lajien synnyn" esipuheessa 6. painoksessa esipuheessa Patric Matthewin tässä yhteydessä. Selvästi hän tässä kohden tunnusti ideansa alkuperän, viitteisti sen.
Sen sijaan luonnonvalinnan ajatus muovaavana voimana, joka mahdollisti sen että monet eri lajit olivat keskenään sukua, olikin Darwinin ajatus. Samoin ajatus adaptaatiosta, eli siitä että luonnonvalinta on syy eliöiden toimintoihin, oli Darwinille kuuluva. Siihen asti ilmiö nähtiin enemmän kuriositeettina, joka muokkasi olemassaolevaa hieman. Tältä osin Darwinin näkemys sai uutta, laajempaa, sisältöä.
Plagiointipuheissa onkin itse asiassa sinänsä jännittävä sävy. Se, että on viittauksia moniin erilaisiin tieteisiin - jopa talousteoriaan - viittaa siihen että Darwin oli hyvinkin lukenut ja sivistynyt mies. Nykyäänkin on aivan tavallista että vakiintuneita termejä käytetään viittaamatta niiden keksijöihin joka kerta erikseen. Samalla plagiointilogiikalla myös Einstein oli kova plagioija, koska hän käytti hyvin laajasti alansa tiedettä. Yleensä tälläinen moniin juuri sen ajan tieteisiin viittaamista pidetään hyvän tiedemiehen merkkinä.
Hypoteesinmuodostuksen syntytapaa ei ole sen sijaan tieteessä yleensä vaadittu niin kovasti esille ylipäätään. Se, jos joku tiedemies on saanut idean "kun mummonkaima sanoi jotain ruokapöydässä" ei tätä tarinaa ole pidetty tieteellisesti relevanttina. Viitteet ovat argumentaation kannalta oleellisia lähteitä. Plagiointia olisi se, että kopioi toisen työn. "Lajien syntyä" ei ollut kirjoittanut kukaan muu kuin Darwinin C:tä. Tässä kohden kreationisteilla onkin Darwin -tarinoissa kenties suurin käsitteellinen sekaannus, joka kertonee jotain hyvin olennaista heidän tieteentekoprosessin ja perustelukäytäntöjen ymmärtämättömyydestään.
Samoin vakiintunutta terminologiaa, jargonia, käytetään ilman viittauksia. Oletuksena on se, että asia on ikään kuin "perustietoa, jonka jokainen alan tiedemies tuntee tai pitäisi tuntea". Lukiokirjatasoinen tieto ei siksi usein edes vaadi lähdettä, niitä varataan mielenkiintoisemmille viitteille. Viiteluettelon pidentäminen roskalähteillä tekee toki pitkän lähdeluettelon, mutta se samalla turhentaa koko lähdeluettelon tarkoituksen.
Siinä missä Newtonin lause "jos olen nähnyt kauemmaksi kuin muut, se johtuu siitä että olen seisonut jättiläisten harteilla" on vaatimattomuutta ja positiivista, on vastaavanlainen olemassaolevaan tietoon ja näkemyksiin turvautuminen evoluution kohdalla pahuutta. Rinnastus on sinänsä osuva, että sekä Newton että Darwin olivat eräänlaisia superstaroja. Eräässä mielessä Darwinmania onkin itse asiassa median rakentamaa hypetystä. Kyseinen tieteenala ei seiso ja kaadu tämän yhden miehen työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti