Kylän toimet perustellaan utilitaristisin näkökulmin. Bardi on itse iloinen musiikistaan ja nauttii. Mutta se on samalla sen tyypin iloisuutta joka on muilta pois. Hänen laulunsa on muista karmeaa ja hirveää. Tämä on melko kulttuurista riippumatonta, universaalia, sillä "Normannien maihinnousu" näyttää että jopa pelottomat viikingit pelkäävät hänen lauluaan.
Voi olla vaikeaa kuvitella, miksi bardi ei muuta pois kylästä. Ilmeisesti hänellä ei ole pakopaikkaa. Häneen suhtaudutaan kuitenkin toisinaan kuin hän olisi ystävä. Hänessä vihataan vain sitä että hän laulaa. Hänen identiteettinsä on sidottu siihen yhteen ainoaan asiaan, jota kylä ei arvosta.
Tätä kautta voidaan ottaa askel kohti demokraattista ajattelua.
Fasistinen tapa ajatella massoja on katsoa keskiarvoa. Tai ainakin sanoa että katsoo sitä. Näin syntyy Kansan Tahdosta, josta poikkeava on vääryyttä. Demokraattisemmissa järjestelmissä taas on huomattu että keskiarvon lisäksi on olemassa sellaiset asiat kuin jakauma ja hajonta. Tätä kautta syntyy moniäänisyyttä, jossa erimielisyyttäkin sallitaan. Näin syntyy tila esimerkiksi uskonnonvapaudelle, jossa saa edustaa ja kannattaa jotain muutakin kuin Valtion määrittämää Uskontoa. Poikkeavuus ei ole enää pahuutta.
Tässä mielessä kylän toiminta Trubadurixin kohdalla on hyvin vaikeaa. Trubadurix on poikkeava. Mutta vaientamiseen haetaan perusteluja myös Harm Principlestä ; Trubadurixin laulu aikaansaa aina jonkinlaisia tuhoja, joskus pahimmillaan jopa rankkasateita, kuten "Ruusu ja Miekka" opettaa. Tätä kautta hiljentäminen on perusteltu suojelukeino.
Kuitenkin voidaan aivan vakavasti kysyä, toimiiko kylä kohtuuttomasti. Se rajoittaa bardin elämää kovasti. Ja periaatteessa bardikin voisi vedota Harm Principlen hienouteen siinä vaiheessa kun sepän valtava leka alkaa lähestymään hänen päätään tai seniili käppänä Senilix on lyömässä häntä kävelykepillä varpaille.
Tästä päästään (tietysti ja tylsästi) homoseksuaaleihin.
Otan tässä malliesimerkiksi "Raapustus.netin - vapaasti määriteltävissä - Onko avioliitto löydetty vai keksitty asia." Se edustaa melko kliseisesti homoseksuaalejen parisuhdetta vastustavaa argumentaatioperinnettä. Mutta se on kuitenkin linjamassaan harvinaisen hyvin tehty. Teksti on ovela - sellaisella hyvin assimilaationmakuisella tavalla joka syntyy siitä että älykäs fundamentalisti käyttää älyllisen kapasiteetin akrobaattitemppuihin saadakseen ilmiselvät argumenttivirheet pois.
1: Myös Leinivaara on kommentoinut kyseistä tekstiä, ja se on hyvä artikkeli, jota sen tekijä ansiokkaasti muokkaa siten että tulleet argumentit saavat vastauksen. Tällä selittyy se, miten teksti maistuu niin assimiloituneelta. Minä lähestyn asiaa eri tavalla.
Argumentin ydin on minusta vertailussa. Kirjoittaja käyttää erilaisia analogioita. Esitetty perustelu homoseksuaalisuudelle laajennetaan sellaisenaan. Tästä esimerkkinä olkoot rinnastus insestiin "Edellä en suinkaan ole väittänyt, että sitoutunut, uskollinen ja toisiaan rakastava, kahdesta aikuisesta koostuva homoseksuaalinen pari olisi verrattavissa likaiseen vanhaan äijään, joka kalu ojossa lähestyy nyyhkyttävää kolmevuotiasta tytärtään. Mutta jos keskustellaan ainoastaan tunteista, mainittu pari on täysin verrattavissa sitoutuneeseen, uskolliseen ja toisiaan rakastavaan aikuiseen veljeen ja hänen aikuiseen sisareensa tai samoilla ominaisuuksilla varustettuihin aikuiseen isään ja aikuiseen tyttäreen. Tunteet ovat yhtä todellisia ja yhtä aitoja tuntijoilleen. Jos tunteet ovat ainoa asia, johon yhteiskunnan tulee kiinnittää huomiota tunnustaakseen parisuhteen, olisi todella epäreilua hyväksyä sukupuolineutraali liitto, mutta kieltää sukuneutraali liitto."
Tavallaan pidän tästä ajattelutavasta. Siinä toisen perustelu otetaan ja siihen tuodaan esittäjälle epämieluisa piirre. Tämä kertoo siitä, että perustelu ei ole itsessään riittävä. Tässä on kuitenkin yhteys, joka yleisesti ottaen pitäisi olla tiedossa.
Argumenttitapa perustuu analogisuuteen. Argumentti ei toki rinnasta julmaa insestiä vaan Rakkaudellinen Insestin homoseksuaalisuuteen. Niiden on argumentin onnistumisen kannalta pakko olla sellaisia että vertaus on osuva. Muuten tehtäisiinkin virhe ; Sanottaisiin jotain jossa jos pitäisi sallia homot, pitäisi sallia jokin joka ei vertaudu homoon. Argumentti rakentaa aasinsillan siten, että homoseksuaalisuuteen liittyy tietty piirre ja se pitäisi siksi sallia. Ja koska sama piirre on rakkaudellisessa insestissä, on tämä insestikin sallittava.
Analogioissa on hyvin mielenkiintoisia piirteitä. Joku voisi nimittäin sanoa että insesti on monilta osiltaan hyvin erilainen kuin homoseksuaalisuus. Tästä syntyy epäanalogisuutta. Tätä kautta voidaan sanoa että siirrosta ei ole välttämättä pakko tehdä. Analogiat eivät ole aina päteviä, ja kysymys on erojen ja samanlaisuuksien olennaisuudesta. Englanninkielisissä maissa puhutaan "Apples and Oranges" -vertauksesta. Eli virhe on siinä että sekoitetaan omenia ja appelsiineja keskenään vaikka niissä on paljonkin eroja. Vaikeus syntyy siitä, mikä on olennainen ero ja mikä ei.
Eroiksi saadaan vaikkapa se, että insestissä on lisäpiirre. Heteroseksuaalit menevät erisukuisten kanssa naimisiin. Samoin homoseksuaalit erisukuisten. On täysi -ikäisyyttä ja monia muita implisiittisiä seikkoja, joita ei mainita koska niitä pidetään ilmiselvänä.
1: On ilmiselvää että epäanalogioita voidaan aina löytää ; Jos meillä on hullun tiedemiehen kloonauskone, saadaan täydellinen kopio joilla on eri lokaatio, epäanalogia paikassa. Tätä kautta erilaisuuksia ja samanlaisuuksia homoseksuaalejen ja insestinkin kanssa löydetään väistämättä. Ääneen lausumista ei siksi tarvitse pitää niin tärkeänä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että voidaan aina rakentaa kaksi "heikkoa analogiaa" : (1) Asiat A ja B jakavat ominaisuuden X ja koska A:lla on ominaisuus Y, on B:lläkin Y. (2) Asiat A ja B eroavat toisistaan ominaisuuden Z kanssa, joten kun A:lla on ominaisuus Y [sama kuin edellä], tätäkään ei ole B:llä. Vertailun kohdalla järkevyys ja tärkeys muuttuu tätä kautta olennaisuuden metsästämiseksi.
Tässä kohden uskovainen fundamentalisti voi pitää samanlaisuuksia pätevänä, mutta hänellä ei ole mitään jolla hän voisi komentaa muut uskomaan samoin. Hän voi vain vedota, ei varsinaisesti argumentoida. Analogiat ovat tässä suhteen ylipäätään varsin ongelmallisia. Niitä käytetään argumenteissa, mutta toiset niistä ovat silti vääriä ja huonoja. Ja hyvän ja huonon analogian toisistaan erottaminen ei ole aina mikään itsestäänselvä tai helppo asia.
1: Esimerkiksi jokainen natsikortti on itse asiassa natsianalogia. Usein yhteinen piirre ei ole keksitty. Tätä kautta enemmistö keskusteluista pitää sisällään natsianalogian. Natsikortin viuhuttamista pidetään huonona argumenttina. Osittain juuri siksi, että analogia itsessään ehkä kuvaa samanlaisuutta, mutta sen mukana tuova muu negatiivinen painolasti ei ole silti olennaisesti osuvaa. Kyseessä on tätä kautta hyvin usein herjaava väärä analogia. Moni natsikortin käyttäjä voi lähteä puolustamaan analogian käytön perusteltavuutta, mutta he unohtavat että kysymys onkin siitä että tulee tukea hyviä analogioita ja vastustaa niitä surkeita analogioita.
Yhteiskunnallisissa kysymyksissä yksi ratkaisutapa voisi olla demokraattinen tapa, käsiäänestys. Jos enemmistöstä erot homojen ja rakkaudellisen insestin välillä ovat olennaisia, ei tarvitse klimpittää. Asioista voidaan äänestää erikseen. Tällöin rinnastaja tekee enemmistön mielestä väärän analogian.
"Raapustuksen" teksti toki yrittää muuttaa analogian puhtaaksi induktioksi, jossa tarkastellaan vain yhtä ominaisuutta. Tällöin hän voisi sanoa että hänen argumentaationsa on aivan pätevää. Sehän iskee siihen argumenttiin millä homoseksuaalisuutta puolustetaan ahkerasti. Tämä on totta, mutta samalla unohtuu se, että tosiasiassa todellisuus on monivyyhtinen laitos. Asioita ei hyväksytä tai kielletä vain yhden piirteen vuoksi, vaan takana on aina monia asioita ja lopputulos on tätä kautta harmaansävyinen.
Näin "Raapustuksen" argumentin puolustamistapa kariutuu siihen yksinkertaiseen asiaan, että homoseksuaalisia suhteita vastustava ei ole ymmärtänyt ottaa huomioon sitä että argumentti on esitetty kontekstissa. Hän ei ole ottanut muuta maailmaa huomioon. Hän tiivistää asian yhteen piirteeseen, huomaamatta että argumentoinnissa mukana on paljon "ilmiselvyyksiä joita ei ole tarpeen erikseen muistuttaa". Luodaan väärä dikotomia, jossa maailma maalataan liian mustavalkoiseksi.
Itse asiassa rinnastus "jos sallimme homot, olisi sallittava myös [joku muu tai joitain muita perversioita]" on slippery slope -argumenttivirhe. Tässä argumenttivirheessä rakenteen ytimessä on usein liioiteltu analogia. Tätä kautta tapahtumaketjut etenevät, ja itsessään harmittomasta asiasta nähdään valtavan ikäviä seurauksia. Slippery slope on siis tavallaan yksi väärän analogian erikoismuoto.
Jos puhutaan siitä onko avioliitto löydetty vai määriteltävissä, olisi muistettava miten se löytäminen oikein tehdään. Luonnossa seksuaalisuus liittyy lisääntymiseen, tämä ei ole kenellekään yllätys. Kukaan ei usko että haikara tuo lapsia. Kuitenkin seksuaalisuudella on monia muitakin ilmenemispiirteitä, kuten masturbointi. Seksiä harrastetaan myös huvikseen, ja tätä kautta mukaan tulevat ehkäisy, kuten kondomit. Jotkut aikuiset ihmiset tekevät vaikkapa vasektomiaa, koska haluavat huvitella seksuaalisesti mutta eivät saada lapsia. Toisaalta jos lisääntyminen on ytimessä, on moniavioisuus ollut viesti hyvästä elintasosta ja lastenhuoltokyvystä.
1: Tosin tämä tuottaa uuden analogia -ongelman. Tehdään lisääntymisestä argumentti, jossa verrataan asioita analogisesti. Joku voisi sanoa että tässä otetaan käytetty argumentti ja tuodaan sen vastaesimerkki juuri siihen, jolloin perustelu ei ole yksin riittävä. Mutta voidaan aina sanoa että se on aivan vastaava argumentti, kuin homojen tunneargumenttiin liitetty insestianalogia. Kun uskovaisilla on lisääntymiskeskeinen parisuhdenäkemys, ei siinä pitäisi olla mitään esteitä insestille. Insestissä on mies ja nainen, joten heteroutta vastaan se ei sodi. Tässä on selvästi mukana muita piilo -oletuksia. Tai sitten kristityt ovat sisäisesti ristiriitaisia ja unohtavat että insesti on heteroseksia. Ja unohtavat Raamatun, esimerkiksi sen, mitä Lootin tyttäret tekivätkään Lootin kanssa. Heikko analogia on selvästi varsin erikoislaatuinen asia.
Voidaan lisäksi sanoa että seksuaalisuudella on jakauma, jossa on tietty määrä homoseksuaalisuutta - ja onhan sitä homoseksuaalisuutta tietysti eläimissäkin.
1: Erityisen outo juttu tässä kohden tulee "biologinen" vs. "kasvatettu" -jutusta. Fundamentalistien suhde tähän on erikoislaatuisen jännitteinen. He toisaalta vetoavat että seksuaalisuus on biologinen laki joka on löydettävissä. Toisaalta he arvostavat Queer -näkemystä jossa seksuaalisuus on yhteiskunnan luomus. Näin homoseksuaalisuudesta saadaan valinta, ja josta voidaan eheyttää. Tämä vaatii kuitenkin biologisen ytimen löyhtymistä. Kysymys ei kuitenkaan ole suorasta ristiriidasta, vaan epäbalanssista. Argumentaatio horjuu, mutta ei suoranaisesti kaadu. Se on vähän kuin kaatumista jonka assimilaatio muuttaa breakdanceksi.
1: Näin tilanne muuttuu mielenkiintoisesti. Homoseksuaalisuuden kannattajalle ei ole ongelmaa siitä että heteroseksuaaleja on. Koska hän ei ole kieltämässä näitä. Sen sijaan homoseksuaalisten avioliiton vastustajalla on vaikeuksia siitä, miksi homoseksuaalit näyttävät olevan aina jakaumassa kaikissa kulttuureissa. Aivan kuten keskivertoa isompi lintuyksilökään ei ole luonnoton, ei homoseksuaalisuus muutu "epäluonnolliseksi" jota perversioksi tai vääristymäksi sanotaan.
Kaiken kaikkiaan ongelma näyttääkin olevan juuri siinä, että argumentaaatiossa on monta analogiaa, joissa on "samanlaisia ja erilaisia" -tilanteita, joissa on tehtävä mielivaltainen valinta. Ja tämän pohjalta tehdään se "löytö". Se, mitä analogian valintoja tehdään on taas määrittelykysymys. Kyllä. Avioliitto näyttää tältä pohjalta olevan maailmankuvan pohjalta tehty määritelmä, eikä mikään luonnonlaki jota voidaan tulkita suoraan asiantilaksi. Tästäkään ei tietysti is - ought -ongelma huomioon ottaen voida vielä tehdä mitään ilmiselvää argumenttia asian eettisestä oikeudellisuudesta. Tähänkin tarvitaan oletus, jonka puolesta voidaan vain vedota, ei argumentoida.
Näin ollen ratkaisu siitä
Kirjoittaja ihmettelee että miksi ihmeessä tekstit jotka alkavat jotenkin siihen suuntaan kuin "Yritän esittää täysin kiihkottomasti ja johdonmukaisesti" näyttävät lähinnä egoboostaukselta ja itsekehulta. Ne rinnastuvat miltei aina siihen kuinka joku keskustelupalstoilla vaatii parempaa keskustelua. He eivät koskaan aloita sitä parempaa keskustelua, eivätkä nämä huutelutkaan sitä keskustelua paranna. Aidosti hyvien tekstien ei ilmeisesti tarvitse itsekorostaa olevansa kiihkottomia tai johdonmukaisia.
5 kommenttia:
Ei, sinä et laula! Ei, sinä et laula! Minä en mene naimisiin ja sinä et laula!
Tuo ehdotus tullee saamaan laajaa suosiota.
Muuten mukava ja analyyttinen teksti, mutta 1) allekirjoittaneen kutsuminen "uskonnolliseksi fundamentalistiksi" oli perusteeton ad hominem ja huono tapa kerätä pisteitä, 2) enkä myöskään huomannut yhtäkään perustetta väittää Rakkaudellisen Insestin (TM) analogiaa vääräksi. Se voi toki olla väärä ja konteksti voi vaikuttaa asiaan, mutta tällainen on näytettävä toteen. Pelkkä mahdollisuus ei riitä.
Ei ollut "perusteeton ad hominem". Se ei ollut tarkoitettu kumoamaan väitettä eikä käytetty suoraan kumoamaan asiaa. Se oli pikemminkin luokitus "edustaa hyvin kristillisiä fundamentalisteja". Ja olen sitä mieltä että edustaa. Se, että sanojan luokittaa vaikkapa professoriksi, vasemmistolaiseksi jne. ei vielä itsessään tee siitä ad hominemia. Se, jos tästä asiasta tehdään peruste siihen että ollaan väärässä, on ad hominem kyseessä. Tätä kautta syyttelystäsi jäi mielenkiintoinen maku, sellainen kuin olisit jättänyt tekstini sisällön itse asiassa reflektoimatta.
Epäanalogisuuteen kelpaa vaikka se, että homot on eri sukua, insesti samaa. Monen muuttujan kohdalla tämä epäanalogia on niin ilmiselvä että jätin sen mainitsematta. Koska ajattelin sitä ... no ... ilmiselvänä.
En väittänyt suoraa virheelliseksi analogiaksi, vaan pikemminkin sanoin että analogiat ovat aina argumenttina "kaikkea muuta kuin loppuunlyötyinä". Tässä kohden jo tämä loogisen argumentaation rakenteen tuntemus riittää tämän asian tietämiseen. "Jos A ja B jakavat ominaisuuden X -> A:lla on ominaisuus Y joten arvaan että B:lläkin on Y" -rakenne on herkkä epäanalogioille.
Varsinainen argumentti, joka todisti valinnanpaikat ja niistä ääneen (molemmilla puolilla). Tämä jo itsessään todistaa, että kyseessä ei ole mikään "löydetty vaan määritelty asia. Se oli itse asiasa se pääargumenttini koko jutussa. Muu tavara tarvittiin vain tämän vetelyyn. On heikkoja analogioita, joissa on monia eri asioita. On valittava tärkeä ja epätärkeä.
Siksi kysymys on enemmän maailmankuva-, kuin luonnontiedekysymys. Tämä tarkoittaa sitä että näen fundamentalistien kristittyjen homovastaisuuden heille koherenttina. Se ei kumoudu, vaan näyttäytyy minulle assimilaationmakuisena oveluutena, jossa ei kaaduta kun sitä kutsutaan breakdanceksi.
Se ei vain ole yleistettävää. Ei voida puhua "luonnontieteellisestä löydöstä", joka vertautuisi gravitaatiovakioon. Pakottaminen tästä eteenpäin, "ilmiselvyyteen" on analogioiden väärinkäyttöä/väärinymmärrystä. Asiasta on eri määritelmiä.
PS: Vastaesimerkkiä ei välttämättä tarvita. Matematiikassa on tavattu ajatella asioita siten, että pelkkä todistus riittää. Joskus tarvitaan vastaesimerkki, mutta jos meillä on todistus siitä että vastaesimerkki on aina, ei sitä tarvitse ruveta aina etsimään. Tässä kohden argumentaationi rakentuu ns. "heikon analogian" yleisesti tunnettuun ominaisuuteen, jonka tuntemuksen puute kertoo yleissivistymättömyydestä. Jota en odota. En teiltä, enkä blogilukijaltani.
Mutta oli hyvä, että tunnistit eräään poliittisen keskustleun yleisidean ; Perustelu liittyy kokonaisuuteen. Jos otat perustleun ja levität sen ympäriinsä, ei konteksti kokonaisuutena kuitenkaan välity.
Kenties homoliittojen puolesta puhutaan vedoten heidän sisäiseen rakkauteen, koska homoihin liitetään usein stereotypiana parisuhdeheikkoutta. Että käydään homobaareissa Michel Foucaultin tapaan. Sen sijaan kaikki tietävät että homot ovat aikuisia ihmisiä, jota ovat eri sukua. Tämä ei ole debatinpaikka eikä sitä tarvitse siksi korostaa.
Yksimielisyys on ikään kuin näkymättömämpää : Vrt. ajatus hegemonioista. Kun asia on kulttuurissa ilmiselvä, sitä ei ääneen lausuta. Eikä se ole välttämättä edes tietoisella tasolla toiminnoissa ja keskustelussa. Tälläiseen, mahdollisesti kulttuurisidonnaiseen, "ilmiselvään" ei tarvitse viitata, koska se on nimen omaan "ilmiselvää". Sitä ei tarvitse edes reflektoida.
Argumentti "homot ovat erisukuisia täysi -ikäisiä ja rakastavat toisiaan" olisi turhan pitkä ja joku ihmettelisi että mitä helvetin asperger -puhetta tuo on. Itselläni on ollut taipumusta tämänkaltaiseen. Ja moni on sanonut että tekstissä on epäolennaisuuksia jotka tekee argumenttejeni seuraamisesta vaikeaa.
Se, että mainitaan "homot rakastaa toisiaan" yleistettynä insestiin on siksi perseestä. On itse asissa miltei selvää että "slippery slope" syntyy. Tämän argumenttivirheen olemassaoloa tekään tuskin kiellätte. Kuin ette myöskään sitä, että Slippery slope valitaan liittämällä asioita yhteen turhan heppoisesti, juuri ns. "heikkoa analogiaa" hyväksikäyttäen.
Funsdamentalistit väittää että moniavioisuus, insesti jne. tulee mukaan jos homot hyväksytään. Homoliittojen kannattajat eivät tätä samanlaisuutta näe. Tätä kautta vastustajan näkemysestä tehdään olkiukko, tai ainakin ajatukset ohjataan siihen suuntaan että tulkitsija tekee helposti tälläisen olkiukon omassa pienessä päässään. (Manipulatiivinen puhe jossa tekstin tekijä pesee kätensä vastuusta.)
Toki homojen rinnastaminen moniavioisiinkin voi tuntua monista ns. ad hominem -argumentiltakin. Mutta minä en tähän suohon lähde, se olisi aikamoista vyörytystä eikä ajaisi oikein kenenkään asiaakaan.
Lähetä kommentti