keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Biafralinja ja muita pellejä kulkutapoja.

Tietyt piirit eivät pidä nenäpäivästä. Se on hyväntekeväisyyskampanja, joka perustuu klovneriaan. Hyvän esimerkin tästä saa "Muistamisenarvoisia päähänpistoja" -blogista. Siellä nostetaan esille juontaja, joka korostaa viihteellisyyttä. Vakavaa asiaa on vähän, ja nenäpäivä tarjoaa ensi sijassa hauskan keinon auttaa viihdeohjelman parissa. Sääli ja syyllisyys ja asiaan liittyvä paha pidetään kaukana. Syyllistyminen ja sääli eivät kuulu asiaan. Tähän liittyvään sitaattiin löytyy mainio "Napoleonin" lausahdus ; ""Sääli ja syyllisyys ovat sairauksia"? Että piti vielä sekin päivä nähdä, jolloin saapuu iloksemme nietzscheläinen hyväntekeväisyys. Eräs toinen ajatus, jota organisaattorien olisi ehkä kannattanut pohtia: "Mikä on sinusta inhimillisintä? -Säästää jotakuta häpeältä." (Nietzsche: Iloinen tiede: 274)"

Hyväntekeväisyydessä on hyvin usein kysymys länsimaisen ihmisen omantunnon pesemisestä. Tässä mielessä klovneria voidaan nähdä eräänlaisena etäytyksenä itse aiheesta. Hyväntekeväisyyden tekemisessä ei ole mitään tekemistä hyväntekeväisyyden tarpeen tai syiden kanssa. Tosiasiassa hyväntekeväisyyttä tarvitaan koska maailmassa on varsin kaameita asioita. On selvää että joku hömpää sisältävä gaalailta on hyvin etääntynyt tästä hädästä.

Kuitenkin on hyvä miettiä, että vaihtoehtona on myös Biafralinja, jossa näillä inhottavilla yksityiskohdilla mässäillään. Ihmiset tirkistelevät näkkäänkuolevia kärpäsien peittämiä lapsia. Tässäkin ihminen välineellistetään, hänet näytetään pahimmassa ahdingossaan ja häpeätilassaan.

Teistä en tiedä, mutta en välitä "polvikerjäläisistä". Sen sijaan "katusoittajiin" suhtaudun suopeammin, vaikka olisivat kansaltaan ihan samoja romanialaisia. Minulla oli jopa kaameat movember -viikset, eli annoin naamaani kasvaa inhan ja ruman ja tyylitajun rusentavat viikset. Jotka aseenani sitten kiristin ihmisiltä hieman rahaa hyväntekeväisyyteen. Se oli oikeasti ihan saatanan tyhmä projekti. Mutta minulla on tapana tehdä sellaisia. Ilmaiseksikin.

Olen jopa niin outo, että en jaksa välittää toimijien sisäisistä motivaatioista. Ne ovat luultavasti likaisia. Minua ei kiinnosta hyväntekeväisyystavan naurettavuus, pinnallisuus, syvällisyys tai oikein mikään muukaan vastaava. Sillä tosiasiassa kaikki hyväntekeväisyystoiminta välineellistää hädän, kanavoi syyllisyyden ja tienaa tässä välissä fyffeä. Tältä osin ne ovat kaikki perseestä, eri tavoin vain. Kaikki hyväntekeväisyys pitää sisällään ihmisyyden likaisia pikku elementtejä. Muuten ne eivät edes toimisi.

Minua kiinnostaa lähinnä rahojen kanavointi, se miten niitä (1) pumpataan mahdollisimman tehokkaasti ahneiden länsimaalaisten taskuista (2) käytetään mahdollisimman suurella määrä-laatu -hyödyllä. Muu on minulle irrelevanttia. En välitä onko maksaminen pinnallista pööpöilyä, todellisuuspakoista eettisen teeskentelyä, naurettavaa maailman ja tyylitajun turmelemista epäeettisillä nenillä ja viiksillä, kauhistelevaa tirkistelyä yhdistettynä pateettiseen meuhkaamiseen, oman syyllistymisen peittämistä tai firman PR -kuvan hiomista parempi vuosineljännes mielessä. En välitä vaikka joku laittaa rahaa koska kuvittelee rakastavan imaginäärien numeron taivaasta niin käskevän ja komentavan kidutus keppinä ja paratiisi porkkanana.

Kunhan maksavat. Ja maksavat niin helevetisti.

Ei kommentteja: