"Jokainen voi kutsua itseään voittajaksi, jos määrittelee voittamisensa riittävän joustavaksi."
On melko tavanomaista että fundamentalisti uskovainen kaataa uskonsa perustelemisen syrjään. Ateistin tulee osoittaa vääräksi hänen näkemyksensä. Ajatuksena on tietysti se, että Jumala on nimenomaan rationaalinen selitys, kunhan se ei ole ristiriitainen. Tosiasiassa se, mikä on mahdollista ei vielä tee siitä hyvin perusteltua. Sillä "erikoiset väitteet vaativat erikoiset todisteet."
Tätä on kuvattu muun muassa Russellin teekannussa. Siinä on esitetty väite teekannusta, joka kiertää niin kaukana että sitä ei voi havaita ihmisten teleskoopeilla. Tälläisen väittäminen on tietysti hölympölyä. (Sehän on "erikoinen väite".) Tälläinen falsifioimattomissa, kumoamattomissa, oleva perustelu on toki mahdollinen, mutta siihen uskominen ei nojaa todisteisiin. Teekannuun voidaan vain uskoa tai olla uskomatta. Ja ainut, mikä erottaa Jumalan teekannusta on loppupelissä ihmisen intuitio. Uskovaisista tämä intuitio on ilmeisesti merkittävä, koska he kertovat että teekannu on väärässä ja Jumala ei, koska teekannu on "naurettava". (Tosin he puhuvat vain omista intuitioistaan. Monien intuition mukaan Jumalan ajatus on absurdi. Mutta ilmeisesti toisten intuitiot ovat naurettavampia kuin toisten.)
Kyseessä on tietysti se, että uskovaiset harjoittavat maailmankuvaansa assimiloimista, jolle ei tunneta mitään rajoja. Duhemin-Quinen teesin lukenut muistaa, että mitä tahansa voidaan pitää totena, jos sallitaan sen tukeminen millä tahansa ad hoc -selityksillä tai epämääräistämisillä. Minkä tahansa väitteen ympärille voidaan siksi rakentaa selityssysteemi, jos se vain päätetään ydinkohdaksi. Toki tämä periaate hylkää "Occamin partaveitsen".
Tätä asiaa on käsitellyt Anthony Flew kertomuksessaan näkymättömästä miehestä. Kertomuksessa ideana on se, että uskovainen selittelee puutarhurin antamalla tälle erilaisia "extraordinary" -ominaisuuksia, kuten näkymättömyyden, jotta se olisi yhä mahdollinen. Tässä suhteessa uskovainen kertomuksessa assimiloi äärimmilleen, joten hän voi aina väittää että hänen kantansa puutarhurista ei ole ristiriidassa havaintojen kanssa. Tosin tässä vaiheessa puutarhuria ei enää kyetä erottamaan olemattomasta puutarhurista.
Flewn mukaan tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi olla agnostisia puutarhurin suhteen, koska muutoin voisimme olla agnostisia minkä tahansa suhteen. Flewn argumentti toimii kuitenkin vain evidenssiin nojaavassa päättelyssä. Tämä tarkoittaa sitä että puutarhurin väittäminen tieteelliseksi ei ole mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti