maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tubeaminen

Olen rakennellut viime päivinä kohtuu aktiivisesti vlogia. Se on filosofia-miekkailuvlogi. Ideana on täyttää sitä materiaalilla joka olisi ei-valittamista. Toisin sanoen täyttäisin sen asioilla joita pidän hupaisana.

Ratkaisu oli tavallaan ilmiselvä ; Päätökseni omasta vlogista alkoi kun korostin miten inferiorinen kanava video itse asiassa on tiedonvälitykseen. Videoissa korostuvat esiintymistaidot, joita itselläni ei ole. Videoissa lähteistäminen on vaikeaa. Videoissa informaatiota tulee hitaasti verrattuna luettuun. Videoissa on lisäksi sellainen piirre että niiden takaisinkelattavuus juuri tiettyyn kohtaan on hankalaa. Kirjan kanssa voi aina palata määritelmään ja takaisin siihen kohtaan mitä on lukemassa. Lähteissäkin tietää mikä kohta lauseesta on lähteistetty mihinkin. Videossa tämä kaikki on hyvin vaikeutunutta.

Olen tehnyt blogit tähän asti yhden otoksen äänityksillä. Tämä on tavallaan tunnelmanluomiskikka. Mutta se korostaa kirjoitetun ja sanotun sanan välistä eroa. Videoiden editoiminen on vaikeampaa. Kirjoittaessa voi vaihtaa kirjoittamassaan lauseessa yhden sanan. Videossa tämä korvaus on hyvin vaikeaa. Kuvaan tulee leikkausjälki ja ääninauhakin rytmittyy hyvin omituiseksi.

Toisaalta on ollut hauskaa kun on voinut värikoodata eri aiheita niin että on tavallaan aavistuksen erilailla itseään korostava hahmo analysoimassa pelejä tai kertomassa miekoista. Kypäräpäähahmo oli itseni kannalta hauska koska minun piti hakea itselleni aavistus pahaa mieltä että yhden otoksen videoista tulisi juuri sen sävyisiä kuin niistä halusin. (Näiden tekeminen on muuten ällistyttävän hidasta. Yksi moka ja alusta -meininki vartin videon kohdalla auttaa kyllä kestämääm virheitä.)

Olisi hauskaa saada tuolle vlogille seuraajia ja kommentteja. Tapani blogetahan ei ole ollut kommenttihakuinen. Toisaalta koen että noissa "mukavissa asioissa" en samalla tavalla aseta itseäni tulilinjalle. Ja saatan olla pikku hiljaa sen verran tervehtynytkin että tuollainen "ilon kautta lähestyminen" on ylipäätään mahdollista minulle itselleni...

Apostaatikoilla on paha olla

Uskonnosta tulevat ongelmat ovat jotain joiden merkitys on monesta pienempi kuin esitän. Suurin osa saamastani kritiikistä tulee uskovaisilta, ihmisiltä jotka valkopesevät ideologiaansta tai sitten jotka sekoittavat oman kokemuksensa absoluutiksi jokaista koskevaksi pääsäännöksi vailla poikkeuksia.

Monelle nämä asiat ovat vieraita. Ihmiset eivät ymmärrä kuin sen minkä kokevat itse. Tässä mielessä on hyvä lukea tuore, mielestäni positiivinen, kirjoitus "kotimaan" blogien puolelta. Christer Lindholm kirjoitti siitä miten hänellä oli ollut kova uskonkriisi. Hän on palannut uskoon, mutta ainakin omasta mielestään kasvaneena. "... seinä nousi pystyyn sekä hengellisessä elämässäni että yksityiselämässäni. Ja menemättä sen enempää yksityiskohtiin voin vakuuttaa, että törmääminen siihen seinään teki kipeää. Jopa niin kipeää, että olin hetken aikaa valmis heittämään pyyhkeen kehään lopullisesti. Onneksi meidän Herramme päätti juuri siinä vaiheessa puuttua peliin osoittamalla minulle, mitkä ovat vaihtoehtoni: voin joko uskoa tai olla uskomatta, mutta jos valitsen uskon minun täytyy ottaa se vastaan juuri sellaisena kuin se Raamatussa ilmoitetaan, varauksetta ja ilman reunaehtoja."

Monet eivät ole kokeneet tämänlaista ja tämä vihjeettömyys näkyy kun he reagoivat niihin joilla on vastaavia kokemuksia ja Lindholmin kanssa erilainen lopputulos. Nämä ihmiset nyökyttelevät toki ymmärtäväisesti kaikille jotka kriisin jälkeen palaavat uskoon. Mutta väärän ratkaisun tehneitä he eivät yleensä ymmärrä kuin jollain ilmiselvästi pinnalliselle teepussiaforismitasolle jäävällä tasolla. Eli sellaisella jonka sanahelinän takaa puuttuu ymmärrys, viisaus ja sielu. Nämä ihmiset ovat rehellisesti ottaen sellaisia että he eivät osaa olla hiljaa ja antaa asioista jotain tietävien ja ymmärtävien avautua. Koska he ovat todennäkisesti niin pihalla että eivät itsekään ymmärrä miten voimakkaasti, ilmiselvästi ja syvästi he ovat pihalla. Ja tyhmästi ja pahasti toimivia ihmisiä. Sellaisia jotka ovat kenties vilpittömiä ignoranttiudessaan mutta inhottavia kohdattavia. Ja aina "kohtaamista" hakemassa. (Nämä ovat niitä ihmsiä jotka lähestyvät sähköpostilla halutakseen "tarjota pizzat ja keskustella mielenkiintoisista mielipiteistäni" joka käytännössä tarkoittaa sitä että he haluavat kertoa minulle Jeesuksesta julkisella paikalla josta ei pääse pakoon kun on suu pizzaa täynnä.)

Merkittävää on toki sekin että uskonkriiseihin saa ymmärrystä. Uskovaiset ymmärtävät miksi on raskasta läpikäydä uskonkriisiä johon ei liity yhteisön tekemää kiusaamista. Toisin sanoen Lindholmin kaltaiset ovat lähempänä uskonnottomuuden kokemusta kuin monet. Mutta hekään eivät ole kokeneet sitä kun uskonkriisiin liittyy kiusatuksi tuleminen ja jossa uskonkriisistä puhuminen johtaa provosoituneisiin vastareaktioihin ja kiusaamiseen. Heillä on pelkkä uskonkriisi ilman sosiaalista eristymistä tai eristämistä. Mutta he saavat enemmän ymmärrystä ja tilanteen raskaus otetaan monta kertaluokkaa asiallisemmin. Vaikka, lets face it, heidän uskonkriisinsä on perustaltaan ja aiheiltaan vähemmän perusteltu ja triviaalimpi kuin heillä jotka menettävät uskonsa kokemuksiensa perusteella.

Mutta saanpa silloin tällöin kuulla aiheen relevanssista myös maallikoilta.

 Uskonnottomat ihmiset eivät välttämättä koskaan kohtaa mitään ongelmia. Olen tietoinen että monet uskontokuntiin kuulumattomat elävät rauhassa. Tarkemmassa tarkastelussa näyttää paljastuvan se, että he (1) eivät yleisesti ottaen puhu uskonnottomuudestaan tai muuten tuo tätä identiteettiään tiedetyksi (2) ole tekemisissä uskovaisten kanssa. ; Kai se heillä onnistuu kun uskonnottomuus ei ole mikään ihonväri tai vastaava, joka näkyy.

Tarinan opetus on se, että jos uskonnoton harrastaa itseensä itsesensuristista sekularismia ja kuplautuu porukoihin jotka eivät pidä sisällään uskonnollisia ihmisiä niin heille ei tule mitään ongelmia. ; Omalla kohdallani haasteena on se että olen "tavallaan apostaatti". Kun on osa uskonyhteisöä, siitä irtautuminen on jotain joka kiinnittää huomiota vaikka menisi kaappiinkin. Samoin uskonnollisissa yhteisöissä kaverit tuppaavat helposti koostumaan saman ideologian jakavista ihmisistä, joten voi olla vaikeaa elää sellaisessa tilanteessa jossa yhteyksiä ei olisi. Pascal Boyer on toisaalta kuvannut sitä miten äärimmäiset uskonnolliset liikkeet joissa on haitallisia piirteitä kohdistavat usein kiukkunsa nimenomaan niihin jotka ovat luopuneet "oikeasta uskosta".

Kun katsotaan nykyajan konservatiiveja, on joissain lestadiolaisimmissa paikoissa oman arjen sujuvuuden kannalta kätevää piilottaa televisioantennit. Helpottaa työnsaantia ja toisaalta kaupassa käymiseen liittyy vähemmän kulmien alta mulkoilua ; Lestadiolaiset ovat siitä näppäriä että heillä on varattu jopa aivan erilaisia tervehdyksiä ihmisille sen mukaan miten nämä keskustelun kohteet luokittuvat omaan uskontoon. Näin ollen niinkin pieni asia kuin tervehdys sisältää asenteellisia kannanottoja. Jotka ovat laillisia, mutta on tietenkin ikävää elää alueella jossa joku on varannut sinulle perustervehdykseksi jonkin joka on tyylikkäistä denotaatioistaan huolimatta konnotaatioiltaan lähinnä "haistappa jätkä paska".

Tässä kohden on hyvä katsoa uskonnollista keskustelua. Otetaan vaikkapa körttien foorumi muutaman vuoden takaa. Siellä keskusteltiin ryhmistä joissa on kyse ns. "uskosta irtautuneiden vertaistuesta". "Nykyään tuntuu olevan muodissa kaikenlaiset foorumit joissa kirjoittavat ns, uskosta irti päässeet henkilöt. Vertaistukeksi kait sitä kutsutaan? Lestadiolaisilla on omansa, mormooneilla, jehovalaisilla, huitsinnevada ja toi saastainenhuone ja ehkä uskonnonuhritkin voisi laskea samaan. Voinee olla muitakin. Ikävää jos sitä sitten muuttuu katkeraksi ja antikristilliseksi, vaikkakin ymmärrettäväähän sekin on." Tässä kohden suhtautuminen on periaatteessa sydämellistä mutta mukana on aina twisti. Kommentoijat esimerkiksi näkevät vertaistuen seuraavalla tavalla:
1: Ne ovat jotain jossa haetaan riitaa. Ja jos tätä ei myönnetä niin sen pahempi  siellä käyviä ihmisiä ""kiinnostaa lähinnä seurata, millaisia riitoja kirkossa käydään" tuntuu jotenkin käyvän kohti, vaikka ei haluttaisi myöntää."
2: Toisaalta näille terapioinneille annetaan erikoisia vaateita. Uskovaiset sanovat millä sävyllä tulee saa pitäisi jne. puhua. Näkökulmat on siis annettu uskovaisten puolelta. Lisäksi uskonkriisin terapoinnista pitää seurata tiettyjä asioita ja seurauksia ja mielipiteenmuodostumisia. "Minusta ihmisille tulisi silti jättää tilaa ja jos joku on vapautunut jostakin, ei tulisi silti alkaa haukkua muita. Monia hyviä asioita kuitenkin kristillisyyteen ja karismaattisuuteen, mormonismiin ja jehovantodistajien oppiin kuuluu ja olisi väärin tuomita heitä, että he kaikessa ovat väärässä ja heidän parissaan usko on vain ahdistavaa ja väärää. Rehellinen tulisi minusta olla tossakin asiassa ja todeta, että kyllä teidän parissa monella voi olla hyvät sosiaaliset kontaktit ja voitte kokea saavanne uskostanne paljon hyvääkin, mutta minusta se ei ole oikein kaikessa, kuten ei minunkaan uskomiseni. Jotenkin nämä kaikenlaiset uudet foorumit ovat niin katkeruutta täynnä, että se ei rakenna ketään, vaan enempi lisää katkeraa asennetta kaikkea uskonnollista kohtaan. Hyvä tietysti, että ihmiset kasvavat ja lähtevät pois ahdistavista uskonnollisista porukoista ja löytävät anteeksiantavan ja armollisen Isä Jumalan." Vastaavaa tasapainotusta ei jostain syystä korosteta kun kehutaan uskontoja. Ei vaadita joka kerran alleviivaamaan että siellä olisi paljon hyvääkin. Esimerkiksi oman mieleni ja kokemukseni mukaan nuo uskontoon liittyvät kehuasiat olisivat valehtelua. Joillain yksilöillä kenties toteutuvat. Mutta ei mikään pääsääntö joka olisi uskontojen elimellinen ominaisuus joiden ei-tuhoutuminen lopettaisi instituution olemassaolon. Minua ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä miten uskovaiset tulevat kertomaan mielestään sallituista keskustelunaiheista ja niiden näkökulmista ja kerrontatavoista ideologiansa ulkopuolelle siirtyneillekin..
3: Toisaalta sitä pitäisi olla jotenkin positiivinen "Huitsinnevadaa kävin joskus vilkaisemassa, mutta ne olivat kamalan monotonisia ne jutut, ja joskus tahtoisi ennemminkin kuulla, kuinka ihmiset selviytyvät plussan puolelle," Tässä kohden on tietenkin ajatuksena se että kun uskonto lupaa onnellisuutta ja tuottaa katkeruutta ja tuhoaa ihmisiä niin näiden tuhottujen pitäisi jotenkin uskosta eroamisen jälkeen olla onnellisia. Ei siis vain onnellisempia kuin uskonnossa. Vaan onnellisia. Heidän täytyy toteuttaa ne ideaalit joita uskonelämä ei tarjoa (mutta joita se lupaa). Omakohtaisesti uskallan sanoa sen verran että heti kun keksin miten "päästään plussan puolelle" ja selvitään siitä kokemuksesta jonka sain "hyvässä kristillisessä kulttuurissamme ja mahtavissa sosiaalisissa yhteyksissäni", niin kerron siitä kyllä. En ole harrastanut vertaistukihöpinää joten se minua on tuskin lietsonut. Mutta älkää hyvät ihmiset antako uhrille jotain velvollisuutta täyttää jokin "hyvän uhrin rooli". Toki ymmärrän että kristityt haluaisivat minustakin jonkin mannekiinin joka ensin saa uskonyhteisössä kokea niihin väistämättä ja käytännössä aina jotenkin liittyvän valtapelin ja tämän jälkeen sitten alistuisin tälle valtapelille uudestaan ja promotoisin sitä korostamalla miten "löysin armeliaan Jumalan" kovien kokemusteni kautta. En halua toisintaa itseäni ja tuottaa kaltaisiani ihmisiä. Ja tämä tarkoittaa sitä että (1) en neuvo miten ihmisten tulisi elämässään elää ja (2) neuvon miten heidän ei kannata sitä elää uskonyhteisöissä.

Näin "muodista" muutaman vuoden takaa.

Kun katsotaan nykyajan vertaistukea aiheesta, sitä kuvaa asia joka ei ollut havaittavissa noina aikoina. "Saastainen huonehan" sulkeutui takavuosina. Osittain sen kirjoittajaa lakkasi kiinnostamasta, hän pääsi ilmeisesti kriisinsä yli. Toisaalta ennen tätä sen kommenttikäytänteitä piti muuttaa koska paikalle intoutuivat erilaiset helluntailaiset saarnaajat pilkkaamaan apostaatteja.

Huitsinnevada taas on ollut jo aika kauan seuraavanlaisen viestin takana: "Olen saanut nyt tarpeekseni uhkailuista. Joten Huitsinnevada on toistaiseksi kiinni. Katsomme myöhemmin, mitä teemme. Jatkuuko tominta lainkaan vai ei. Kiitos niistä n. 8 vuodesta, jotka foorum on saanut pyöriä. Olen kiitollinen teille jokaiselle. Itse olen saanut teidän ansiostanne selvitä kaikesta uskonnollisesta tuhosta, jota olen kokenut. Minut saa jatkossa kiinni osoitteesta yllapito at huitsinnevada.info. Teme, Teemu Vesala, Huitsinnevadan omistaja."

Kotimaahan voi kirjoittaa omalla nimellään ja kasvoillaan omista uskonratkaisuistaan. Tästä ei seuraa uhkailua. Kotimaan ylläpito ei joudu toimimaan anonyymiyden takaa tai järjestämään suljettuja ja salattuja ryhmiä asiansa sanomiseen. Toisaalta ateistit kritisoivat näitä hieman erilaiselta sävyltä : Ei esimerkiksi vaadita että kun kritisoidaan ateismia niin pitäisi niihin aina muistaa kirjoittaa siitä miten ateisteilla on hyviä ja toimivia juttuja yhteisössään - vaikka kirjoittaja ei tälläisiä tuntisi tai näkisi niille ominaisiksi, vaan hänen tulisi mainita ne siksi että ateistiyhteisöt ne itseensä liittävät retoriikassaan.

En tiedä Suomessa ainuttakaan uskontoon liittyvää vertaistukiryhmää jota voitaisiin pitää täysin avoimena. Sillä heti kun niistä sellaisia tehdään, uskonaktiivit tunkevat sinne riitelemään, pilkkaamaan ja uhkailemaan. Ei ole väliä onko tämä "enemmistö vai vähemmistö" kaikista uskovaisista. Tämä on se osa uskovaisista joka käytännössä kohdataan. Aina kun joku kertoo olevansa uskovainen ja hakee kontaktia uskonnottomaan, varsinkin apostaattiin, niin se on mitä suuremmalla todennäköisyydellä juuri tämänlainen ihminen. Kunnolliset ilmeisesti ymmärtävät olla hiljaa ja olla tunkematta asioihin joista eivät mitään ymmärrä..

Muille : Kiitos vain siitäkin että osaatte neuvoa miten minun PTSD -oireita aikaansaanut traumapäisyyteni tulisi ilmetä jotta se Teitä miellyttäisi. Kannattaa teidän kenties tavata jostain psykologiankirjasta mitä ihmisille tapahtuu ennen kuin alkaa asettamaan ukaaseja ja vaatimuksia siitä miten toisten tulisi ilmentää omia kokemuksiaan ja miten heidän tulee olla tiettyä mieltä uskonnoista. Kun nyt olette valistaneet ja neuvoneet minua, on minullakin teille omaa elämäänne koskeva jatkotoive : Neuvooni liittyy suksi ja kuusi sekä järvi ja hyppääminen. Saa suorittaa!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kuolla puolesta.

Islamistinen itsemurhaterroristi voi ilmoittaa haluavansa kuolla Allahin puolesta. Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Kristityillähän Jeesus kuoli ihmisten puolesta. Ilmeisesti niin että hän kuoli kolmeksi päiväksi sillä tavalla puoliksi ja sitten kaikki Häneen uskovat kuolisivat samalla tavalla puoliksi, mutta pidemmän ajan kuin kolmen päivän hengessä.

Islam selvästi osoittaakin kovempaa epäitsekkyyttä ja halua kuolla jonkun muun puolesta. Mutta ajatus tämän takana on silti aika erikoinen. Miettii nyt että kävisikö muka oikeasti niin, että jos itsemurhaterroristi jäisi kotiinsa katsomaan internetpornoa ja syömään sipsejä, niin sitten seuraavana päivänä olisi uutisissa se, että Allahilla olisi ollut mahdollisuus, mutta koska terroristi sitten jaksanut pelastaa häntä ja kuolla tämän puolesta niin nyt sitten Allah on kuollut, lopullisesti...

Saako demokratiassa hävinnytkin sanoa mielipiteensä?

Trumpin vaalien jälkeen hävinneet puolet ovat tehneet monenlaisia. Eräs tapaus on erikoinen. Se oli omituinen ja kiehtova. AIheena on "HE WILL NOT DIVIDE US" -viestiä toistava taideprojekti. Viesti oli selvästi myös ns. poliittista taidetta. Ja Trumpin vastaista. Viesti on tietenkin jossain määrin hävinneiden karkeroitumitsa joka on naamioitu optimismiksi. Virallinen viesti onkin jotain joka selvästi yrittää optimismilla reagoida jakautumisen ja vihollisuuden uhkaan jota koetaan olevan ilmassa. "Open to all, 24 hours a day, seven days a week, the participatory performance will be live-streamed continuously for four years, or the duration of the presidency. In this way, the mantra "HE WILL NOT DIVIDE US" acts as a show of resistance or insistence, opposition or optimism, guided by the spirit of each individual participant and the community. "

Mutta sitten nörtit ja trollit iskivät. 4CHAN, joka on Suomalaisen ylilaudan suurempi ja vielä aavistuksen verran mielipuolisempi paikka on jokin jossa ei saa kertoa että jokin on "mahdotonta". Kun nörtit uskovat tieteellisiin induktioihin rukouilun sijasta, ja heillä on käsissään ns. aivan liikaa vapaa-aikaa, tapahtuu hyvin ällistyttäviä asioita.

Alun perin "HE WILL NOT DIVIDE US" -kuvaa laitettiin kameroihin. Ja sen paikka oli tiedetty. Siksi trollit menivätkin sen lähelle tuottamaan Trumpia tukevaa iskulausetta. Näin ollen yhtenäisyyttä korostavaa viestiä ei sensuroitu mutta taideprojektia katsovat kuulivat videoissaan Trump -myönteistä viestintää. Tämä on tietenkin jossain määrin kiusaannuttavaa heille joille koko projekti oli hengeltään Trumpinvastainen ja reagointi Trumpiin liitettyyn uhkaan.

Ja niin kävikin että viestin paikkaa ja sitä kuvaavaa kameraa siirrettiin. Tällä kertaa tuntemattomaan paikkaan. Viestiä ei muutettu. Se liehui lipussa joka oli vedetty salkoon. Videokamera kuvasi tyhjää taivasta. Kuvassa ei ollut maamerkkejä tai mitään muutakaan jotta sen paikkaa voitaisiin selvittää.

Tähän liitettiin viesti jossa luvattiin että viesti pysyisi salossa koko Trumpin vallassaoloajan. Tämä koettiin haasteena ja haastamisena. Ja tästä alkoi ns. projekti ; 4Chanilaiset tarkkailivat videota. Siinä tapahtui asioita. Aurinko nousee ja aurinko laskee ja tätä kautta voidaan tietää millä aikavyöhykkeellä lippu sijaitsee. Tätä tietoa yhdistettiin siihen minkälainen sää kuvissa oli ja näin saatiin rajattua aluetta pienemmäksi. Nörtit tutkivat myös kuvassa näkyviä lentokoneita ja niiden lentoreittien kautta saatiin rajattua hyvinkin pieni alue. Tätä täsmennettiin yöaikana saaduilla tähtitieteellisillä tiedoilla yhdistettynä satelliittien lentoaikoihin. ; Tilanne huipentui siihen että vieläkin liian suurta aluetta rajattiin siten että eri paikoilla soiteltiin kovaäänistä torvea samalla kun nettikameran toisessa päässä kuunneltiin kuuluuko sitä soittoa juuri sillä hetkellä. Lopuksi lippu vedettiinkin salotsa ja sen tilalle vedettiin Pepe -aiheinen T -paita ja "Make America Great Again" -lippis.

Olen luonnollisesti hyvin vaikuttunut.

Vaiva ja työ ja nerokkuus joka yhden lipun etsimisessä on on mielestäni uskomattoman kova temppu. Tätä ei voi olla ihailematta. Samalla on selvää että itse teko on hyvinkin siinä mielessä absurdi ja pikkumainen että sen kohdalla tekisi mieli sanoa että "no harm done". Teko oli seurauksiltaan hyvinkin mitätön eikä kukaan vahingoittunut.

Mutta sitten on se toinenkin puoli. Vaivan takana on toinenkin puoli ; Ryhmäpaine ja kiusaaminen on huolestuttavaa nimenomaan silloin kun se yltää hyvin kaikenkattavaksi. Kaikenkattavuus näkyy siinä että myös pieniin asioihin nähdään tarpeelliseksi puuttua.

Kuten kirjoitin, ensimmäisen lipun kohdalla toiminta oli mielestäni soveliasta siinä mielessä, että siinä vastustajan viestiä ei poistettu. Se ei ollut sensuuria. Sen päälle ja oheen liitettiin muita asioita. Mutta lipun kohdalla itse alkuperäinen viesti otettiin pois. Toisin sanoen haluttiin korostaa sitä että tämänlaisia viestejä ei oikein haluta nähdä. Ja tämä tarkoittaa sitä että lippu voidaan käydä varastamassa toisen ihmisen lipputangosta. Kyseessä on symboliin isketty varkaus joka itse asiassa antaa viestin siitä että "hävinneiden tulisi pitää turpansa kiinni" ja noudattaa jotain Trumpin määrittämää asiasisältöä joka määrittää mikä on poliittisesti korrektia ja mikä valeuutisointia. (Jotain jota monet Trumpin epäkohteliaisuutta kannattavat trollit ovat yleensä vastustaneet ennen hänen valintaansa.)

Toisin sanoen tässä puututaan väärää mieltä olevan omistusoikeuteen ja sananvapauteen. Tässä kohden tosin vastaan saattaakin tulla Streisand -effect. Juuri kukaan ei tosiasiassa olisi välittänyt jostain hyvin helposta sanaleikistä. (HE WILL NOT DIVIDE US voidaan käsittää siten että jakaminen koskee joko "Meitä" tai "Amerikkaa".) Kun se koettiin ärsyttäväksi ja sitä ryhdyttiin jahtaamaan siitä tulikin kiinnostavaa.

Samalla jotenkin alleviivattiin sitä että Trumpin kannattajat eivät olekaan sananvapauden ja poliittisen epäkorrektiuden vastustajia vaan nimenomaan sensuroimassa for lulz. Ja heitä naurattaa kovasti se että sensuuria tapahtuu heidän kanssaan erimieltä olevalle. ; Ei ole sattumaa että vitsit ovat pikkumaisia ja niiden kieltäminen ja sensuuri "ei vahingoita paljoa". Mutta pahat johtajat ovat tupanneet ns. keräämään vitsinkertojia. Erimielisyyden ilmaisu häiritsee näiden johtajien johtajuudestaan nauttimista ja ne halutaan siksi torjua ja torpata.

Näin siitä huolimatta että temppu oli omalla tavallaan hyvinkin vaikuttava.

Tuskin olisin itse onnistunut vastaavassa. En vaikka minulle annettaisiin kaikki ylimääräinen vapaa-aika. ; Toisaalta olisin tekemisen lisäksi suhtautunut onnistumiseeni eri tavalla. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, kun taannoin selvitin "hyvin todennäköisesti rajaten" sen kuka tietty yksilö "Takkirauta" -blogia pitänyt Ruukinmatruuna oli irl. (Toki on teoriassa mahdollista että osittain induktiivisia päätelmiä sisältävä tutkintalinjani sattui löytämään jonkun joka vain sattuu sopimaan ihan näihin kaikkiin attribuutteihin. Mutta tämä on melkoisen epätodennäköistä.)

Tämä onnistui koska hänen anonyymiytensä oli ns. "varsin näennäistä".  Hän kertoi elämästään ja jotkin yksityiskohdat toistuivat. (Ja jos se toistuu 3 kertaa se ei enää ole sattumaa, kuten "Ruukinmatruuna" itsekin sanoisi.) Hän tuli paljastaneeksi aika paljon yksityiskohtia blogissaan. Aviosääty, lasten lukumäärä, jopa se millä viikolla hänen nimipäivänsä on. Harrastuksista selvisi joitain varsin harvinaisia harrastuksia joihin liittyy ns. paperijälkeä ja lehtikuviin pääsyä - historian elävöitys jossa opetellaan Liechtenaueria, purjehdus, laskuvarjohyppy. Tätä voitiin yhdistää ammattiin metallialalla ja Diplomi-Insinöörin tutkinto. Hän oli myös nainen ja omien sanojensa mukaan blondi. Näillä tiedoilla pääsin "uskottavaan lopputulokseen". Jota en paljasta tässä, sillä kokisin tämän tarpeettomaksi. Minulle riittää se että selvitin tiedon jota on salattu ja haluttu salata. Mutta en näe mitään tarvetta puuttua toisen ihmisen autonomiaan siinä mielessä, että erikseen paljastaisin työni lopputuloksen kaikille. Minusta olisi ilkeää paljastaa ihmisen identiteettiä kaikille kun hän selvästi on halunnut pitää sen salattuna. Anonyymiys on valinta ja minusta olisi pikkumaista vuotaa tieto julkiseksi vain siksi että en satu olemaan poliittisesti samaa mieltä monessakaan asiassa hänen kanssaan.
1:  Sitäpaitsi tämänlaiset asiat tarjoavat ns. leaveria. Hän on tavallaan palveluksen velkaa omasta huolimattomuudestaan ja voin varmistaa että hän kohtelee minua jatkossakin asiallisesti ; Vihjeeksi voisin sanoa että asiat voi hoitaa hyvinkin "Hikipedian" ja "Raivon Ensyklopedian" Napoleonkin on kiinnostanut minua mutta tiedän hänestä, lukemiensa ja seuraamiensa lehtieä kautta, että hän on Turkulainen homo. Ja jälkimmäinen ei jätä paperijälkeä. Hän on vuotanut itsestään tietoa tämän verran ja olen sentään ollut hänen kanssaan tekemisissä tavallaan "vain vuosia". Ruukinmatruuna tykkäsi omasta äänestään ja itsestään ja näistä kertomisesta. Sinänsä ymmärrettävää. Mutta jos haluaa pysyä anonyyminä...

Toisaalta toivoisin että 4Chan valitsisi oikeasti hyviä ja merkittäviä kohteita seurattavaksi. Se voisi tarkastella esimerkiksi ISISin julkaisemia videoita ja selvittää niistä missä nämä paikat tarkalleen ottaen sijaitsevat ; Jos ensimmäinen mielleyhtymä on "ei ole mahdollista", niin tiedän että 4Chanille mahdoton on vain tavallista kovempi haaste. ISIS -videoissa on sentään enemmän vihjeitä kuin tyhjässä taivaassa...

torstai 16. maaliskuuta 2017

Missä ovat kuukautisveritahrat?

Jeesuksen ja Marian kuvaaminen taiteessa on ollut ilmeisen vaikeaa. Tämän opin katsellessani renessanssiajan taidedokumenttia. Renessanssiaikana maalauksissa vauvajeesuksen haluttiin näyttävän samalla vauvalta ja samalla ikiaikaiselta ja iättömältä. Näin Jeesusvauvat näyttävät melkoisen rumilta usein. Toisaalta ristiltä laskettu Jeesus haluttiin näyttää vauvan tilaan palanneena ja näin niihin yritettiin saada paluuta vauvaksi.

Maria on vielä hankalampi. Synnyttäneen Marian pitäisi näyttää samanaikaan äidiltä ja neitsyeltä. Niin että molemmat asiat paistavat läpi. Usein tämä on onnistunut vain laittamalla kuvaan symboliikaa. Yksi käytetty symboli oli neitsyen puhtautta korostavat vaaleat kankaanpalat. Tässä on lähinnä yksi ongelma ; Neitsyillä tuppaa olemaan kuukautisia. Näin ollen kuukautisveriset kankaanpalat olisivat kenties näppärämpiä tapoja alleviivata Marian epätyypillistä tilaa.

Paheen loppu - vai alku

Katsoin taidehistoriadokumenttia renessanssiajalta. Siinä vilahti maalaus jossa kuvattiin sitä miten Jeesus oli ristillä. Jeesuksesta pirskoi verta ristin juurella olevan katsojan päälle. Tätä kuvattiin symbolisesti puhdistumisena.

Johan sen sanoo arkijärkikin että veressä kylpeminen ei ole hyvä keino puhdistua, tai poistaa tahroja. Se on kuitenkin kätevä keino hankkia saatananpalvontametallimuusikon ulkomuoto.

Lasikattoteoriat ja feminismin falsifioituvuus

Tänään skepsiksessä keskusteltiin lasikatosta. Tässä Väinö Hirvelä nosti esiin kannanoton seuraavasti "Tääsä esmerkki tutkimuksessa halutan todistaa ns. "Glass Cealing", että paha ja näkymätön, hajuton,mauton patriarkia hallitsee (naisten omia henkilökohtasia valintoja?) varjoista. Vielä ei käsittääkseni ole löydetty all white male patriarkien alaista muistiota jossa myönnetään systemaattinen naisiin kohdistuva syrjintä jota kuitenaan reaaliamalma tai tilastot eivät sen kummemmin tue. Tämä patriarkia on mahtava assertio, koska se on rakennettu nimenomaan niin, että sitä on mahdoton todistaa olemassaolemattomaksi. (vertaa: uskonto) mutta voi veljen kuinka satojen ja taas satojen tutkimusten perusteella yritetään todistaa sen olemassa olo yleensä varsin huonoin perustein." Toki tässä oli jotain muutakin ihmeellistä. Kriitikko kritisoi yhtä tiettyä tutkimusta ja mainitsi tässä ajatuksia patriarkaattiteoriasta. Mutta kyseinen tutkimus ei puhunut patriarkaatista. Sen sijaan se katsoo johtajaksi tulemisen todennäköisyyttä.

En, mielestäni tunnetusti, ole feminismimyönteinen. (Maineeltani olen ilmeisesti peräti feminismivastainen.) Hirvelä on tässä kohden kuitenkin hyvin omituisilla teillä. Hän puhuu selvästi falsifioimattomuudesta. Toisaalta hän toi jatkokommenteissaan esille ennen kaikkea sen, että "ei oltu huomioitu riittävästi muuttujia". Ja tämä ei perustunut mihinkään argumentaatioanalyysiin tai tilastomatematiikkaan. ; Mielestäni hänenkaltaistensa pitisi pistää turpansa kiinni koska muutoin feminismikritiikki ja feminismikriitikot alkavat näyttämään tyhmiltä ja typeriltä. (Helvetin tyhmiltä.) Valitettavasti Hirvelä korosti lähinnä sitä että hänellä oli mahdollinen narraatio siitä miten tutkijat ovat biasoituneet. Ja tätä kautta hänen kannattajakuntansakin puhui intresseistä juuri sellaisella tavalla joka on tullut itselleni tutuksi ... postmodernista feminismistä. (Tämä on oikeasti aika ironinen huomio ja se kilvoitti tämän kirjoittamisen ylipäätään.)

Tässä tartun siihen että lasikaton falsifiointi on varsin yksinkertainen kysymys. Jos 99% enemmistö isoista johtajista olisi naisia ja he saisivat vaikka tuhat kertaa enemmän palkkaa kuin miehet, lasikattoargumentille ei ole perustaa. Tämä tarkoittaa että on olemassa havaintoaineisto jolla voidaan falsifioida lasikattoteoria. Joka tarkoittaa sitä että sen voi kumota jollain aineistolla.

 Puhe falsifioimattomuudesta onkin oireellisempi kannanotto toisaalle.

Takana on ensinnäkin sitoutuminen patriarkaattiteoriaan. Tarkemmalla pumppaamisella Hirvelän mielipiteistä ja näkemyksistä saa itse asiassa pumpattua sen, että tosiasiassa patriarkaattiteorialle sallitaan vain se, että (1) se on tarkoituksellista toimintaa jossa tahallisesti syrjitään naisia suoraan, eli halveksitaan automaattisesti vaikkapa naisten potentiaalia kyetä ylipäätään mihinkään koskaan. Joka yhteiskunnallisella tasollaan vaatisi ideologisen keskusjohdon ja salaliiton. Ja kun tätä salaliittoa ei ole on tämä falsifioitu. (2) Tämän vaihtoehtona on falsifioimattomissa oleva patriarkaatti joka on falsifioimaton siksi että se ei ole suoraan-silmillä havaittavissa sellaisella vanhahtavalla tavalla jota verifiointikeskeiset positivistit korostivat aikana ennen kuin teorioiden kumoutuvuus ja falsifiointi olivat tärkeitä demarkaatioon liitettyjä ajatuksia.

On kiinnostavaa huomata että patriarkaattia nähdään kaikissa feminismiteorioissa. Ja se nähdään tällä tavalla konkreettisena. Kuitenkin patriaraattiteoria on jopa feministien parissa hyvin vanhaksi jäänyt ja hylätty ajatustapa. Ja siinäkin on yleisesti ottaen korostettu enemmän yhteiskunnan rakenteita ja asenteita.

Tässä mielessä Hirvelän ajatuksenkulku voidaan typistää hyvin alkeelliseen ajatteluun joka on tyypillistä ja tavallista ei-tieteentekevälle arkijärjen mukaan toimivalle epäanalyytiselle ihmiselle. Uskomiselle ja tieteellisyydelle ja perusteluille ja vastapuolen teorioille asetetaan hyvin omituisia vaatimuksia. Joita sen vastapuolen täytyisi täyttää ollakseen muka järkevä. Se, että prosessi on iso olkiukko on tietenkin epäkiinnostavaa kun tärkeintä on dissata femnistejä joita nähdään ties missä. ; Kun kritiikin ydin on että "ei saisi olla ennakkoasenteita joista tekee päätelmiä" on hieman erikoista törmätä olkiukotteluun ja vastapuolen argumenttien typistämiseen ja vääristelyyn. Jos lasikattoteorioita ja palkkojen tilastollisia eroja analysoivaa tilastomatematiikkaa kritisoi sillä että ala muka jotenkin uniformisti käsittelee jotain fyysisesti olevaa all white male patriarkaattia, joka päättää naisten palkoista salaliittosopimuksella, niin alkaahan ase kuulostamaan siltä, että pyritään nollaamaan vastapuolen argumentit jo kättelyssä esittämällä itse niistä väärä versio ja hyökkäämällä sitä vastaan. Ja tämän prosessin jälkeen mennään puhumaan toisen intresseistä ja persoonasta ja asenteista. Eli olkiukolla halutaan päästä mollaamaan vastapuolta ad hominem. Jos ei haluta puhua aiheesta vaan ihmisestä, ja tämä tehdään peräti vääristämällä vastapuolen argumentit, ei ole kovin suurta toivoa siitä että kyseessä olisi mikään muu kuin se että kriitikko itse on kovasti ideologisesti sitoutunut vihaamaan jotain tiettyä ideologiaa.

Hirvelän "ei riittävästi huomioituja muuttujia" onkin tässä kautta hyvin tärkeä ymmärrettävä asia. Kun hän kovasti moitti muuttujien huomioimattomuutta takana oli jotain muuta. (Ei hän tilastolaskelmilla tätä tehnyt vaan pelkästään väittämällä - ikään kuin se että väittää että kohde tekee tilastollisen virheen on sama kuin tämä olisi tehnyt tilastollisen virheen. Tosiasiassa on osoitettaa matematiikkalla että toinen on tehnyt tilastovirheen ja sitten viitata tähän. Matematiikkaan liittyvä käsite ei merkitse mitään ilman laskelmaa.) Muuttujien huomioimattomuus tarkoitti esimerkiksi sitä että ei oltu kumottu mahdollisuutta että naisilla on erilaiset taitosetit kuin miehillä. Eli että tilastoissa havaittu ero selittyykin jollain muulla kuin tutkittavalla asialla. Ja tätä pidettiin kumoutumattomuutena.

Hirvelän puheita noin suuressa linjassa vaivaakin se että toisaalta hän näkee että on ilmiselvää että yritykset palkkaavat miehiä ja naisia taitojen pohjalta. Toisaalta hän väittää että olisi falsifioimattomissa selvittää että naiset olisivat sorrettuja työhönotossa. Nämä eivät ole yhteensovitettavissa. ; Joko naisten palkkauksen eron takana on taitojen mukaan palkkaaminen tai jokin muu kuin taitoperustainen eli syrjintä. Joko ilmiötä ja sen voimakkuuksia voi tutkia tai ei voi tutkia. Ei voi olla niin että toinen olisi falsifioimattomissa ja toinen ei.

On yksinkertaisesti niin että (1) joko naisten ja miesten palkkauserot johtuvat taitoeroista eli siitä että palkkauksessa huomioidaan rehellisesti ilmiö joka on tilastollisesti miehille edullinen ja jota feministit eivät halua nädhä (2) tämä yksi muuttuja ei selitä kaikkia eroja joten takana on jokin epäreiluus joka kohdistuu naisiin. Tässä toki ei selviä sorretaanko miehiäkin samassa prosessissa jotenkin. Mutta selvää on että naisia sorretaan ainakin enemmän. Ja tämänlaisiin puuttuminen tekee palkkaamisesta reilumpaa ainakin joltain osin. Tämän yhden muuttujan ja palkkauksen välinen ero joko on tutkittavissa tai ei ole tutkittavissa.

Josta päästäänkin toiseen asiaan.

Uskallankin sanoa että naisten lasikattoa käsiteltäessä onkin oikeasti syytä katsoa tarkasti mistä on kysymys. Kysymys ei ole falsifioimattomuudesta tai abstraktiudesta. Kysymys on siitä että vastakkain on kaksi erilaista tapaa selittää samaa havaintoaineistoa. Ja tässä sekaisesti luullaan että fallibilistisessa tieteenteossa oma näkemys olisi perusteltu vain sitä kautta että "vastapuolen teoria" eli siihen liittyvä "muuttuja" falsifioidaan.

Ei. Falsifiointimallissa joka korostaa sitä teorioiden kumoutumista nimenomaan alleviivaa sitä että teoria joka on falsifioitavissa mutta ei kumoudu aineistolla korroboroituu. Tässä ei puhuta mitään siitä että vastapuolen teoria tulisi kumota.
1: Itse asiassa "vastapuolen teorian huomioimattomuus" on falsifiointikeskeisessä fallibilismissa jopa kenties ongelma sille "vastapuolen teorialle". Sillä jos teoria korroboroituu, ja sen vastateoriaa ei ole falsifioitu prosessissa syynä voi olla ihan se että vastapuolen teoriaa ei voida falsifioida. Selvää on että jos naisia palkataan vähemmän ja pienemmällä palkalla kuin miehiä, on tässä heuristisesti selvästi potentiaalia siihen suuntaan että erojen takana voi olla syrjintää. Tämä sanoo siihen suuntaan että tätä kritiikkipuolta on selvästi irrelevantisoitu ad hoc lisäteorioin, vaikkapa juuri teorialla siitä että naisten palkkauseron takana on taitoerot.

Sama "ei tartte kumota vastapuolta" -ideaali pätee itse asiassa myös muunlaisissa tieteenfilosofisissa suuntauksissa. Tutkimusohjelman hedelmällisyyttä korostavat pluralistisessa kilpailutilanteessa timivat Lakatos -tyyliset asenteet eivät edes oleta että vastapuolen teoriaa koskaan kumotaan koska oletuksena on että vastapuli paikkaa omaa teoriaansa ad hoc -oletuksin. Tutkimusohjelman hedelmällisyys mitataan tutkimusten määrällä ja sillä miten paljon se synnyttää mahdollisuuksia koetella mallia. Samoin yhden hallitsevan teorian näkemykseen keskittynyt Kuhnin paradigmamalli korostaa sitä että vastapuolen kumoamisen sijaan on selitettävä aineisto laajemmin.

Toisin sanoen kyseessä ovat kilpailevat teoriat jotka selittävät pääasiassa samaa teoriaa. Vastakkain on näkemys jossa tilastollinen jakauma selittyy sillä että naiset osaavat huonommin. Ja se että naiset kohtaavat syrjintää. Molempien falsifioituminen tapahtuu monin paikoin samankaltaisella aineistolla. (Jos naiset menestyvät usein ja tienaavat sikana se on vähintään haaste ellei peräti kumous molemmille näistä teorioista.)

Miten itse tutkisin tätä?

Itse en kovin mielelläni katso palkkakeskiarvoja koska niiden takana voi olla se, että eri alojen ansaintalogiikat ovat erilaiset. Ja näiden takana voi olla ties mitä. Voi olla että naisvaltaiset alat saavat huonompaa palkkaa. Ja tämä voi johtua siitä että naisia ei arvosteta noin yleensä. Tai sitten arvonlisää eksponentiaalisesti tuottavat prosessit ovat hyvin tietyillä aloilla (suunnitellaan tuotteita joita muut rakentavat) ja toiset taas enemmänkin ennaltaehkäisevät vahinkoja tulevaisuudessa (siivous),

Näkisin että vertailu on tärkeää. Eli kun vastakkain on kaksi tutkimusohjelmaa, voidaan katsoa kuinka laajasti ne pätevät.

Olen siinä mielessä työnantajakeskeinen että katson että jos yritysjohtajien palkkaamista hoidetaan huonosti, niin se on jotain johon pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota. Ja tässä mielessä en katsoisi "parhaiten palkattuja pomoja" tai sitä "kuinka monta prosenttia on miehiä ja naisia". Palkka kun ei välttämättä ole sama kuin taito. Yritysjohtajan palkkioita kun ei sidota siihen minkä muutoksen hän itse saa aikaan verrattuna siihen että tilalla on joku toinen joka saa palkkaa X. Yritysjohtajilla tuppaa menemään nousukautena paremmin ja laskukausina huonommin siitä huolimatta että heidän taitonsa olisivat vakaita.

Ja tässä mielessä keksin mielestäni hyvän tavan skaalata ja verrata asioita ; Kun ongelma koskee nimenomaan yrityksiin palkkaamisia, ja takana on hyvin paljon muuttujia, voidaan selvästi eristää palkkaustilanteita koskevia kohtia. ; On nimittäin olemassa yrityksiä joita ihmiset ovat perustaneet itse. Tässä kohden voidaan ottaa yrityksiä jotka ovat perustajansa omistuksessa. Näistä syntyy ensimmäinen ryhmä. Ryhmä joka jaotellaan tietenkin miehiin ja naisiin. Näiden ryhmien väliset erot voidaan sitten ottaa tarkasteluun vaikka toimialakohtaisesti.

Omaksi perustamaksi yritykseksi kelpaisi yritys joka on perustettu itse. Sen lisäksi firmalla täytyisi olla lisäehtoja. Yritystä ei ole investoitu omien sukulaisten rahoilla. Ja se ei ole komplementtituote tai komplementtipalvelu oman sukulaisen yritykselle. (Mallia toinen myy traktoreita ja toinen traktorinrenkaita tai traktorihuoltoa. Näissä kun tulee ns. asiakasverkostoa.) Samoin se ei ole yritys joka on käytännössä "suvun bisnes uudelleennimettynä vaikka konkurssin jälkeen".

On hyvä katsoa että kun puhutaan taidosta, on hyvä miettiä mitä taito on tavallaan yritysmaailmassa. Se on tavallaan taitoa luoda lisäarvoa omalla työllä. Tämä on massia. Yritysten menestys laitetaan käyrälle. Katsotaan miten monta prosenttia mitenkin menestyneistä yrityksistä on miesten ja mitkä naisten käsissä. Näissä voi olla eroja. Mutta nämä erot voivat johtua biologiasta, kulttuurin kasvatuksesta ja ties mistä. Mutta ne eivät johdu yritysten palkkausta koskevista asennevammoista. Koska itse omaan yritykseensä itsensä toimitusjohtajaksi laittanut tyyppi ei sorra itseään palkkaamistilanteessa.

Näistä saadaan vertailukäyrä. Kun sitten katsotaan sellaisten yritysten toimintaa jotka ovat vastaavanlaisia. (Yhtä suuria, yhtä vanhoja) mutta jotka sitten palkkaavat jonkun toisen johtotehtäviin, saadaan näille vastaavat käyrät. Ja jos näissä käyrissä on eroa siihen verrokkikäyrään nähden, voidaan nähdä että palkkaus ei ole pelkästään rahantuottokykyyn sidottu. Jos nämä käyrät eivät matchaa on hyvin todennäköistä että palkkauksessa suositaan tai sorretaan asiattomasti jotain tahoa.

Mielestäni tämä on hyvin hieno tapa katsoa asiaa. Koska "taito" ja "johtajuus" ovat usein sen verran absrtakteja ja monimuuttujaisia että niiden liittäminen ties mihin on hyvinkin mahdollista. Ne selvästi ovat kuitenkin jotain joita ei voi pitää täysin falsifioimattomissa olevina vaan niille voidaan antaa sisältöä. (Ja tämä on tutkimuksessa syytä määritellä.) On selvää että tämä näiden käsitteiden takana oleva epämääräisyys on mahdollisesti jotain jolla "naisjohtajien palkkauserot johtuvat taidoista"  -teoria on ad hoc -suojattu tutkimusohjelma ja taantuva paradigma tai tutkimusohjelma.

Mutta tosiasiassa johtajuus on hyvin erilaista erikokoisissa yrityksissä. Ne vaativat erilaista johtajuutta. Itse en näe mahdottomana sellaista vaihtoehtoa, että biologian ja kasvatuksen tai vain toisen näistä seurauksena olisi sellaisiakin tilanteita joissa naisilla yleisempi sosiaalisuus sopisi jonkinlaisen kokoisen yrityksen johtamiseen ja miehen toisenlaisten. (Vaihtoehdot on vähintään tutkittava jossain tai mahdollista tutkia jossain.) Samankaltaisia juttuja voidaan kenties liittää taitavuuskysymyksiinkin. (Muuttujia ei tarvitse kaikkia keksiä eksplisiittisesti jos niitä silti huomioidaan.)

Tietääkseni ihan tämänlaista tutkimusjärjestelmää ei ole tehty. Puheet keskittyvät palkkojen suuruuksiin ja siihen onko naisen euro miten monta senttiä ja muuttuuko tämä jos asiaa katsotaan toimialojen ja ylitöiden kautta. Ja siihen monta prosenttia on yritysjohtajia. Koska ilmeisesti tästä syntyy hauskempaa nettikeskustelua.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Naurettavin "selitys" fatwakateuteen...

Fatwakateus on jostain syystä viime päivinä kiertänyt netissä tavanomaistakin runsaammin. Eri foorumeilla on pitänyt reagoida siihen miten liberaalit, ateistit, feministit tai muut vastaavat tahot moittivat kristinuskoa mutta eivät islamia.

Tätä tapahtuu mm. paikoissa joissa on uusateisteja jotka pitävät Sam Harrisin islamargumentaatiosta. Joten tilanne on ollut surkuhupaisaa. Jotain jota voi odottaa tilanteessa jossa ihminen kävelee feministien ympärileikkauskeskusteluun nähden kritiikin vain juutalaiskysymyksenä ja tätä kautta jonain joka ei hauku muslimeita vaan judeo-kristittyjä ; Selvää on että islamkritiikiksi ei lasketa islamkritiikkiä sellaisenaan vaan kritiikin täytyy tosiasiassa olla konservatiivien vakiintunutta maahanmuuttojurnutusta. Toisin sanoen näistä reagoinneista on selvää että
1: Henkilöt ovat täysin vihjeettömän olkiukon varassa. He "ihmettelevät" jotain ilmiötä jota ei ole. Ihmetys loppuu kun ottaa pään omasta ignorantista perseestä, kasvaa ihmisenä ja tiedostuvat.
2: Siitä että islamkriittisyys on määritelty hyvin tarkalla tavalla. Ei riitä että vihaa islamia. (Sam Harrisin lausunnot ovat tässä itse asiassa aika tymäkkää tavaraa.) Pitää käyttää tiettyä jargonia. Toisin sanoen ei riitä että puhuu maahanmuutosta, ei riitä että kritisoi islamia. Tämä kritisointikin täytyy tehdä tietyin lausunnoin ja niillä täytyy olla tiettyjä sisäpoliittisia valtapelillisiä lausuntoja. Kuten uskontokieltoa. (Tämä pyrkimys uskonnon kieltämiseen näyttää olevan jokseenkin vahvan hypoteesi siitä mitä uskontokritiikin täytyy olla.)
3: Siitä että tässä ei tiedosteta identiteettejä kovinkaan hyvin. Eli jos joku moittii jollain palstalla islamia hänet oletetaan maahanmuuttokriittiseksi toveriksi. Mutta nimiä ei jakseta seurata konsistentisti historiaan ja tulevaan eli ei muisteta mitä tämä on viime viikolla tai edellisenä päivänä sanonut. Ja näin jos joskus moittii kristinuskoa mutta ei samassa lauseessa hauku islamia ei auta jos on haukkunut islamia edellisenä päivänä. Koska maahanmuuttokriittisen olmin lähimuisti ei elä sinne asti. Näin samaa tyyppiä leimataan milloin "suvakiksi" ja milloin "meikäläiseksi maahanmuuttokriitikoksi" aina tilanteen ja kommentin mukaan ilman että tästä muodostuu mitään koherenttia kokonaiskuvaa.

Mutta ei. Nämä asiat ovat periaatteessa vakiintuneita juttuja. Perusteoriana on että kristityt ovat hyviä ja ystävällisiä ja riskittömiä moitittavia. Eli ateistit ovat pelkureita jotka eivät moiti uskontoja jotka oikeasti ovat riskejä. He naurattavat minunlaisia ihmisiä jotka ovat (1) kritisoimassa kristinuskoa sen vuoksi mitä he ovat tehneet minulle itselleni (2) tartuin maahanmuuttokritiikkiaiheeseen vasta kun ihminen päätti että on asiallista ruveta uhittelemaan minulle netissä väkivallalla ja tappamisella ja muulla vastaavalla kauniilla patrioottiörveltämiseltä.
1: Moitin varmaankin islamiakin kasvaneella innolla kunhan joku sieltä suunnasta provosoituu vastaavaan tempaukseen. Olen siinä mielessä omakohtaisuuskeskeinen narsistinen sadistinpaskiainen vailla armoa ja anteeksiantokykyä. Tämä ei ole kovin eettistä tai kunniakasta. Mutta se nostaa pelkuruusteoriaan uuden twistin. Sellaisen jota kannattaa lähteä miettimään ennen kuin lähtee vaikka uhittelemaan minulle internetissä. Minun kanssa joko tullaan toimeen tai ... no, ei tulla.

Mutta tosiaan. Lienee tarpeellista palata siihen mikä minua huvitti tässä fatwakateusaallossa. Argumenttien kurimuksesta löytyi vannoutuneen kristityn lausunto siitä että tosiasiassa kristittyjä moititaan koska ateistit tietävät että kristityt ovat heitä. Eli tässä kohden hän ajatteli että ateistit symppaavat kristittyjä ja ajattelevat että heitä voidaan kritisoida koska kyse on ikään kuin enemmän omasta viitekehyksestä. Eli toisin sanoen islamia ei moitita koska nämä ovat "muita". Ideaalin takana on sama mikä on mustien ihmisten kohdalla ; "only a nigger can call an other nigger nigger".

Teoria on ainakin omalla kohdallani huvittava. Uskonto ja uskonnottomuus on ollut minun sukupolveni yksi keskustelunaiheista - itse asiassa maahanmuutto on vain sivujuonne jossa käväistään. Todennäköisesti uskonnottomuusteema nousee jälleen hyvin pian "siksi vakioaiheeksi" josta muka pitää puhua enemmän vaikka tosiasiassa vuosia ei ole mistään muusta puhuttukaan. Uskonnottomien juridinen asema on jotain joka keskusteltiin ehkä sukupolvi-pari sitten. Käytänteet elävät monesti jäljessä (de jure ei ole sama kuin de facto). Uskonnottomuus on ollut koko nuoruuteni ja aikuisikäni jotain jonka yhteiskunnallisesta asemasta on väännetty. Tätä kautta uskonnottomuus on ollut jotain jolla kristityt ovat esimerkiksi käsitelleet omaa kristillisyyttään, ikäämn kuin kontrastissa. Ja tämä ruotiminen on johtanut varmasti siihen että uskonnottomuus on ollut asia joka on ollut pakko käsitellä. Siitä on ollut pakko olla tietoinen. Keskustelun määrä ja ärhäkkyys ovat pakottaneet siihen. Joko sitä kuuntelee päivästä toiseen miten omaa identiteettiä tallataan maahan. Tai sitten debatoi vastaan ja on konfliktissa. Kun jatkuvasti kuulee teorioita siitä miten uskonnollinen vakaumus tekee huonomman kansalaisen, uhkaa kansakunnan tulevaisuuden, turmelee lapset, tekee kelvottomaksi vanhemmaksi, tekee lapsen heitteellejättävän, ja on muutenkin jotain sellaista aateryhmää josta piispatkaan eivät voi löytää positiivisia edustajia muuta kuin lähinnä menneisyydestä. (Joka on tarpeen jotta luodaan illuusio siitä että ateisteja ja uskonnottomia ei vihata siksi että he ovat ateisteja ja uskonnottomia. Rehellisesti sanoen mistään muusta ei ole kysymys.) Kristityt ovat nimenomaan luoneet juopaa siitä jossa en ole kansakuntaa. On jopa esitetty että uskonnottoman pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan tai että hän kannattaa neuvostoliittomeininkiä. (Tyyppejen suusta jotka itse pahastuvat jokaisetsa natsivertauksesta tämä on tietenkin vähintään jokseenkin huvittavaa.) Tyypit jotka ensin selittävät miten olen moraalissa kristillisen Suomalaisen yhteiskunnan vapaamatkustaja ja jotka diskvalifioivan täydestä kansalaisuudesta ja luotettavasta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä, ovat nyt selittämässä vakavalla naamalla että moitin kristittyjä siksi että koen heidän jotenkin kuuluvan jengiin.

Tämä on vihjeettömämpää ja huvittavampaa kuin mikään muu fatwakateusmateriaali jota olen alla kuvannut. (Ja joiden vihjeettömyyden olen aika alleviivatusti tuonut esiin.) Alleviivaan asiaa sanomalla kaikille kristityille ; Ette te ole mitään "samaa jengiä" minun kanssani. Koen suurempaa sananmielisyyttä australialaisiin agnostisiin evoluutiofilosofeihin kuin suomalaisiin kristityihin. Islaminuskoiset ovat kannaltani epäkiinnostavia lähinnä sen vuoksi että he eivät (vielä) ole ehtineet kovin ankarasti uhkailla minua tai olleet minua kohtaan kovin häijyjä. (Muutos tähän voi olla vain ajan kysymys.) Lopettakaa leikkiminen että me voisimme olla jotain samaa kerhoa. Me emme ole. Suurin osa kristityistä ei ole vihollisiani. He ovat minulle herttisen yhdentekeviä. Osa heistä, se aggressiivinen vähemmistö joka on niin aktiivista että se joskus näyttää enemmistöltä, sitten on sellaitsa että he näyttävät ensin tekevän parhaansa että maailma olisi sellainen että olisimme yhteensovittamattomia (uncompatible). Eli tilanne olisi "joko minä tai he". Ja jotka sitten ihmettelevät kun sanon "O.K." Enkä valitse heidän etuaan vaan oman olemassaoloni.

Kristityt ja minä. Elämme samalla maantieteellisellä alueella ja meitä sitovat samat lait. Mutta ei ole mitään "meitä". Me emme ole tiimi. Kohtelen teitä vain sillä mitä laki sanoo. Tämä on kuivakka, asiallinen ja virallienn suhde. Ei mikään kaveruus tai tiimipeli. Jos haluaisitte tiimipeliä olisitte ideologiana, instituutiojärjetelmänä ja yksilöinä pelanneet korttejanne vuosia ihan toisella tavalla kuin olette pelanneet. Välimme ovat muodolliset ja kohteliaat. Mutta vain niin kauan kuin käyttäydytte moitteettomasti ettekä yritä tunkea muodollisuudesta henkilökohtaiseen. Muka-ystävällinen tunkeilu ja aggressio ovat jotain joihin teillä ei ole millinkään tilaa. Ne millit kun on annettu ja lunastettu jo parikymmentä vuotta sitten. (Tässä odottelen itse asiassa lähinnä sitä milloin saan ne jo annetut korkojen kera takaisin...)

Marttyyriyden ydin.

Carolyn Marvin ja David Ingle herättivät huomiota kirjallaan "Blood Sacrifice and the Nation". Tässä  korostettiin että nationalismin takana on asenne joka korostaa uhrautumista ja kuolemista maan puolesta. Ja että tämä tapahtuu hyvin erityisellä tavalla ; Nationalismi ei elä sotavoitoilla ja sankaruudella. Jopa hävityt sodat kääntyvät helposti nationalismin moottoreille. Sen sijaan kuolleet sodassa olevat oman puolen kuolleet ovat erityisen oleellisia. Sodassa kuolleet sotilaat menettävät ison osan ominaisuuksistaan ja muuttuvat osoitukseksi siitä miten kyseinen valtio on kuolemisen arvoinen.

Taustalla on asenteita jotka sitten voivat ottaa vielä epäterveemmän suunnan. Esimerkiksi jos ajatellaan islamistisia itsemurhaterroristeja, heidän ideaalinaan on vähän sama mutta pidemmälle vietynä. ; Itsemurhaterriristihan voisi monessa tapauksessa tehdä salavihkaisen pommi-iskun kuolematta itse. Mutta selvästi marttyyriyteen kannustetaan erityisin tuonpuoleisuuslupauksin. Tämä ei ole sotastrategiaa vaan sitä, että kuollut oman puolen tyyppi toimii vahvana symbolina siitä miten marttyyri oli valmis kulemaan uskonsa puolesta ja tätä kautta usko oli kuolemisen arvoinen.

Tämänlainen marttyyriasenne on tietenkin siitä erikoinen että hyvin moni länsimainen ihminen on tottunut siihen että he eivät uhraa itseään.

Buddhalaiset munkit voivat tehdä polttoitsemurhia ja islamistit terrori-iskuja. Mutta kristitty elää uhriutumisesta jonka tekevät muut kristityt. ; Länsimainen kristitty itse asiassa monin paikoin väistää konflikteja. (Olen itse asiassa kehittänyt oman häijyhkön retoriikkani alun perin juuri siksi että huomasin että se on se ainut asia joka toimii. Tietyn innokkuusrajan ylittäneet kristityt lopettavat vain jos siitä on uhkaa tai haittaa heille itselleen.)

Länsimainen kristitty on siitä erikoinen olento että hän muistaa joka paikassa kertoa siitä miten ateisteja ei kohdella länsimaissa "viimeisen viiden vuoden aikana" (tjsp.) samalla tavala kuin jossain ulkomailla. Mutta he itse voivat marttyyrioitua siitä miten kristityt kokevat jossain muualla vainoa. He itse eivät koe sitä. Mutta uhrit ovat tärkeitä - jos ei muuta niin apostolien seikkailut Roomassa on muistettava.

Onkin erikoista että marttyyrius korostuu mutta siihen ei haluta ikään kuin itse ottaa osaa. Muiden kristittyjen taistelu jossain kiinassa ikään kuin oikeuttaa fundamentalismiin valahtaneen länsimaisen pumpulissa eläneen hyvinvointikristityn vakaumuksen ja statuksen vainottuna ihmisenä jota pitää kuunnella tämän uhristatuksen vuoksi tai kautta. Vaikeuksia ei kestetä itse mutta silti otetaan ikään kuin "marttyyripisteet täysillä".

Mene tilanteen nahkoihin.

Marttyyriydessä on toinenkin puoli. Ja se näkyy hyvin kansallistunteen kohdalla. USA on ollut useissa sodissa. Ja koska se tapaa sotia oman maan ulkopuolella, se rekrytoi sankarisymboliikalla sotiin joita ei tapahdu sotilaiden omassa maassa. Näissä sodissa on tavannut käydä niin että symboleja on arvostettu. Mutta sitten kun arkkuja on alkanut tulemaan laumoittain takaisin maahan, on niihin alettu suhtautumaan muina kuin symboleina.

Merkittävää on että vaikka sodanvastaiset tyypit ovat yleensä niitä jotka korostavat omien kuolleiden lukumääriä, niin nämä takaisin tulevat kuolleet vaikuttavat tavalla joka on relevantti sen kannalta miksi mielipiteet sotien varrella muuttuvat. Kun sotilas tulee kuolleena kotiin, tätä vastaanottavat ihmiset ovat heidän perhettään. Näissä oloissa sotilaan kuolemauhri on todennäköisesti otettu vahvemmin. Kun oma sodassa silpoutunut ja kuollut poika tulee takaisin, ei tätä nähdä enää symbolisena valtion ihanuuden symbolina. Se on myös oma kuollut lapsi. Abtrakti vieras ei uhkaa marttyyrimyyttiä.

Olenkin tässä mielessä luonut yksinkertaisen ajatuskokeen jonka avulla voi punnita sitä missä mielessä omassa mielessä olevat marttyyrit ovat abstrakteja symboleja ja missä mielessä faktuaalisia symboleja.  ; Sinun on kuviteltava oma perheenjäsenesi sen kuolleen paikalle. Ja vasta jos mielipiteesi ei millään tavalla muutu, niin vain siinä tapauksessa symbolisi on edes jollain uskottavuudella aito. Muuten olet koristellut sitä jollain abstraktilla ja valheellisella fantasialla. Toisin sanoen jos korostat sotauhrauksia sinun on kuviteltava oma lapsesi tuntemattoman sotilaan hautaan. Vailla nimeä ruumismassojen mukana nimettömänä haudatuksi, edes omalla nimellä varustettua hautakiveä. Jos yhä tämämkin kohdalla kykenet tuntemaan vain arvokasta nationalistista läikyntää sydänalassa ja partioottista paatosta jalkovälissä olet todella aidosti ymmärtänyt marttyyrikuoleman symbolin.

Ilman tälläistä olet tosiasiassa sekoittamassa sen että jokin laitos velvoittaa miehet sotimaan henkensä uhalla ja sen että nämö ihmiset vapaaehtoisesti ilman velvollisuuksiakin tekisivät riemumielin saman ja olisivat valmiita kuolemaan maansa puolesta.

Taaskin viimeisenä jonossa


Voidaan sanoa että nykyaikaina jotkin televisiosarjat ovat ottaneet ison askeleen pois "massaviihteestä" jonka maineesta televisio kärsi pitkään. On ilmestynyt "Westworldin" tapaisia televisiosarjoja. Tai kuten Jarkko Lakkisto asian sanoitti televisiosarjoista "Laadukkaat TV -sarjat muodostuivat ylikansallisiksi ajatusten, humanististen teemojen ja ajankohtaisten ongelmien ruotijoiksi. Asiat joita aiemmin käsiteltiin kirjallisuudessa ja teatterissa ja elokuvissa vaihtoivat formaatti TV-sarjoihin joissa oli erinomaiset käsikirjoitukset, tuotanto ja kyvykkäät kiinnostavat ja pystyvät näyttelijät. Samalla merkittävien sarjojen "tietäminen ja kokeminen" muodostui osaksi maailmanmenon meta-prosessointia." Olen banaali joten latistan "meta-prosessoinnin" yleissivistävyydeksi ja yleissivistykseksi. Luultavasti rikon ideaa tässä hieman mutta en oleellisesti.

Näkisinkin että monet televisiosarjat ovat todellakin tulleet osaksi "pikkusormeilevaakin" yleissivistystä. Ja tämän vanavedessä tulee, teknologian vihdoin salliessa, myös tietokonepelit. Itse asiassa näen että maailma voidaan jossain määrin jakaa "aikaan ennen "Skyrimiä" ja "Witcher 3:sta" ja "aikaan niiden jälkeen". Tämä siinä mielessä että avoimen maaiman roolipeleihin ei ole aikoihin tullut tyystin uusia pelimekaniikkoja. Sen sijaan maailmat ovat laajentuneet ja koko systeemi on laajentunut siihen miten hyvin näitä työkaluja käytetään. Witcherissä ei ollut hahmoa ja maailmaa koskevia pelimekaanisia ideoita joita ei olisi toteutettu muualla. Se teki ne vain paremmin.

Tulevaisuudessa pelit erottautuvatkin kolmella asialla (1) intuitiivisella ja näppärällä käytettävyydellä (2) etenkin tämän hetken japanilaisille peleille usein tyypillisellä hahmokeskeisyydellä tai (3) rakentamalla ympäröivä maailma jossa pelaajan tekemisillä on vaikutusta. Esimerkiksi Skyrimin ja Witcher 3:n hienous oli osittain juuri siinä että kaikki tehtävät vaativat epämiellyttäviä kompromisseja joiden välillä piti tehdä arvo(valta)ratkaisuja.

Tietokonepelit ovat siitä hienoja että niihin voi laittaa useita eri lopetuksia. Hahmojen persoonaa ja tapahtumia ja niiden vaikutuksia voi tätä kautta ohjauttaa hyvinkin dramaattisiin eroihin siinä mitä tarinassa tapahtuu. Tämä mahdollistaa aivan erikoisenlaatuisen vaihtoehtojen punnitsemisen. Tämä on ikään kuin sellainen kerros tarinankerrontaa joka ei onnistu televisiosarjoilta - ja kirjoiltakin se onnistuu "valitse itse oma seikkailusi" -mallilla vain jotenkuten. Uskon että tämä tuleekin nostamaan tietokonepelien tarinankerronnallista ja kulttuurista arvoa hyvin paljon.

Tämä tarkoittaa tarinakeskeisyyden tai maailmakeskeisyyden tai hahmokeskeisyyden kasvua. Ja tätä kautta voidaankin nähdä että monia pelejä voidaan pitää osana "yleissivistystä." Itse lasken tähän joukkoon esimerkiksi "Last of Usin" jonka pelaamatta jättäminen on vähän sama kuin olisi jättänut jonkin periaatteessa klassikkokirjan lukematta. ; Kaikki ovat jättäneet joitain klassikoita lukematta (niitä on yksinkertaisesti niin paljon). Mutta ei siitäkään voi ylpeillä että on tarkoituksella jättänyt tutustumatta. (Pelejen kohdalla tätä vielä tapahtuu. Pienemmässä määrin televisionkin kohdalla. On ikään kuin itselle kunniaksi olla edes tutustumatta asiaan ennen kuin sen moittii.) Korkeakulttuuri muuttuu enemmän sisällön laadun kuin kanavan asiaksi.

"Last of Us" on siinä mielessä merkittävä peli, että sitä voi olla vaikeaa nähdä hienoksi tarinaksi. Osittain siksi että se on paikoitellen hyvin raaka. (Kuten monet Shakespearen näytelmät.) Ja niissä on satunnaisenoloisia kuolemia. (Mutta ei yhtä satunnaisia kuin Shakespearen "Talvisen tarinan" karhussa.) Kuitenkaan tämä ei ole pelin idea. Last of Usin maailma zombieapokalypseineen ei ole sinänsä mitenkään ainutlaatuinen, se lainaa monin paikoin yleisestä kulttuurista. (Kuten muuten tekevät monet elokuvat ottaessaan Raamatusta alluusioita. Tätä tosin pidetään jotenkin erityisen sivistyneenä. Tässä voidaan nähdä "tiettyjä maailmankuvallisia arvoratkaisuja" joissa paljastuu asenne lähteitä eikä niiden käsittelyn laatua kohtaan.)

"Last of Us" onkin kerännyt ympärilleen hyvin ällistyttäviä tarinoita. Pelihän on ulkoisesti tulevaisuuteen perustuva dystopia. Siinä on paljon pahoja ihmisiä. Ihmisille tapahtuu hirveitä asioita. Hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Kyyninen ihmiskuva on tässä mielessä terve oletus siitä mitä tässä maialmassa on vastassa. (Puhumattakaan zombiehirviöistä.) Kuitenkin tämä peli on pelaajien keskuudessa leviävien omakohtaisina anekdootteina kerrottujen tarinoiden mukaan esimerkiksi auttanut pääsemään yli itsemurha-ajatuksista. Minun - ihmisen jonka on vaikeaa nähdä miten ihminen voisi saada aitoa toivoa ja terapiaa avautumalla ongelmistaan uskonnollisessa yhteydessä jollekin auktoriteetille joka mahdollisesti saa tätä kautta arkaluonteista tietoa jolla murskata sinut ja iskeä käännytysmielessä paikkoihin jotka tuntuvat - on helppoa nähdä miten "Last of Usin" ei-terapeutti-vallankäyttäjästä ja kuvitteellisesta maailmasta koostuva eläytymispinta voi. Tietokonepeli auttaa kohtaamaan asioita turvallisessa kontekstissa johon ei liity auktoriteettiin luottamista, sitä että asiantuntija on "vaan töissä" eikä missään tapauksessa mitenkään voi tehdä sinua vahingoittavaa mitään tiedoillaan koskaan missään..

Tähän syynä on se, että pelintekijät ovat itsekin sanoneet haastatteluissa että heidän pääteemansa "Last of Usiin" oli rakkaus. /Pienet hyvät asiat, kuten kirahvikohtaus, ovatkin se millä peli oikesti ponnisti suursuosioon. Ja jos et tiedä kirahvikohtausta olet yleissivistymätön!) Tässä mielessä olen hieman huolissani. Sillä samat pelintekijät ovat ilmoittaneet että "Last of Us 2":n teemaksi on laitettu viha. (Ja ainakin trailerin mukaan myös kristilliset allegoriat.)

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Sananwapaus

"On melko erikoista, että demokraattisessa oikeusvaltiossa toimiva kirkko kyseenalaistaa lailliset päätökset lukemalla niitä julkisesti ääneen."
(Eeva Oehlandt)

Demokratiassa ei siis kyseenalaisteta poliittisen vallan tekemiä päätöksiä lukemalla sen tekemiä päätöksiä ääneen tilaisuudessa jossa on ihmisiä.

Tämä on mielenkiintoista sillä olen luullut että konservativiit ovat tavanneet myydä fundamentalistista Raamatun käskyihin nojaavaa ideologiaa kuin se olisi jonkinlainen valtiota ja kansalaisten yhtenenväisyyttä ylläpitävänä hyväntekeväisyysyhdistyksenä, joka on muokannut kymmenestä käskystä itselleen oikeistopoliittisen agendan ja kisaa sillä mediassa ja julkisuudessa. Ja tässä monokulttuurin ihailussa ei ole ollut koskaan mitään ongelmallista. Päin vastoin, sen kritiikki on aina ollut asiatonta ja turhaa ja pahuutta.

Pandoran lipas

Olipa kerran Zeus joka halusi rangaista ihmiskuntaa ja Prometheusta tulen viemisestä ja skientismistä. Siksi hän antoi Pandoralle suljetun lippaan. Myyttisen lippaan jolla oli erityisiä voimia. Epimetheus käski Pandoraa olemaan avaamatta tämän mukana ollutta lipasta, koska jo pelkkä tarkkailu vaikuttaa systeemeihin. Pandoran uteliaisuus kuitenkin lopulta voitti ja hän avasi lippaan. Kissaan aaltofunktio romahti ja se lakkasi olemassa samanaikaisesti elossa ja kuollut. Kissa oli kuollut. Viimeisenä laatikosta vapautettiin kissasta tehty kuvamateriaali, kissavideo. Naisen vika - ja skientismin. Hyvää yötä.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Yhtenäinen Suomi

Kansallismieliset korostavat puheissaan hyvin usein yhtenäistä Suomea. He esimerkiksi ovat pahoillaan siitä että maahanmuuttokeskustelu ja liberaalien ja konservatiivien väliset väännöt tuottavat kansaan hajaannusta.

Tässä kohden utopiana ja unelmana on Yhtenäinen Suomen Kansa. Kansa jolla on hyvin tietynlainen mielipiteistö. Onkin sanottava että nähdäkseni maahanmuuttokritiikin suurin ydin ei ole rasismissa tai rodussa. Vaan nimenomaan siinä että islam on ulkopuolista ja väärää kulttuuria. Sama nähdään myös liberaaleissa. Heillä on vääriä mielipiteitä joten he ovat väärää kulttuuria.

Tässä kohden onkin hyvä huomata että mielipiteiden koheesio ja samanlaisuus nähdään hyvin oleellisena. Ja tässä mielessä onkin ymmärrettävä miksi noissa piireissä on niin omituinen suhtautuminen poliittiseen korrektiuteen; Sama ihminen voi selittää että kaikkea tulee voida sanoa mutta sitten hän voi itkeskellä kun hänen pyhien arvojensa päälle "kustaan ja paskotaan" olemalla niiden kanssa erimielinen.

Taustalla on juuri se, että väärää kulttuuria edustava tuottaa säröä. Ja poliittinen korrektius on vain siellä missä on vaarallisia vääriä mielipiteitä tukevaa valtarakennetta. Näin selittyy miksi kun PS oli vähemmistö, valitettiin kuinka YLE on kauhea hallituksen komppauskone. Korostettiin että median pitää tuoda esiin myös toiset puolet jotta se olisi vapaa ja riippumaton. Mutta nyt sitten kun PS on vallassa valitetaan kun se ei ole, on noussut intoilua siitä että sen julkaisulinjan pitäisi tukea poliittista valtaa, onhan se valtion maksama media ja kaikkea.

Tässä kohden unohtuukin se, mitä yhtenäisyys vaatii. Etenkin viimeisen 10 vuoden aikana konservatiivit ovat valinneet poliittisen epäkorrektiuden välineeksi. Tämä sopii hyvin huonosti yhteen yhtenäisyyttä korostavien asioiden kanssa. Poliittinen epäkorrektius nimittäin todellakin lisää sitä mitä pidetään asiallisena vapautena. Ja tämä lisää sitä monikulttuurisuutta ja konflikteja jotka konservatiivit ymmärtävät niin hyvin pelottaviksi monikulttuurisuuden kohdalla.

Tämän hetken kansallismieliset eivät tule toimeen edes keskenään. Puheet Kansasta ja sen Yleistä Tahdosta ovatkin yhä vahvemmin utopistisia haihatteluja heidän päässään. Edes kansallismieliset eivät saa rakennettua yhtenäistä puoluetta joka puhaltaisi yhteen hiileen. Sen sijaan sitä fragmentoidutaan ties mihin.

Liberaalien kohdalla ei näytetäkään ymmärtävän sitä että jos ensin pilkataan ja haukutaan tunteilijoiksi ja leimataan kansanpettureiksi että miksi seuraavaksi nämä liberaalit eivät kuuntele, ota agumentteja vakavasti ja tule samalle puolelle kaveriksi. En tiedä miten kansallismieliset saavat toisensa kaveriksi? Vittuilemalla humalassa nakkikiuskojonossa ja vetämällä toisiaan turpaan jotta saavat parhaan kaveruuden saippuantiputtelusuihkussa? En tiedä.

Tässä ei ole enää kyse edes suhtautumisesta maahanmuuttoon. Tässä on kysymys siitä miten ideologia on mädättänyt joidenkin ihmisten moraalisuuden kaikilla sen relevanteilla mittareilla.

MV -lehti on viime viikkoina nostanut esiin jännittävää piirrettä. Se on uudehko piirre. Ja siitä näyttää syntyneen jonkinlainen vakiintuneehko aihe. On kiinnostavaa huomata miten maahanmuuttokriitikoiden näkemykset elävät ja kehittyvät ajan mittaan. Miten esimerkiksi voidaan käydä debatteja siitä onko tarpeen käyttää mamu vai matu -termiä. (Maahanmuuttaja vai maahantunkeutuja.)

Mutta tässä tapauksessa kysymys ei ole enää suhtautumisesta maahanmuuttoon. Siitä onko syytä suojella kansalaisia rikollisilta ja terroristisilta tahoilta.

Kaikki alkoi Siilinjärven tapauksesta: MV -lehti tarjosi videopätkän jossa kuvattiin maahanmuuttajan itsemurhayritys ; Siinä näytetään kuinka ikkunasta korkealta putoaa mies. Lehti esittää asiasta vain oleellisen kysymyksen "yksi vähemmän?" ... oli siinä liikaa huonoa makua jopa hänelle itselleen. Kommentit toivoivat itsemurhayrittäjän kuolemaa varsin erityisellä tavalla. Aivan vastaava meno jatkui seuraavina päivänä. Uusia versioita ja videoita itsemurhayrityksestä jaettiin. Kommentit olivat hienostuneita mallilla "Kun vain kaikki hyppäivät 10 'stä kerroksesta niin asiat tulis kuntoon."
... "Toivottavasti kuoli". Puhumattakaan pidemmästä ja erikoisemmasta tavasta joka näyttää hyvin mikä on MV:n suhde poliittiseen korrektiuteen. Heillä on ajatus poliittisesta korrektiudesta jonka ulkopuolelta ei pidä puhuman; "Hyppäisivät vajaaaälyiset edes pää edellä ja asfalttiin, niin saisivat kunnon niskahieronnan ilmaiseksi. Enkä surisi yhtäään, jos mukaan loikkaisivat toisiaan kädestä kiinni pitäen ilmalentoon nämä imbesillit Jane Whitehouse, Kommando, Virran Kaitsu ja Litkan Ernot. Kannattaisi niiden ommella ensin tapansa mukaan turpavärkki kiinni vahvalla langalla, ettei sivullisten tarvitsisi kuunnella sitä iloluonteista molotusta, miten se oli kivaa." ... "Joka ikinen muslimi pitää lopettaa." ... "Vitun kusiset luuserit. Jokanen joutaa mettään ja kuolo tulee edestä."

MV jatkoi asiallisella linjallaan kun selvisi että itsemurhayrittäjä oli jäänyt henkiin ja oli sairaalassa. Hienotunut maku esitettiin sanomalla että "Pipiksi tulee kun hyppää neljännen kerroksen ikkunasta!" Huomiotaherättävää on että aika runsas määrä on klikannut linkkiä jakaen hymiöistä kohdan "haha". (Somekohuiluun ilmeisesti tällä kohden tartuttiin koska lehti on editoinut tämän alaotsikon pois.) Jokainen näistä on "hieno" ihminen.

 Meininki jatkui myös toisen tapauksen kohdalla. Helsingin keskustan alueella julkista hirttäytymistä yrittänyt sai samantapaista palautetta. Saku Timonen tallensi näppärästi tähän liittyneitä kommentteja ; Tässä kohden on sama onko Timonen ideologinen kirjoittaja vai ei. Pelkät sitaatit ilman kommentaariakin puhuvat puolestaan. ; Sitä halutaan auttaa maahanmuuttajia rakentamalla heille joukkohirttäytymispaikka. Ollaan pahoillaan siitä että itsemurha ei onnitunut. Ja että jos on niin huono itsemurhanteossa että ei onnistu niin pitäisi pyytää kunnon kansallismieliseltä apua.

Toki tässä myös esitettiin näkemyksiä joissa itsemurha olisi lavastettu. Näissä on kenties salaliittoteorioinnin makua. Mutta ei sellaista pahuutta jota nämä reagoinnit itsemurhayritykseen sisältävät. Näitä kommentteja ei ole vaikea löytää. Kun katsoo aiheen kommenttisivuja on helppoa huomata että nämä poiminnat olivat hyvin tavanomaisia kommentteja. Näitä olisi ties kuinka paljon enemmänkin tarjolla.

Tässä ei ole enää kysymys mistään maahanmuuton aikaansaamista ongelmista. Tämä asennoituminen toisen ihmisen kuolemaan ja itsemurhayrityksellä mässäilyyn tuo mieleeni vertailukohtia. Oleellisia vertailukohtia. Mieleeni tulee vartija-aikani kun jotkut ihmiset tarvitsivat ambulanssia. Sitä kerääntyy ihmismassa joka haluaa nähdä. Kun heitä hätistää lanssikuskien tieltä pois, he sanovat että heillä on oikeus olla siinä koska maksavat veroja.

On varsin erikoista kun sivusto jakaa videomateriaalia ikään kuin se olisi asianmukaista tiedottamista johon ei liity mitään ongelmallista. Sitä halutaan nähdä ja jakaa tälläistä videomateriaalia. Toivotaan kuolemaa ja toivotetaan sitä. Ja mukana on lausuntoja siitä miten haluttaisiin itse asiassa tappaa eikä vaan katsoa passiivisia itsemurhayrityksiä.

Tämä asenne ja henki on jotain jota tietenkin voin odottaa kristityiltä kotimaassamme. ; Henki oli juuri sellaista judeo-kristillisyyttä jota olen vain vuosia kritisoinut. Ja jota on olemattomana ja irrelevanttina pidetty. (Jostain syystä maahahmuuttajat saavat kunnioitusta ja huomiota, kotimaan ateistit saivat kestää vastaavaa ihan vaan huvin vuoksi. Tekijätyypitkin ovat monin paikoin alleviivatusti samoja yksilöitä btw. Ateistikritiikistä tutut vouhottajat ovatkin jostain syystä MV-lehdessä tai Molarin tapaan puuhamassa asioita Donetskin tasavallassa...) Olen myös tietoinen että nämä tyypit ovat tällä hetkellä maahanmuuttoasiassa jotain jotka kiinnittävät maahanmuuttoaallon jälkeen huomionsa johonkin muualle. Ja että itse todennäköisesti olen (jälleen) tulilinjalla tuossa vaiheessa.

Eipä tähän tälläiseen paskaan voi paljoa sanoa. Mitään uutta missään. Tekisi mieli kertoa että toivon näiden ihmisten seuraavan kristillistä kultaista sääntöä. Sillä haluaisin olla heille reilu ja hyvä sellaisella kielipelillä jonka he ymmärtävät.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Itse näen Neuvostoliiton

Nykyajan maahahmuuttokriittinen linja saa monenlaisia rinnastuksia. Kenties helpoin rinnastus on natseihin rinnastaminen. Toisaalta sitä on haettu ansiokkaampaa tematiikkaa keskiajalta ja mietitty uskonnon, politiikan ja tieteen välistä skismailua.

Itse näen kuitenkin rinnastuksia neuvostoliittoon


Minulla on tässä kenties syynä se, että tunnen venäläistaustaisen ihmisen. Sellaisen jolla on mielenkiintoisia tarinoita kerrottavaksi siitä mitä Venäjällä eläminen on ollut 1980-1990 -luvulla.

Näistä ajoista kertoo sinänsä hauska paljastus ; Ruokolahden leijona, jota on pidetty kouluesimerkkinä ns. mätäkuun jutusta, on mahdollisesti ollutkin varsin todellinen leijona. ; Leijona olisi ollut karannut sirkuseläin joka oli käväissyt Suomen puolella ja päätynyt takaisin itärajan toiselle puolelle. Jossa nälkäiset sotilaat olivat syöneet tämän.

Siinä että olisivat syöneet leijonan jos olisivat saaneet ei olisi mikään ihme. Sillä tuohon aikaan Venäjän armeija oli hyvin kiinnostava paikka. Se oli pakkolaitos jokaiselle miehelle. Ja se kesti kaksi vuotta. Armeijassa hämmentävintä oli se, että sen palkoilla ja ruoilla ei oikein elänyt. Asevelvolliset usein karkasivatkin varuskunnasta tekemään lähialueelle töitä ruokapalkalla. (Tilannetajuttomimpia käytettiin myös hyväksi armeijassa. Esimerkiksi pakotettua homoseksuaalisuutta saatettiin harrastaa vihjeettömimmille ja heikoimmille mammanpojille.) Toisaalta armeijassa ei välttämättä edes nähty asetta. ; Sen sijaan varuskuntalaiset tekivät ilmaista työtä valtiolle. Esimerkiksi kaatoivat puita. Tämä olikin valtion keino tuottaa itselleen rahaa.

Muutoinkin ajat olivat sellaisia että toimeentulo oli hyvin vaikeaa. Normaalin ihmisen kannatti olla sinkku, nuori ja lapseton. Sillä tavalla pärjäsi omillaan. Muut sitten asuivat kotonaan tai isojen ihmisryhmien kanssa säästääkseen vuokrakuluissa. ; Ajat olivat niin kauheita että ne olivat yksi syy Putinin valtaannousuun. Putin nykyäänkin puheissaan pelottelee näistä ajoista. Että ilman häntä nämä ajat palaavat.

Itse näen että nykyajan Suomeen on nousemassa vastaavia rakenteita kuin mistä kuulen.

En näe että tämä edes tiivistyy parhaiten PerusSuomalaisiin vaikka he ovatkin asenteessa ja hengessä mukana ja lietsomassa ilmapiiriä. Mielestäni meidän ei edes tarvitse pelätä jotain RajatKiinni -pikkukylän kokoista ihmisjoukkoa. Sen sijaan vahvin Neuvosto/Venäjä -teema on nimenomaan nykyhallituksessa. Jossa PerusSuomalaiset ovat vain yksi osanen kokonaisuutta.

Viime aikoina on kovasti puhuttu siitä miten median tulisi totella valtiota. YLE;n sisältöä on esimerkiksi kontrolloitu. Sitä on kutsuttu puolueelliseksi ja suvakkimediaksi ja tämä on ollut argumentti. Muutenkin medioita tuomitaan ja niihin suhtaudutaan aggressiolla - ja omia lehtiä kompataan - nimenomaan sellaisella tavalla joka tuo mieleen nimenomaan sen pahamaineisen "Pravda" -lehden johon Helsingin Sanomia jostain syystä kliseenomaisesti verrataan. (Suvakkimediudeksi näyttää riittävän pelkkä väärä mielipide ja sen esilletuominen joten kysymys ei voi olla siitä että väärää mieltä olevat voisivat ylipäätään olla suosittuja ja hyväksyttävissä.)

Sipilän tapa reagoida kritiikkiin onkin hämmentävä. Samoin kun omaa mediaa esitetään "vaihtoehtomediana" saadaan peitettyä se asia että kaikki hallitsijan mielestä vääriä mielipiteitä julkistavat nimetään suoraan "valemedioiksi". (Jossa on mukana "Trumpilainen twisti".) Tämä näkyy siinä miten esimerkiksi Niikko on mukana eksorsistisessa harhaopin poistamisessa mediasta ja on vaatimassa että kerrottaisiin enemmän uutisia hallituksen onnistumisesta. (Kun ajateltiin että "suvakit oli vallassa" ja YLE oli "suvakkimedia" ei tätä nähty ihanteena. Nyt median pitäisi kompata 100% hallitusta.)

Tämä on toki liitettävissä Sipilän hallituksen ajatteluun jossa tieteen tehtävänä on tukea valtion kannanottoja ja tuottaa tätä tukevaa puhetta. (Tai on "tusinadosentti" joka "ei saisi politikoida".) Yleisesti ottaen nykyään oleva politiikkavetoisuus - josta puhutaan aivan aluksi jakamassani linkissä - onkin tämän hetken hallituksessa hyvin korostettua.

Kiinnittäisin huomiota myös ns. kannustinloukkujen purkamiseen. Olen ollut huvittunut siitä että sosiaaliturvan leikkaamista ja sen saamisen vaikeuttamista on kutsuttu kannustinloukkujen purkamiseksi. Hallituksen nykykeinot ovat enemmänkin sitä että ne jotka putoavat turvaverkon ulkopuolelle kannustuvat joko kuolemaan nälkään tai ottamaan paikan "ilmaisena harjoittelijana". Ja saavat sitten tästä työttömyyskorvauksen. Eli käytännössä valtio kustantaa monelle yrittäjälle työvoimaa joka saa työttömyyskorvauksen suuruista palkkaa. On selvää että valtio ei tässä säästä. oni työpaikka päinvastoin näkee että sen on kannustavampaa ottaa ilmainen harjoittelija kuin maksaa edes 5 euroa tunnissa ihmiselle joka olisi veronalaisessa palkkatyössä.

Tämä strategia muistuttaa aika paljolti sitä aiempaa itärajan takana ollutta armeijakäytäntöä. Paitsi että sitä ei kutsuta armeijaksi. Ja se on pakollinen kaikille iästä ja sukupuolesta riippumatta. Eikä sieltä pääse 2 vuoden päästä pois. (Toki täällä ei pakkohomoraiskata.) Paitsi että valtio maksaa lystistä sen sijaan että tienaisi.

Lyhyesti:


Muistan ajan kun kommunismia pelättiin ja varoiteltiin neuvostoliiton kauheuksista. Analogisuus neuvostoliiton kanssa oli konservatiiville kauhistus. Nyt kuitenkin eletään aikaa ja tilannetta jossa nimenomaan tämä kommunismia vastustanut puoli mielellään ottaa kommunistien keinoja käyttöön.

Tämä on onnistunut lähinnä sitä kautta että
1: Kommunistien yhteisötematiikka ja tovereista puhuminen on vaihdettu kansalismieliseen retoriikkaan jolla on sama funktio: Ihmisen on ikään kuin ansaittava asioita valtiolle. Kansa ja valtio on jokin jolle ollaan velkaa. Ja jos on kovasti MV -lehden vastaisia mielipiteitä saa myös kuulla olevansa kansanvihollinen. Toimintamallit ovat yhä "jokainen tekee kykynsä ja saa tarpeensa mukaan" jossa valtio päättää niin kyvyn että tarpeen kansalaisen puolesta eikä tässä ole mutinan sijaa.
2: Toisaalta ollaan harrastettu monokulturisointia ja suosittu väärien mielipiteiden sensuroimista (YLE:n tietyn toiminnan estäminen ja jopa halu tehdä siitä laitonta ja pitäminen maahanmuuttomyönteisyyttä kansanvihollisuutena ovat juuri tätä.) Tätä on tehty siten että omaa agendaa esittävät asiat ovat vaihtoehtomediaa joka taistelee valemediaa vastaan. Ei ole väliä miten paljon suosiota ja valtaa oman toiminnan taakse voidaan saada. Tilanne pysyy ja retorisesti ollaan altavastaajia totuuden puolella valetta vastaan. ("Pravda" muuten tarkoitti totuutta. Jännä yhteys, tuskin ihan satunnainen!)

Mutta tietenkin. Nykyään on ihan mahdollista rakentaa eriytyneitä alueita. EIkä niistä saa kuulemma tulla mieleen mitkään gulagit. (Kommunismi ei muuten ottanut kantaa rotuun joten tätä argumenttia vastaan ei suojaa sellainen argumentti kuin "emme ole rasisteja"...) Toki idiootit voivat ohittaa perustuslain "hankaluuksina" ja moraalin "suvakkien kyynelsilmäisyytenä" ja jatkaa menoaan miten tahansa. He tosin unohtavat että he tätä kautta pilaavat siitä paljon puhumastaan valtiostaan kaiken sen mikä siitä tekee puolustamisen arvoisen. SSS -politiikka onkin puolustamisen arvoiselle Suomelle samaa kuin Egyptin armeijan orkesteri on kansallislauluille.(Kyllä sen vielä sieltä takaa juuri ja juuri tunnistaa.)

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kyllä mä nyt nään sinistä!

Vaihdoin toissapäivänä puulle ruukun ja ostin sille kasvilampun. Olohuoneemme vaikuttaa juna-asemien vessoilta, niiltä joissa on värivaloa jotta narkomaanit eivät näe piikittää suoneen.

Nyt puu ajatellee että on kevät. Minä en.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Moralistista essentialismia?

Tekoälydystopiat ovat hyvin tavallisia. Monesti niissä on ihmismäisiä robotteja. Ja nämä sitten käsittelevät vapaan tahdon ja tietoisuuden ongelmia. Tässä mielessä "Horizon Zero Dawn" peli on ollut itselleni hauska. Siinäkin robotit ovat valloittaneet maailman, mutta (1) ne näyttävät dinosauruksilta ja (2) niiden tietoisuus ei itse asiassa ole keskeisten pohdittavien asioiden listalla.

Toki pelin robotit voivat teoriassa olla tietoisua. Mutta niiden käsittely muistuttaisi enemmän eläinten tietoisuuden käsittelyä ; On selvää että surisevat robotit eivät selviä Turingin testistä. Ne näyttävät erilaisilta eläimiltä ja robotteihin onkin selvästi haettu vaikutteita luonnosta. (Peli myös esittää, että robotit muuttuvat vaarallisemmiksi joka vihjaa siihen että niihin kohdistuu evoluutiota. Evoluutio ei vaadi tietoisuutta.)

Pelin tekoäly käyttäytyy aggressiivisesti - hieman kuten Googlen tekoälykin. Peli sitoo robottien vallan niiden lisääntymiskykyyn eikä siihen että ne olisivat yksinään älykkäämpiä kuin ihmiset. Robotit tuottavat toisia robotteja lisääntymällä joten ne yleistyvät eksponentiaalisesti. Voidaankin sanoa että tämä laajentaa ajatusta ihmiskunnan ylittävästä robottitietoisuudesta. Ja tekee siitä sellaista, että se on mahdollista saavuttaa laskentatehon kasautumisella.

Toisaalta maailmanlopun takana on erityinen virus. Tämä on tavallaan uskottavaa ; Yhteiskunta tuotti monenlaisia robotteja ja toiminta oli hyvin monopolisoitunutta. Joten teoriassa jaettu käyttöliittymä voisi tarjota tilaa sille että yksi virus/bugi läpikäy koko yhteiskunnan kaikki robotit.

Erikoisemmaksi tilanteen tekee korruptio. Peli kuvaa sitä jonain jota nähdään. Se iskee sekä ihmisiin että robotteihin. Se ajaa nämä ajamaan tiettyä väkivaltaista agendaa joka uhkaa koko (uuden) ihmiskunnan jäänteitä. Korruptio ei tässä ole selvästi vain aineessa olevaa järjestystä ja bittejä vaan jonkinlainen essentiaalinen voima. (Tämä korostuu kun "loppupaha" selviää hengissä ja lentää ilman halki lyhtyyn. Melko kliseinen lopetus, jatko-osaa pedataan vähän turhankin kovaa.)

Paha on siis jotain essentiaalista. Melko erikoinen tietokonevirus. Mutta pelin maailma nojaakin johonkin sellaiseen jonka vuoksi datan rikkimenemiseen viitataan sellaisilla ihmismoraaliin vivahtavilla sanoilla kuin "korruptio". ; Scifipeliin tämänlainen tietenkin voi sopia ; Onhan koko pelin yhtenä taustaideana luonnon ja ihmisen suhde. Ja luonnon kauneus ja vaarallisuus. Ja miten luonto selviää siitä mistä ihminen ei.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Elämmekö parhaassa mahdollisessa multiversumissa?

Multiversumi on ateistinen ja naturalistinen konsepti. Toki tämä on siitä jännittävä konsepti että näitä muita universumeita ei havaita. (Ainakin osassa multiversumimalleista todisteita tosin haetaan epäsuorasti.) Tässä mielessä moni teisti moittii multiversumia juuri sellaisilla kuvauksilla havaitsemattomasta jotka ovat ongelmallisia Jumalan uskottavuudellekin. Jossain mielessä tässä voisikin sanoa että kenties multiversumi on samankaltainen kuin teistien selitysmallit, joskin ilman tietoisuuden ja vastaavien piirteiden olettamista.

Multiversumilla on kuitenkin myös toinen piirre. Joka on kenties syy sille miksi epäluuloisuutta voisi olla syytäkin pitää.

Kuvitellaan että meillä on kristitty joka kannattaa multiversumimaailmaa. Katsotaan sitten Everettin monimaailmatulkintaa tai Tegmarkin modaalista realismia, molemmissa on takana ajatus jossa maailmassa olisi aikamoinen määrä hirvittäviä universumeita. ;Etenkin Tegmarkin ajatuksissa on lähes ilmiselvää että "jossain" on olemassa maailma jossa eletään kärsimyksen täyttämä maailma eikä tästä päästä tuonpuoleiseen.

Tätä kautta multiversumi tuokin helposti vaikeuksia pahan ongelman muodossa ; Multiversumi kun pyyhkii ensin uskovaisten antrooppisen periaatteen takana olevaa voimaa. Ja sen jälkeen olisi käsiteltävä multiversumeita joissa Jeesus ei antautunutkaan ristille.

Tämä olisi haaste kristinuskolle, jos sen selitysmallit joita se käyttää jo maan päällä eivät olisi sellaisia että ne kestävät aivan minkä tahansa ikävän tapahtuman ilman että Jumalan kaikkihyvyys tai kaikkivoipaisuus kyseenalaistuisi. Ehkä joku vain sanoo että me elämme parhaassa mahdollisessa multiversumissa. (Triviaalisti tämä on Tegmarkin kohdalla tottakin ; Kun kaikki tapahtuu jossain on "multiversumi" tietenkin ainut mahdollinen "multiversumi".)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Daniel Dennettin argumentti singulariteettia vastaan

Daniel Dennett on sitä mieltä että yleinen tekoäly on mahdollinen. Samoin hän ei pidä ihmisen kykyjä mitenkään erityisinä. Periaatteessa ei ole mahdotonta tehdä konetta joka hoitaa kaikki asiat yhtä hyvin tai paremmin kuin ihminen tai ihmiskunta.

Hän ei kuitenkaan usko että tekoäly ylittäisi singulariteetin. Syynä on se, että hän näkee että tekoäly kehittyy lähinnä siihen mihin on motiiveja kehittää sitä. Ja tämä koskee spesifejä tehtäviä. Ihmiset investoivat siihen että saamme hienompia mittalaitteita ja instrumentteja, emmekä kollegoita.

Tekoälyn kehittyminen spesifeistä tehtävistä yleistekoälyksi on valtava harppaus ja se vaatisi investointeja. Tähän tuskin tulee kiinnostusta. Tässä mielessä Dennettin kanta on sama kuin itselläni : Ainut este siihen että ihmiskunnan kyvyt ylitetään yleisellä tekoälyllä on se, että emme budjetoi siihen riittävästi.

Dennett näkee että tätä budjettia ei tulla saamaan. Siksi ei riitä että laskentateho kasvaisi Mooren lain mukaan, ja että singulariteettiin meneminen olisi mahdollinen siinä mielessä että mikään luonnonlaki ei sitä estäisi. Laskentateho kun käytetään singulariteetin kannalta "väärillä tavoilla":

Dennettin mukaan se että into ja rahat tulisivat on hyvin vaikea. Siksi ei pitäisikään pelotella sillä että tekoäly ylittäisi ihmisen kyvyt. Sen sijaan pitäisi olla huolellinen sen kanssa miten tekoälyissä on virheitä ja riskejä niissä spesifeissä ongelmissa mitä kehittämään ne on tehty. ; Tässä mielessä spontaani tekoälyn nousu ja vallanotto ja ihmiskunnan latistaminen on epätodennäköinen skenaario. Tekoälyjen ongelmien kanssa on katsottava arkisempia ja tutumpia ongelmia.

Tämä on lohdullitsa, etenkin jos on juuri sattunut pelaamaan "Horizon Zero Dawnia" jossa ihmiskunta on mokannut ja johtanut TEOTWAWKIin ; Maailmaa hallitsevat esimerkiksi dinosaurusrobotit. Jos Dennett on oikeassa, tämänlaisen osa on jäädäkin tietokonepeliksi ja tieteisfantasiaksi.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Miltä kuulostaa?

Saara Kinnunen kirjoitti "kotimaassa" siitä miten Suomessa ei voi ilmoittautua kristityksi ilman että siitä seuraisi syrjintää. Hän kertoi miten hän oli lapsena - kirjoittaja on kuvansa perusteella varsin iäkäs - saanut vihapuhelappuja.

Toisaalta hän itsekin suhtautuu kokemaansa vainoon erikoisella tavalla "Vaikka jälkeenpäin ajattelen, että saimme osaksemme kohtuutonta vihapuhetta, mitä en kenellekään lapselle tai aikuiselle toivoisi, tuolloin emme siitä kärsineet. Luimme Apostolien tekoja ja lohdutimme toisiamme, että pilkkaa ja vainoa olivat Jeesuksen seuraajat ennenkin saaneet kokea ja iloitsimme alkuseurakunnan kristittyjen tavoin, että meidät oli katsottu arvollisiksi kantamaan pilkkaa Kristuksen nimen tähden." ... "1990-luvun alussa Venäjällä alkaneista uskovien vainoista kertova kirja Uskollinen kuolemaan asti. Meidän kokemamme vihapuhe oli laineiden liplatusta verrattuna myöhemmin rautaesiripun takana tapahtuneisiin uskovien kidutuksiin."

Tästä saadaankin esille ns. suhteellisuudentaju. Kinnusen teksti elää nimittäin siinä että hyvin monet asiat liitetään nimenomaan osaksi jotain laajempaa kristittyjen vainoamista. Mutta tässä hyvin ei-vertailtavia asioita liitetään yhteen. Menneisyys jossa ei ole edes kärsitty muutetaan joksikin vainonäytelmäksi. ; Tässä mielessä strategiana onkin se että ei puhuta vainoamisesta vaan vainon kokemisesta. Ja tässä kyseessä ei ole se mitä sinulle tehdään vaan siitä miten herkkänahkainen olet. Riittävällä herkkänahkaisuudella väärällä äänensävyllä sanottu "Hyvää huomenta" ilmentää vainoasennetta.

Lisäksi suhteellisuutta ei ymmärretä muutenkaan.

Nähdään että kristittyjen kokemuksissa olisi jotain erityistä. Ja tässä kohden paljastuu selvä vihjeettömyys. Kristityillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä kohtaa jos on ateisti tai homo. Siksi he heittävät Kinnusen tyyliin lausuntoja kuten "Mitä tuumaat; täyttyvätkö vihapuheen kriteerit, kun uskovaisia kutsutaan räjähtäneiksi aivottomiksi tyypeiksi, sairaiksi, pöpeiksi tai hulluiksi. Tai kun lestadiolaisten elämäntapaa pilkataan tai jonkun karismaattisen seurakunnan kokoontumisia luonnehditaan eläimelliseksi menoksi. Miltä kuulostaisi, jos samoja leimoja käytettäisiin vegaaneista tai rockfestareiden yleisöstä tai mistä tahansa keskiverto elämäntavasta poikkeavasta?"

Kinnunen näyttää selittävän kuten moni muukin uskova. Sanomana vaikuttaa olevan se, että jos sanoo kaveriporukassa uskovansa Jumalaan, niin heti alkaa sormella osoittelu ja loanheitto. Se että meillä on tapakulttuurissa suvivirsi, ei tee uskovaisen elämästä helpompaa. Se, että haluaisi olla julkikristitty, tuntuu olevan raskaampaa kun tulla homoutensa takia kaapista ulos. Näin tietenkin sen vuoksi että kristitty ei elä homon tai ateistin elämää eikä itse koe kiusaamista homoutensa vuoksi. Eikä siksi ymmärrä että asiantila muuttuu. Miltä jokin vaikuttaa ulkopuolelle ja mitä joutuu kohtaamaan jos on sisäpuolella ovat eri asia.

Se mitä kristittynä oleminen vaikuttaa ei-kristityltä on sekin erilaista kuin se mitä elämä kristittynä on. Joku voisi esimerkiksi sanoa että kristinuskon kohdalla vaikuttaa että kristityt ovat ylivallassa. Suomessa on lestadiolainen pääministeri. Kouluissa on syys-, joulu-, pääsiäis- ja kevätjumalanpalveluksia, virsivisaa, raamattuvisaa, seurakunnan aamunavausta ja oppitunteja. Kirkkoon kuuluu 75 % väestöstä. Ainakin kaksi kristillistä radio ja TV kanavaa, joiden lisäksi YLEn on lain nojalla lähetettävä kristillisiä hartausohjelmia. Tästä vaikutelmasta ei synny mitään jonka mukaan suomalaisia kristittyjä sorretaan. Kuitenkin pilkkalappuja ilmestyy kristittyjen pulpetteihin. Eikä tässä katsota mitä keskiverto ateisti tekee ja sanoo. Kysymys on altistumisesta ja riskistä. Vaikutelma syntyy usein massoista ja siitä mikä näkyy. Käytännössä ongelmiin joutumiseen riittää se että ärsyttää vähemmistön tyyppejä jotka aktivoituvat.

Globaalissa mielessä on katsottava että kuinka monessa paikassa kristinuskosta tulee kuolemantuomio; Ateismista 13:ssa maassa. Homoseksuaalisuudesta 10 maassa. Kristittyjen vainotilastoissa tuppaa yleensä paljastumaan myös se, että vainotuiksi riittää kritityn status ja vainotuksi tuleminen. Ja se, että monissa paikoissa kristittyjä vainoavatkin toiset kristityt. Näitä ei siivota koska siivoamisen jälkeen tilastot antaisivat erilaisia tuloksia.

Voinkin näin vertailun vuoksi sanoa että

Itse olen huomannut että jos olet uskonnoton on aivan terve ja normaali ja rationaalisena pidetty tapa esimerkiksi (1) selittää että ateismi on moraalin rappiota. Ateismi on tässä tapauksessa esimerkiksi (1) jotain joka antaa luvan olla julma (2) jotain jonka eettisyys ei voi olla mitenkään perusteltu (3) joka johtaa siihen että yhteiskunnan hyvä ja eettinen käytös romahtavat. (4) Selittää että yhteiskunta rakentuu teismille niin että ateistit ovat vain murentamassa moraalista yhteiskuntajärjestystä.

Samoin homojen kohdalla on tavallista rinnastaa heitä eläimiinsekaantumiseen (Oinosen hauveliargumentti) ja pedofiliaan. Asiaa rinnastetaan aivan tavanomaisesti "lajineutraaliin ja lukumääräneutraaliin avioliittoon" eli moniavioisuuteen ja eläimiin sekaantumiseen. Jos nuo Kinnusen maininnat ovat vihapuhetta niin saan kristityiltä käytännössä pelkkää vihapuhetta.

Muistan ajan kun "Rock and Roll'in maailma" -kasetti opetti miten rockin harrastaminen tarkoittaa saatanallisuutta ja pahuutta. Samoin roolipelaaminen. Itse asiassa lähes kaikkeen liittyy uskonnollista hysteriointia. Tätä joutui kohtaamaan elämässä ja arjessa aika usein.

Omakohtaisesti sanoisin jopa seuraavalla tavalla:

Omaelämänkerrallis-anekdootillisesti voisin tehdä kuten Kinnunenkin. Tässä tapauksessa voi tehdä kuvauksen ja sitten kysyä vastakysymys. Näin saadaan kuvaa siitä miten vertailtavissa kristittyjen ja uskonnottomien kokemukset maailmasta ovat.
1: Oma kirkostaeroaminen ja julkitulo oli aika kiinnostavaa: - Äidin ensireaktio oli itkupotkuraivari. Oli kauhein asia jota oli kuullut. Kokivatko vanhempasi epäonnistuneet kasvattajina ja ihmisinä kristillisen vakaumuksesi vuoksi? Jos eivät, et ole kokenut syvää lähipiirin hylkäämistä. Itse asiassa olet vain iloinnot jopa usean kymmenen ihmisen kaveripiiristäsi. Moni uskonnollisen perheen vesa joutuu käytännössä suvun ja kaikkien tuttujen hylkäämäksi. Välttämättä ei ole yhtään ihmistä jäljellä, sosiaalinen verkosto pitää vakaumuksenvaihdon jälkeen kasvattaa käytännössä nollasta. Ja tämän esilletuominen on juuri sitä että joutuu moittimaan näitä uskonvakaumuksia ja tätä kokemuksen kertomusta kutsutaan kristittyjen vainoamiseksi. Näppärä vaientamisstrategia kristityiltä.
2: Ihminen soitteli ensimmäiseen kokopäivätyöpaikkaani pomolle jotta tämä ymmärtäisi antaa minulle potkut. (Ei antanut.) Monesta työpaikasta sinut on yritetty potkia pois uskonvakaumuksen vuoksi? Jos et, saatat elää käsityksessä jossa työpaikan pitäminen on jotain joka on ikään kuin automaattisesti oikeus ja jonka perään ei tarvitse vakaumuksen vuoksi miettiä tai pelätä.
 Bonuskortti: Olen saanut kotiin kannetun (ei postitetun vaan nimenomaan kannetun) tappouhkauksen koska minulla oli väärä mielipide evoluutioteoriasta. Monta kertaa sinulle on käynyt vastaava kristillisen mielipiteenilmaisun vuoksi?  Jos ei, et tiedä pelottelusta mitään.

 Monien homojen kohdalla reaktiot ovat vähintään yhtä raskaita. Tutustu niihin ja vertaa omiin kokemuksiin? Esim. tapaluterilaisen perheen reaktio voi olla voimakaskin. Kannattaisi, suoraan sanoen, erottaa vainoaminen, kiusaaminen ja oma herkkänahkaisuus toisistaan. Ymmärrän että on vaikeaa jos olet vaikka kasvanut pumpulissa ja kulttuurissa joka hellii vakaumustasi niin paljon että erimielisyys tai mikään vastakarvaisuus koetaan kiusaamisena ja ahdistavana - ja esimerkiksi se että demokratia tuottaa omasta mielestä epämiellyttäviä lopputuloksia vaikka homoavioliittoon koetaan "uskonvapauden romahtamisena".

Sanonkin näin karkeasti että moni kristitty kertoo olevansa vainottu. Elämänkokemusten avaus kertoo kuitenkin siitä, että he ovat eläneet kadehdittavaa elämää. He luulevat käyneensä syvällä ja kokeneensa jotain kovaa. Mutta tosiasiassa he eivät edes tiedä mitä kova elämä tarkoittaa. He kuvittelevat olevansa kaiken nähneitä vaikka he eivät edes tiedä mitä kaikki on. (Tämä vihjeettömyys ja naivius aika suoraan johtaa siihen että he voivat pitää sellaisia höpöoptimistisia uskomuksia joissa Jumala ei koettele ketään kantokykynsä yli.) Sanonkin näin että minun seurassani ja läsnäollessani tilanne on se että jos uskovainen ei ole kristillisen vakaumuksensa vuoksi saaneet turpaansa - ei siis vain saanut turpaansa ja olleet krisitttyjä vaan saanut turpaansa nimenomaan kristinuskonsa vuoksi - on heidän syytä pitää turpansa kiinni. Kuunnella kun kokeneempi puhuu. Ehkä tätä kautta he voivat oppia jotain siitä mitä vainoaminen nykysuomessa voi olla. Eikä nolata itseään siitä että on pahastunut kun joku on käyttänyt pilkallista äänensävyä kun on ensin itse yli-innokkaita käännytysyrityksiä harjoittanut ja heitellyt asenteellisia onelinereitä ateisteille ateistejen omilla suljetuilla palstoilla.

Lyhyesti:

Kristityt ovat maailman herkkänahkaisin porukka joka mielellään määrittelee itsensä vainotuksi vähemmistöksi. Jopa ylettömänkin hyvin voiva länsimainen kristitty voi hakea uhristatusta itselleen jostain ei-itsensä kokemasta Stalinin vainosta tai mitä jossain ulkomailla tehdään kristityille. Lisäksi vainotuksi tulemisen kokemus haetaan hyvin herkkänahkaisella asennoitumisella.

Tässä tilanteessa ei oikeasti kenties edes pitäisi sanoa mitään. Sillä Karkeasti laskien tuohon "tänä päivänä kristittyjä syrjitään kamalasti" -vätteeseen voi heittää kahdenlaista kommenttia, eri mieltä olevaa tai samaa mieltä olevaa. Jos kommentoija on eri mieltä väitteen kanssa, niin se osoittaa, että tänä päivänä kristittyjä syrjitään kamalasti. Jos taas kommentoija on samaa mieltä, niin se vasta osoittaakin, että tänä päivänä kritittyjä syrjitään kamalasti. Ja jos osoittaa että kristittyjen kokema on samanlaista tai jopa pienempää kuin uskonnottomien saama kohtelu niin sitten syyllistytään uskovaisten demonisointiin...

Esimerkiksi itselleni on aika sama mihin kukakin uskoo. (Ihmiset ja mielipiteensä eivät ole useinkaan tärkeitä tai kiinnostavia.) Mutta kristityt on ainoita, jotka ovat yrittäneet käännyttää, ja vaikuttaa arkeeni millään tavalla. Ja näihin hyväntahtoisiin käännytyspyrkimyksiin kieltäytyminen koetaan hyvin loukkaavana sekin. Kun uskovaisetkin antaisivat "vaan olla" niin heihin suhtautuminen olisi helpompaa.

Kinnusen retoriseen kysymykseen voisikin sanoa että se kuulostaisi täsmälleen samalta kuin hyvin usean kristityn puhe seksuaalivähemmistöistä. Voisikin kysyä, miltä tuntuisi saada pilkan välttämiseksi sama ohje mitä he tarjoavat homoille ja uskonnottomille: menkää sinne kaappiin ja olkaa kohteliaasti hiljaa.