Katselin digiboksista vanhoja tallenteita, joita sinne oli kertynyt. "Friends" -sarjassa "aina yhtä älykäs" Phoebe esitti ratkaisutavan ongelmiin joita oli vaikea valita. Sarjassa aiheena oli se, mitä reittiä mennä tiettyyn paikkaan. Matkan varrella oli erilaisia typeriä matkailukohteita, joita oli tietysti pakko nähdä. Molempia ei voinut saada, koska reitit olivat erillisiä ja melko kaukana toisistaan. Kun ratkaisua ei osattu keksiä, Phoebe käski vain vastaamaan tunteella nopeasti erilaisiin kysymyksiin. Ne olivat melko yksinkertaisia valintoja, joissa ei ollut isoja merkityksiä. Kun niihin vastattiin tunteella, saatiin viimeiseksi livautettua se vaikea valinta. Ja kun oltiin totuttu vastaamaan nopeasti niihin muihin, isosti miettimättä, saatiin siihenkin ratkaisu. Ja kun se oli tehty, se oli tietysti oikea.
Ajattelin, että siinä oli tunteet todellisessa hyötykäytössä. Toki Phoeben "arvovalta" ja tyhmät matkamuistot sekä irrelevantilta tuntuva reittivalinta on monista kaukana siitä mitä kunnon järkevä ihminen, tai ne kuuluisat "sinä ja minä" arkijärkineen tekevät kun tekevät valintojaan. Ongelmatkin ovat erilaisia. Itse asiassa ne ovat hyvin samantapaisia. Toki huumorisarjan esimerkki oli sellainen että sellaisenaan se tuskin tulee kenellekään vastaan.
Järjenkäyttö päätöksenteossa on jotain, jonka merkitystä usein korostetaan. Tässä ajatellaan että asiantilan harkinta on olennaisin päätöksenteon toimivuuden elementti. Valintaa tehdään kuitenkin paljon myös tunteella. Tätä pidetään usein ongelmana. Tunteiden vuoksi tehdään heräteostoja, jotka vievät rahavarat jostain olennaisesta (kuten uusista miekoista.)
Tunteet ovat tietysti käteviä reagointeja. Meillä on tietenkin myös paljon automaatioita, joihin ei liity tunteita : Silmä menee esimerkiksi kiinni automaattisesti, jos kohti heitetään jotain. (Mitä osasivat käyttää hyväkseen esimerkiksi ninjat.) Tätä ei valita eikä siihen liity suoraan tunteita jotka pakottaisivat tekemään juuri niin. Ne ovat kuitenkin melko joustamattomia ja tuottavat samanlaista toimintaa. (Niistä voi harjoitella ulos, mutta se vaatii paljon työtä.)
Järki on tietenkin kätevä, koska se mahdollistaa joustavamman reagointitavan. Näin joka ikiseen yksittäiseen asiaan ja sen muunnelmaan ei tarvita omaa ohjaavaa vaistotoimintaa. Ajattelu mahdollistaa tilannekohtaisen ratkaisun haun, eikä aina tarvitse valita juuri samalla tavalla. Tällä on paljon merkitystä. Esimerkiksi itsepuolustuksessa "lajityypillinen/muuten vain aina toistuva patterni" on sellainen että siihen on melko helppo keksiä vastareaktio. Kun mukana on vaihtoehtoisia tapoja, tilanne muuttuu sellaiseksi että tälläistä "voittamatonta tekniikkaa" ei ole. Joskus jo pelkkä joustavuus on riittävä elementti tekemään toiminnasta järkevää - ainakin kilpailu, saalistus-pakenemis -strategiat ja muut vaikuttavat toisiinsa tavoilla joissa yllättävyydestä on hyötyä, minkä voi varmistaa vaikka laskeskelemalla eri tapauksille Nashin tasapainoja. Erilaiset eri vaihtoehtoja soveltavat strategiat ovat monissa tilanteissa keskimäärin parhaiten toimivia, eivät sellaiset joissa aina samassa tilanteessa toimitaan ihan samoin.
(Toinen syy on tietysti se määrä lisävaistoja joita tarvittaisiin yhtä mutkikkaaseen ja tilannesopivaan käyttäytymiseen...) Tietenkin tietoisuuteen nousevat, silmänräpäytysrefleksistä poikkeavat, tunteet ovat siitä jännittäviä, että niitä voidaan myös jossain määrin hallita tietoisesti. Tämäkin lisää valinnanvaihtoehtoja. Tunteille voi antaa vallan tai sitten niitä voi hillitä. Osa on tietysti pakottavampia kuin toiset.
Käytännössä tunteet ovat kuitenkin olennaisia päätöksenteossa. En viittaa pelkästään Humeen. Humellahan tunteet antoivat "pitäisi" tilan, ja järkeily voi kertoa vain mitä yhteyksiä eri toiminnoilla on. Valinnassahan on paitsi se, miten toimimalla jotain tapahtuu, myös se, mitä lopputulosta halutaan. Tunteita tarvitaan siksi vaikka aspiriinin ottamiseen. Järki sanoo että ottamalla kipu lähtee pois. Tunteet taas ollako kivussa vai ei.
Matt Ridleyn "Jalouden alkuperässä" kerrotaan ihmisistä, joilla on vaikeuksia valitsemisessa. He päätyvät valinnanvapauden menetyksen kaltaiseen tilaan. Kun he eivät osaa valita merkityksettömien valintojen väliltä. On vaikeaa päättää valitseeko näkkileivän kumman puolen voideltavaksi, ja sitten sitä jää miettimään ja punnitsemaan molempien vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, eikä tointa saa tehtyä koska ratkaisevaa dataa ei ole. Järjenjuoksussa ja loogisissa kyvyissä ei ole vikoja. Vika on siis tunnepuolella.
Tähän viitaten Antonio Damasion on esittänyt että alitajunta tekee päätöksemme kun ongelma on liian vaikea tietoiselle ajattelullemme. Damasion mukaan jos ei voi ratkaista tarpeeksi hyvin ja riittävän nopeasti käytettävissä olevilla tiedoilla ja ajattelunopeudella aivot lisäävät päätöksiin tunnetiloja, joiden perusteella syntyy "hyvä-huono" -tunnetila. Koska elämän päätöksissä ei koskaan ole riittäviä tietoja saatavilla, joten tunteet tekevät niistä merkittävän osan.
Jotkut, jotka eivät alitajuntaan suhtaudu yhtä positiivisesti, uskovat että ihmisen aivot vain arpovat "jotain". Jos ratkaisu on liian vaikea, heitetään nopeasti "jotain". Tämä on merkityksellistä, koska usein valinta on turha, tai ainakin vaikeista valinnoista kumpikaan ei ole olennaisen huono. Aikailusta taas ei ole siihen suhteessa riittävää hyötyä. (Ihminenhän ei evoluution kannalta keskity olemaan täydellisen oikeassa, vaan riittävän nopeasti riittävän oikeassa selvitäkseen hengissä.)
Tunteet ovat tässä osin hieman kuten hovimestarit. Jos ne toimivat hyvin, niiden olemassaoloa ei huomaa. Jos ne toimivat väärin, ne huomataan varmasti. Tunteet pelastavat meidät ; Ilman niitä olisimme "Buridanin aaseja" : Tässä vertauksessa on aasi, jotka kuolee kahden identtisen heinäkasan välissä nälkään, kun se ei osannut päättää kummasta se söisi. Phoebe taas on aasinpelastaja. Temppu on hyvä laittaa korvan taakse.
Itse heitän joskus kolikkoa. Se on mielestäni yllä olevista syistä joskus järkevä ja oikea ratkaisutapa. En luota että Jumala antaa ratkaisun. Tai että kohtalo sen kautta maagisesti säätäisi oikean ratkaisun. Mutta luotan että se kolikonheittoon sitoutuminen tuottaa jomman kumman niistä ratkaisuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti