torstai 4. marraskuuta 2010

Siedätystä.

"Lopullinen maailmanrauha saavutetaan, kun rauhan uskonnot levittäytyvät kaikkialle ja niiden kanssa ristiriitoja aiheuttavat uskonnot ja opit kitketään totaalisesti pois."
(Hikipedia, "Rauhan uskonto")

Pen Jillette, kuuluisa taikuri ja huuhaan pilkkaaja jakoi kunnioituksen (respect) ja suvaitsemisen (tolerance) väliin. Hänestä suvaitseminen on sitä että erimielisyyden kohdalla hymyilee ja peittää kantansa ja kunnioitus on sitä että kertoo avoimesti mielipiteensä kaksisuuntaisessa keskustelussa ja suorassa kontaktissa. : "There's a big difference between tolerance and respect. Tolerance is you saying something crazy and me smiling and saying 'that's nice.' Respect is when you say something crazy and I say 'you're out of your f---ing mind.' Direct confrontation, direct conversation is real respect. And it's amazing how many people get that."

Näkemys voi ensin tuntua varsin oudolta, kunnes muistaa että suvaitseminen tarkoittaa itse asiassa juuri sitä, että asia josta ei pidä saa vain olla. Suvaitsemiseen liittyy tätä kautta näkemysten diplomaattista maton alle lakaisua. Avoin keskustelu erimielisyydestä huolimatta osoittaa että otat toisen näkemyksen vakavasti. Kenties jopa niin vakavasti että olet valmis harkitsemaan sitä itsekin. Selän takana puhuminen, tai epäreilu epäkeskusteleva erimielisyyden ääneen osoittaminen taas ei ole kumpaakaan, ei suvaitsevaista eikä kunnioittavaa.

Framed Facts or Crude Truth?

"oikeastaan on aivan sama, mitä ihmiset ajattelevat, kunhan eivät ilmaise ajatuksiaan ja asetu vastahankaan. Kaikki keinot ovat sallittuja tässä rauhantyössä, sillä mikään ei ole niin arvokasta kuin rauha ja muut myönteisiä tunteita herättävät sanat."
(Hikipedia, "Rauhan uskonto")

Vastaava aihe on USA:ssa kovassa roolissa tiedekeskustelussa ja sen roolissa. "Friendly atheist" Hemant Mehta on taas nostanut esiin tähän liittyneet kahtiajaot. Voidaan karkeasti löytää "suvaitsevaisia" ja "kunnioittavia". (Tosin Mehta käyttää heistä eri nimityksiä, mutta ajatus on sama.) He tietysti vihaavat toisiaan. Kunnioittavia edustaa P.Z. Myers, joka on suoran sanan mies. Ja suvaitsevaisia framingista kuuluisa Chris Mooney. Mehta lausuu "PZ is willing to tell the whole truth - that the logical conclusion of accepting science fully is that you must dismiss any notion of gods, miracles, and the supernatural. Mooney thinks it's bad PR for us to admit that"

Tiedekeskustelun kohdalla vedenjakajana on nimen omaan se, miten yleisön reaktioihin suhtaudutaan. Mooneyn näkemys rakentuu varsin pätevälle psykologialle : Ihmiset vaihtavat faktojen edessä arvojaan vain tietyin ehdoin, jossain tapauksissa epämiellyttävät faktat assimiloidaan niin, että näkemystä ei tarvitse muuttaa. Tästä näytteenä "Research Digestin" näyttämä tuore tutkimus. Sen mukaan jos fakta vaikuttaa omaan identiteettiin, maailmankuvaan ja arvoihin, se hyväksytään vaikeasti. "These are the ones that are important to us. They may be linked to other important aspects of our identity or self-concept (e.g., "I'm an environmentalist") or relevant to values that are central to who we are (e.g., "I believe in the sanctity of human life") or meaningful to the social groups to which we align ourselves (e.g., "I'm a union man like my father and grandfather before him") or associated with deeply-held emotions (e.g., "Homosexuality disgusts me"). When scientific conclusions challenge these kinds of beliefs, it’s much harder to admit that we were wrong because it might require a rethinking of our sense of who we are, what values are important to us, who we align ourselves with, and what our gut feelings tell us."

Jos tiede risteää tämän kanssa, syntyy kognitiivinen dissonanssi, ristiriita näkemyksen ja tosiasioiden välillä. Tämä ristiriita ei suinkaan aina johda mielipiteen vaihtumiseen, vaan joskus asia korvataan tieteen vastustamisella. Näin ollen ihmiset voivat vaikkapa käydä aggressiivisesti vastustamaan koetta jolla tulokset on saatu kimppuun hakien siitä heikkouksia jotta oma näkemys ei olisi uhattuna. Tutkimuksenteon rehellisyys ja tutkijoiden intressit voidaan kyseenalaistaa jotta koe olisi "huijaus" eikä siitä tarvitsisi välittää. Ja jopa koko tutkimuksen metodologian toimivuus missään voidaan kyseenalaistaa. Jossain tapauksissa ihminen voi jopa vedota siihen että ei ymmärrä asiaa riittävän hyvin, jolloin faktoista ei tarvitse välittää.

Näin ollen on selvää että jos kertoo faktoja jotka ovat ristiriidassa uskonnollisten näkemysten kanssa, syntyy vihamielistä reagointia uskovaisten puolelta. Myers edustaa linjaa jossa tästä ei tarvitse välittää. Mooney taas muokkaisi sanomaa siten, että se ei käsittelisi ihmisten herkkiä uskomuksia, vaan kertoisi asioista sitä kautta että ne myötäilisivät yleisön maailmankuvia ja tätä kautta faktoja saataisiin helpommin hyväksyttyä.

Jeesuksen sietämätön raskaus.

"Jos kaikki olisivat samaa mieltä hänen kanssaan, maailmassa ei olisi minkäänlaisia konflikteja."
(Hikipedia, "Rauhan uskonto")

Aihe on itse asiassa raskas suomessakin tällä hetkellä. Syynä on se, että kirkon puolella on reagoitava "homoillan" seuraamuksena tulleeseen myllytykseen. Tässäkin on kaksi hyvin samanlaista linjaa.

Arhi Kuittinen edustaa "kunnioitus" -linjausta, jossa "suvaitsevaisuuslinjaus" näyttäytyy sensuurina ja saamattomuutena. Hänestä kirkolta on vaadittava aktiivisuutta, koska tosiasiassa yhteiskunnan ihmisten vastarinta on ollut ainoa taho, joka on muuttanut kirkkoa. Muutoin kirkko on vain laiskanpulskean passiivisesti sietänyt kaikkea erimielisyyttä ja erimielisyydet ja ongelmat lakaistaan piiloon maton alle.

Count Up -blogi taas on ajanut "suvaitsevaisuus" -linjaa. "Änkkääkö änkyrä vai puhuuko hän liian suoraan? Itse aidasta en halua kirjoittaa, mutta kirjoitanpa edes aidan seipäistä. Aita näyttää olevan melkoinen keskustelun aihe ja uusia aitoja ollaan kovasti rakentamassa. Onko aitojen purkajia? Aion äänestää kirkollisissa vaaleissa. Niin olen tehnyt ennenkin. Olen myös ollut tyytyväinen äänestämiini henkilöihin. Annan heille vallan ajatella itse omilla aivoillaan - ja sydämellään."

Käytännössä linjana on se, että erimielisyydet otetaan esiin ja sitten jompi kumpi kenties vaipuu. Tai sitten sallitaan eri kannat ja estetään siitä kinaaminen.

Dynaaminen ratkaisutapa.

"Vihan lietsojien takia maailmanrauhaa ei ole vielä saavutettu, mutta monikulttuurisuuden edetessä yhä enemmän syntyy innokkaita rauhan ja suvaitsevaisuuden puolustajia taisteluun pahuutta ja vihaa vastaan."
(Hikipedia, "Rauhan uskonto")

Koska olen vaatimaton, ajattelin tietysti lopettaa asian läpisemällä omista mielipiteistäni tähän liittyen. Voisin aloittaa asian muistuttamalla että pappi ja luennoiva tiedemies on asiakaspalvelija. Kuuntelija on asiakas, joka saa palvelun. Kauppias hymyilee ja auttaa. Se on hänen hommansa. Mutta se olisi oikeasti väärin. Ajattelin puhua työelämästä saamieni omakohtaisten kokemusten kautta. Puhun siis possujen kuohimisesta.MTT:llä, kuten muissakin paikoissa joissa on lihasikoja, ei ole karjupossuja. Niistä tehdään leikkoja. Lihantuotantoketjussa on siis lihoamassa iso lauma eunukkisikoja. Syynä on "karjun maku" joka ei kuluttajille kelpaa. Ainaona käytännössä mahdollisena vaihtoehtona olisi ilmeisesti tappaa karjut, mutta tätä ei kukaan ole halunnut.
Kastrointi tehdään hyvin hyvin pienille possuille (kuvan noin 20 -kiloinen possu on jo iso siihen verrattuna) eikä se ole haavana kovin iso asia. Moni ei pidä tästä työstä ollenkaan. Itsekin vältin tähän toimenpiteen osallistumista aina kun voin. (Se on jännä miten paljon empatiaa pienet roikkuvat voivat tässä kohden tehdä.)

Käytännössä tämä asia hoidettiin työyhteisön sisäisesti. Ei ollut mitään mahtikäskyä, joka sanoisi että jos et tykkää, teet silti. Eikä sitä että jos et tykkää, jätä tyystin tekemättä. Se, mikä kiinnostaa on se, onko koejärjestelyt hoidettu teknisesti oikein. Ja se, että muut toimet hoituvat. Työt on tehtävä eikä johtoporrasta kiinnostanut se, kuka ne teki jos ne vaan hoituivat. Tätä kautta tilanne meni käytännössä siihen että ne jotka kykeni, teki. Muut tekivät muuta. Koska talossa oli aina ylenmäärin puuhaa, ei kyseessä ollut mikään työstä laistaminen. Yhden kuohiessa voidaan tyyppi pistää vaikka rontaamaan kalusteita tarvittaviin paikkoihin. Kuitenkin oli selvää, että jos joku päivä olisi tilanne että kuohinta pitää tehdä, eikä paikalla ollut vapaaehtoista, niin sitten joku ottaa vapaaehtoisesti sen vastentahtoisen homman ja tekee sen. (Minäkin olen tässä joustanut. Jotenkin ajatus minusta ja eettisestä periaatteesta samassa lauseessa tuntui jotenkin kaukaa haetulta ollakseen vakava asia.)

Saman pitää tietysti koskea myös kirkkoa. Jos joku kokee että nainen ei voi olla pappi, häntä ei tule tarpeettomasti kiusata, koska hänkin on osa työyhteisöä. Mutta tästä ei saa tulla hänelle mikään käyttöase. Papilla on homma ja ne on tehtävä. Jos papilla tulee olo että ei voi ikinä koskaan missään esimerkiksi siunata homoja tai pitää messua naisen kanssa, se tarkoittaa että hän on "paska työntekijä". Silloin asiallinen mietinnänaihe on se, olisiko jokin toinen työpaikka kenties parempi ratkaisu.

Tälläisestä "hanskaamis -strategiasta" on tietysti vaikeaa kirjoittaa lakia. Käytännössä kirjoitetut ohjeistukset, käskyt ja määräykset painottavat tuollaisia nyrkkisääntöjä enemmän.
Otsikossa on tarkoituksellinen allergianhoitorinnastus. Siedätyshoidossa allergiaa hoidetaan altistamalla allergeenille. Tässä siedätys ei tarkoita allergeenin eliminoimista, joka vertautuu siihen että ärsyttävät asiat vaiennetaan. Mutta ei toisaalta myöskään olla täydessä allergiaoiretilassa jossa elämä on yhtä aivastelua, joka vertautuisi täyteen kaikesta asiasta aina ja kaikkialla tehtyyn kinasteluuun.

2 kommenttia:

mm kirjoitti...

Oli hauska, että valitsit juuri minut ja Arhi Kuittisen vastakkaisiksi esimerkeiksi. Hänen bloginsa on yksi niistä harvoista blogeista, joissa olen yrittänyt harjoittaa hänen itsensäkin arvostamaa kinaamista, En silti ruvennut suuremmin elämöimään siellä, vaikka hän väitti muum muassa sitkeästi, että papit eivät ole joutuneet muutamia kymmeniä vuosia sitten maksamaan liikennesakkoja. Väärässä olevan kanssa on turha kinata.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Kuittinen on varsin vauhdikas tapaus. Varsin leimallinen kanta ; "helppo karrikatyyri" sanoisi kriitikko.

Paikoitellen hänellä on asiaakin, eikä mies ole idiootti. Omavastuuosuus on vain otettava mukaan.