Hermoon ottaminen.

Pahan ongelma on ehkä tunnetuin "kristinuskon teologian kritiikki". Siinä perustana on se, että jos Jumala on kaikkivaltias ja kaikkihyvä, miksi maailmassa tapahtuu pahaa.

Karkeasti ottaen tässä otetaan ihmiskeskeisiä esimerkkejä: Hyvyys tarkoittaa silloin inhimillisen kärsimyksen puutetta. Tämä on melko suuri oletus, koska periaatteessa voisi olla että hyvyys ei olisikaan ihmiskeskeistä. Voisi periaatteessa olla mahdollista, että Jumalan näkökulmasta on oikein vaikka tappaa ihmisiä sairauksiin ja nälänhätiin. Toisaalta myäs pahan ongelman poistoyritykset hyväksyvät tämän ihmiskeskeisyyden. Esimerkiksi voidaan kuulla että pahasta seuraa enemmän hyvää, ne toimivat välineenä. Tai sitten muuten minimoidaan selityksiä. Näissä kaikissa on sellainen erikoinen tapa, että ensin vastuu siirretään uhrille. Kunnes aiheeseen tulevat luonnonkatastrofit, jotka eivät ole mikään Saatanaa seuraavien yksilöiden tekemä Jumalan tahdon vastainen murha. Kuitenkin niidenkin aiheuttamissa kärsimyksissä nähdään helposti "rankaisua synneistä". Tätä kautta esimerkiksi HIV -viruksen kohdalla USA:ssa oli suosittu "Jumalan ruoska" -selitys, jossa AIDS oli Jumalan oikealuonteinen rangaistus pahuudesta, jota homoseksuaalisuus ja huumeidenkäyttö USA:n kristilliselle oikeistolle edustivat. Toisaalta voidaan perustella kipuaistin hyödyllisyyttä. Tuskaahan ei ole ilman kipuaistia. Kuitenkin jos olisi kaikkivoipa Jumala, hän voisi periaatteessa luoda maailman jossa jos löisit vasaralla sormeen, sormi ei menisi rikki. Silloin ei olisi pahaa vahinkoa eikä kärsimystä. Tätä kautta selitys muuttuu melko kyseenalaiseksi. Ehkä suurimman ongelman kaikille selityksille tuo kuitenkin kristinuskon paratiisi. Siellä ei ole kärsimystä, joten vapaaseen tahtoon ja parempaa tuoviin pahuuksiin vetoamiset muuttuvat sävyiltään melko erikoisiksi. Jos ne olisivat pakote suurempaan hyvään, paratiisin pitäisi myös pursuta niitä. Puheet kertovat toista.

Karkeasti sanoen, en pidä argumentista ja siihen reagoinnista. Se vetoaa kyllä tunteisiin tehokkaasti. Mukana tulee kuitenkin halu, molemmin puolin, vetää moraali omasta päästä. Toki tämä olisi ymmärrettävää, jos moraali nähtäisiin byrokratian tapaisena täysin ihmisen keksimänä järjestelmänä, kuten minä teen. Tällöin tietysti vaihtoehtoja ei oikein ole.

Tällä kertaa aiheenani on kuitenkin enemmänkin asia, joka liitetään usein pahan ongelmaan. Ja siitä nostetaan esiin vain sen pahan ongelmaan liittyvät osa -alueet. Mutta joka ei oikeastaan ole pahan ongelma -argumentti. Ajattelin höpistä evoluutiosta. Tai ainakin argumentista, jota evoluutikot esittävät.

Aiheena on tietysti evoluution tuottamat oudot viat ja kummallisuudet, joita esimerkiksi Larry Moran toi tuoreesti esiin bloggailemalla. Kyseessä on "nervus laryngeus recurrens" -hermo. Se kiertää pitkän matkan aivoista aortan kautta kilpirauhaseen. Se kiertää ihmeellistä reittiä, ja se voisi periaatteessa johdottua suoraan.
1: Tämän luulisi tietysti olevan ongelma, jos evoluutio kerran tuottaa aina mainioita juttuja.
2: Samoin tietysti kreationistit ovat sitä mieltä että Jumala ei "välttämättä vain osaa", eli täydellistä toimintaa ei tarvitse vaatia. Ja esimerkiksi syntiinlankeemus on voinut tuoda näitä ongelmia mukanaan - eettisesti ihmisten virheistä on rangaistu myös eläimiä. No, periaatteessa Jumala voisi tehdä mitä häntä huvittaa.

Kuitenkin avainymmärtäminen on tinkering. Evoluutiossa ei yleisesti ottaen uskota että ominaisuus vain syntyisi kerralla: "vähittäinen muutos" on jokaisen evoluutiosta kuulema kliseehokema. Nämä ominaisuudet ovat ymmärrettävissä evoluution kautta. "Virheet" ovat luonnollisia, jos katsoo mistä ne on tehty. Tinkering -ilmiötä voisi kuvata ihmemies MacGyver -vertauksella. Tämähän tekee esimerkiksi metalliputkesta tähtäimen. Ja jos hänet pistäisi ennen konserttia WC:seen ilman soittimia, voisi olla että WC -pöntön kannesta, lavuaarista ja vessaharjasta olisi värkätty jokin soitin. Se ei olisi ehkä hirveän hieno (Tai olisi, kun sitä soitettaisiin Richard Dean Andersonin takatukan kanssa) mutta se toimisi.

Esko Valtaojan kirjoista tästä löytyy yksinkertainen, kansanomainen, esimerkki. Hän nosti esille ihmisen selän. Hän kertoi että ihmset saavat selkävaivoja, koska selkä on rakenteellisesti silta, joka on ensin rakennettu siten että se toimii vaakasuunnassa, ja se on sitten nostettu esiin ja tuettu ehkä vähän parista kohdasta. Kreationistit suuttuivat tästä, ja esittivät että Valtaoja olisi vain väärinymmärtänyt heidät, koska he eivät väitä että kaikki olisi täydellistä.

Toisin sanoen kreationistit näkivät tämän vain "pahan ongelma" -argumenttina.

Kuitenkin kun Valtaojan tekstiä itseään lukee, huomaa selvästi että selitys perustuu pääasiassa aivan toiseen asiaan. Se ei ole teologinen argumentti muotoa "kaikkivaltias ja kaikkihyvä ei joko mokailisi ja/tai tekisi tälläisiä julmuuksia." Ja kun argumentti ei ole tätä, puolustautuminen ei oikeastaan "kumoa mitään argumenttia" vaan esittää siitä olkiukon, jonka kritisoiminen on korkeintaan omien ennakkoluulojen esiintuomista. (Toki on myönnettävä että aika moni ateisti käyttää näitä ominaisuuksia juuri "pahan ongelman" esimerkkeinä. Mutta näin tehdessään he esittelevät omia ennakkoluulojaan ja moraalikäsityksiään, eivätkä niinkään käsittele luonnontiedettä. Shame on them.)

Sen sijaan se on ominaisuuden selittämistä käyttämällä taustateoriaa. Eli sitä mitä luonnontieteissä tehdään. On teoria, ja jos se pitää paikkaansa, tapahtuu joitain asioita todennäköisemmin kuin toisia. Se on toisin sanoen selitys, joka kertoo miksi ominaisuus on sellainen, että sen tapaisia voi juuri odottaa evoluutiolta : Kun kaikki ovat kuulleet siitä kauheasta esityksestä, jonka mukaan ihmisellä on yhteinen kantamuoto simpanssin kanssa, tästä seuraa se, että evoluutikot olettavat että ihmsiellä on ollut nelijalkainen esi -isä. Tätä kautta on järkevää, että tämän nelijalkaisen selkä on ollut melko toimiva, se on ollut ainakin melko hyvin toimiva "vaakasilta". Tätä kautta on selvää että selkä, jossa on "vaakasillan piirteitä" on evoluutiota tukeva. Ja Valtaoja muistutti että selkämme on juuri tälläinen.

Siksi muistutan vain että ihminen saa tyriä (ei siis saa lupaa tehdä virheitä, vaan että vatsakalvot voivat joustaa ja suolta voi pullahtaa pahkuraksi) koska alavatsan rakenne on - myös virtsarakon osalta - sellainen, kuin ne olisivat tehdyt nelijalkaiseen elämään sopivaksi ja sitten nostettu pystyasentoon. Tämä on tietenkin todiste siitä että tinkeringiä on tapahtunut.

Tietenkin Jumalalla voi olla mystiset mutta erityisen fiksut, meille tuntemattomat, syyt rakentaa juuri tälläinen selkäkipuiluja nykyihmiselle aikaansaava selkä, outoja hermoja ja muita vikoja. Mutta se ei selitä miksi se on juuri tällä tavalla virheellinen. Evoluutioteoria sen sijaan tarkoittaa sitä. Minusta se voi tarkoittaa sitä, että Jumala on käyttänyt evoluutiota. En ymmärrä miten gravitaation olemassaolo estäisi Jumalan planeettojen tekemisen. Samoin kuin en ymmärrä miten evoluution oikeellisuus tai vääryys oikeastaan liittyy mihinkään muuhun kuin evoluutioon.

Toinen tähän liitettävä ominaisuus on fylogeneettinen inertia. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihmisillä on viisi varvasta. Samoin simpanssilla. Syynä ei ole se, että viisi olisi jotenkin pakotettu lukumäärä. Se ei ole mikään "selvästi paras lukumäärä". Lukumäärä johtuu siitä että ne liittyvät sukulaisuuteen. Toki tämä ei ole sitova, esimerkiksi hevosen varpaiden määrä on eri, kuin sen esi -isien. Mutta tälle muutokselle pitää hakea aineistotukea: Samana määränä pysyvä varvas ei ole tälläinen anomalia, jota tarvitsisi erikseen selittää etsimällä aineistosta syy tälle erolle. Tämä voi ensialkuun kuulostaa sekoilulta, mutta on loppujen lopuksi katsottava esimerkiksi pihalla olevan kiven kautta. Jos tiedetään että kivi oli eilen siinä, se että se on siinä tänään ei tarvitse erikseen selitystä. Koska kivet eivät liiku. Kivi voi tietysti liikkua, esimerkiksi maanjäristys, ja teoriassa jopa sade tai varasteleva teini voi siirtää sitä. Siksi kiven siirtyminen vaatii erityisen aineistoselityksen ja paikallaan pysyminen on "perusoletus".

Ja ehkä tämän vertauksen avulla ymmärtää miksi fylogeneettisen inertian käsitteellä voidaan ymmärtää luontoa: Esimerkiksi suden jäljissä on näkyvissä neljä varvasta. Samoin koiran. Samoin supikoiran. Samoin ketun. Se ei ole paras varpaiden lukumäärä: Mäyrän jäljissä näkyy viisi varvasta. Samoin saukolla. Evoluutioteoria kertoo että syy on sama, jonka vuoksi lapsilla on yleensä sama määrä varpaita kuin vanhemmillaan. (Ja jos on eroja, on tilanne sama, kuin se, että minulla on ylimääräisiä hampaita. Minun vanhemmillani on ollut normaalimäärä hampaita, itselläni on vedetty hampuja pois koska niitä oli ylimääräisiä kappaleita. Sisaruksillani ei tiettävästi ole tätä vaivaa. Harva pitää tätä anomaliaa todisteena siitä että hampaiden määrä ei olisi periytyvä ominaisuus tai että hampaiden määrä ei liittyisi sukulaisuuteen. Eli jos jostain löytyy heimo jolla on vain neljä varvasta, eikö tämä yhteinen ominaisuus kerro että niillä on tapahtunut mutaatio jonka vuoksi heillä on se määrä varpaita - ei siksi että heille kaikille on toisistaan riippumatta sattunut juuri identtinen mutaatio, vaan koska he ovat sukua. En siksi joudu selittämään siksi erikseni miksi minulla on viisi varvasta. Mutta ylimääräisiä hampaita pitää ihmetellä ja selitellä "mutaatioilla" tai "geenien yhteisvaikutuksella". Koska se on jotain "yllättävää".)

Ergo: Näitä piirteitä voidaan käyttää arvokkaana apuna kun luontoa selitetään. En syytä Jumalan pahuutta oudoista hampaistani.